Venla, Siiri, Emma, Tiia, Nella....?

Arvannette otsikosta varmaan että meillä on kohta ristiäiset :) 3.12 on se suuri päivä, jolloin Nuppu saa nimen. Vai lieneekö nimeksi tuleekin Nuppu? Kovasti on perhe ja ystävät miettinet, minkä nimiseltä meidän tyttömme näyttää ja pohdintoja on tullut useita. Otsikossa ne, joita viime aikoina on arvailtu. Meillähän on nimi ollut jo valmiina raskausviikosta 12 asti ja tyttö on kyllä nimensä näköinen. Kiinnostaisi kyllä kuulla teidänkin arvailuja tai pohdintoja minkänäköinen tyttö on, joten kommentteja kehiin :)

Viimeisimmästä blogikirjoituksesta onkin jo aikaa 10 päivää, hurjaa!! Onkohan minun blogissani ollut vielä koskaan näin pitkää kirjoitustaukoa? Aika vain menee hurjan nopeasti tyttösen kanssa kotona ja varsinkin kun nyt on tullut mietittyä ja järjesteltyä ristiäisiä sekä nythän niitä rotinavieraita vasta on käynytkin.

Ristiäisiä varten on leivottu ja koristeltu pikkuleipiä, etsitty koristetta kakun päälle, etsitty kastepöytään oikeannäköistä kukkakoristetta sekä mallia ristiäiskakulle jne. Niin ja pitihän ne kortitkin tehdä. Tässäpä kuvaa kortista, jotka hyvin nopeasti tuli tehtyä. Olen kyllä ihan tyytyväinen.

Onneksi leipomisen ja ruoanlaiton suhteen minulla on suuret apujoukot, joten kaikkea ei tarvitse tehdä yksin. Anoppi ja äitini tekee ruoat, sekä pikkuleipiä ja siskoni taiteilee kakut. Kakun suhteen toiveissa olisi loihtia muutamaa erilaista juustokakkua ja sitten mahdollisesti joku tällainen ihanuus: Harmi kun asumme niin pienellä paikkakunnalla ja kaukana isommista kaupungeista, että esim. suoraan tuolta kakkuhelmesträ emme pysty kakkua tilaamaan. Mutta onneksi minulla on taitava sisko, joka varmaan jotakin ihanaa pystyy loihtimaan :) Kertokaahan minkälaisia kakkuja teillä on ollut. Mahdollisia täyte-ehdotuksia ja reseptejä otetaan vastaan. Saa laittaa kommenttikenttään tai lähettää sähköpostilla :) Kiitollisina täällä vinkkejä otetaan, sillä en vielä tiedä että minkälaiset kakut haluan. Tosin kohtahan se pitäisi varmaan ruveta tietämään, sillä ristiäiset lähestyy uhkaavasti, ei enää kahtakaan viikkoa!

Kukat kävin tänään tilaamassa sekä kastepöytään että ruoka/kahvipöytään. Kahvipöytään tulee korkeampi asetelma lasimaljaan, johon tulee gerberoita ja joko prinsessaliljaa tai eustomaa. Samoja kukkia tulee sitten myös kastepöytään, tosin tuon ultima thulen lasimaljan ympärille tehdään kranssi tähän tyyliin Toivottavasti ovat yhtä kauniita myös sitten pöydässä kuin mitä minun ajatuksissani :)

niin ja vihdoin nyt vastasin teille kestovaippailupostaukseen kirjoittaneille tuohon kommenttiosioon :)

Kilpailu/arvonta: koska nuppu syntyy

Lähimmäksi nupun syntymää veikkasi siis heidii vastauksella 20.10 klo 16.39. Tämä arvaus olikin melko lähellä :) Lupasin myös järjestää arvonnan mikäli 20 veikkausta kilpailuun tulee ja niinhän niitä veikkauksia tuli. Tänään vihdoin sain arvottua voittajan ja onni suosi tällä kertaa Pinkki Pingviiniä. Onnittelut voittajille, laittakaahan minulle osoitetietoja sähköpostitse: tyttihaaveilee@gmail.com, niin pääsen laittamaan palkintoja postiin :) Huom. tässä vauva-arjen opettelussa ei aina tiedä millainen tuleva päivä on, joten älkää ihmetelkö jos posti ei ihan heti lähde matkaan :)

Kestovaippailua, kantoliinailua ja kuumia aaltoja

Täällä tultiin siihen tulokseen, että kertakäyttövaipoilla heitetään vesilintua ja otetaan kestot käyttöön! Neidin taipeet ei selkeästikään tykkää kertakäyttövaipoista, sillä jo heti parin päivän ikäisenä taipeet aukesivat. Ei auttanut vaippojen vaihto useammin, talkki, sinkkivoide eikä myöskään perunajauho. Kestovaipat, joita tilasin olivat vielä liian isoja, joten kokeiltiinpa sitten äitiyspakkauksen kestovaippoja ja nepä sopivatkin hyvin. Siskoltani sain vielä muutaman samanlaisen keston lainaan ja jo muutaman kestovaipan jälkeen iho alkoi paranemaan! Uskomatonta, mutta totta!

Huuto.net:stä tilasin lisää pienempiä imsevimsen kestoja, joita aiemmissa äitiyspakkauksissa on ollut. Näihin siis oli kuoret ja sitten sisäimuja. Nämä eivät kuitenkaan ole niin imukykyisiä kuin mitä tämän vuoden äitiyspakkauksen kestot ja niitä tekisikin mieli saada lisää. Onko kellä teillä muuten kokemusta noista aiempien vuosien äitiyspakkauksen kestoista? Kannattaako niihin laittaa lisäimua että ovat parempia? ja kertokaahan muutenkin kokemuksianne kestojen käytöstä, ja mitkä olette kokeneet hyviksi. Niin ja miten öistä selvitään kestoilla? Täällä nimittäin oikeasti innostuttiin ja tuskinpa tulen kertakäyttöisiin enää siirtymään kuin vain ehkä yöaikana käytän ja jossakin reissussa ja silloinkin vain liberoa, pampersin vaipoista en tykkää yhtään, tuntuu että imukyky ei ole riittävä ja pissi haisee niistä läpi.

Yllätyin muuten kovasti miten helppoa kestojen hoito on! Eipä kovin hankalaa ole hieman huuhtaista käytön jälkeen ja laittaa likoon :) Vaikka alunperin ajattelin että mitenhän se tulee toimimaan!

Kantoliinailusta on myös tullut in-juttu! Masuvaivat alkoivat heti kun aloitin devitolin käytön. Liekkö syy sitten d-vitamiinissa vai siinä että tytölle tuli kaksi viikkoa ikää täyteen. Öitä siis ollaan saatu valvoa ja illat on erityisesti itkuisia. Tuntuu että tytön maha on kovalla. Ähistää, ähistää ja lopulta parkaisee, kun kakka ei tule. Myös ilmaa tuntuu mahassa olevan. Minulta tulee maitoa hyvin, ehkäpä liiankin paineella, sillä tuntuu välillä että tyttö joutuu hotkimalla syömään. Mutta siis itkuisuuteen olemme huomanneet kantoliinasta olevan pelastus, tyttö rauhoittuu siihen melko heti ja lopulta myös nukahtaa. Viime yönä parin tunnin ajan kanniskelin tyttöä kantoliinassa kun oli itkuinen, mutta siinäpä rauhoittui. Ihana on kyllä käyttää kantoliinaa, sillä se ei rasita selkää, hartioita eikä käsiä, on myös erittäin helppo laittaa, kun olen oikean solmimistavan nyt oppinut. Ei siis todellakaan turha ostos!

Meillä nukutaan edelleen perhepedissä. Nyt parin viikon opettelun jälkeen on jo rauhallinen mieli, eikä enää pelota että kääntyisin tytön päälle. Kun tyttö nukkuu, nuku itsekin hyvin ja nukahdan tytön tuhinaan yleensä heti imetyksen jälkeen. Enemmän minua herättää kuumat aallot, joita todellakin tulee joka yö. Valittelin jo loppuraskaudessa yöllisiä kuumia aaltoja ja minulle sanottiin että ne tulevat vain pahenemaan synnytyksen jälkeen ja oikeassapa olivat. Petivaatteita on pitänyt jo useampaan kertaan vaihtaa kotiin tulon jälkeen ja joka yö pitää kääntää tyynyä/peittoa toisinpäin, kun alkavat niin hikisiä olemaan. Välillä joudun myös uuden tyynyn nappaamaan. Voihan kuumuus siis! :D

Ahdistaako teitä muita muuten imetysliivien käyttö öisin? Minusta ne ovat superepämukavat ja olen miettiny että minkähän pyyhepatentin oikein keksisin niiden tilalle kun tuntuu että liivit hankaa ja hiertää inhottavasti. kellään vinkkiä tähän "ongelmaan"?

Kiitokset muuten monista, monista ihanista kommenteista edelliseen postaukseen! Vasta nyt kerkesin ne kaikki lukemaan oikein ajatuksen kanssa :) On niin ihana kuulla että ei ole ihan yksin näiden ajatusten kanssa ja että myös muut ajattelee samoin tai ovat samanlaisia asioita miettineet. Eipähän tässä varmaan kuin päivä päivältä näkee mikä on toimivin keino itselle, mutta ihanaa kun saa muilta vinkkejä ja että mikä saattaisi toimia :) Itsellä kun pää lahona niin ei ihan kaikkea tule ajateltuakaan niin maalaisjärjellä kuin mitä haluaisi miettiä :)

Niin ja anonyymi taisi kysellä että vaikuttiko astma synnytykseen: ei millään tavalla :) minulla tosin on astma hyvin lievänä ja ei ole pahemmin oireillut ikinä, joten luulen tämän olevan syynä tähän.

hups, tulipas taas superpitkä postaus.. Mutta kun tuota asiaa on niin paljon mielessä :D

Ensimmäisiä ajatuksia vauva-arjesta

Meidän neiti on tänään 2 viikkoa vanha! Kylläpä onkin mennyt nämä ensimmäiset viikot ihan vauhdilla ja tuntuu jo nyt että voi kun tuon ajan voisi pysäyttää ja vain nauttia siitä ensimmäisten viikkojen ihmetyksestä. Mieheni oli viime viikon isyyslomalla ja tämä viikko ollaankin sitten vietetty tyttöporukalla ja opeteltu sitä kun kaksi lisäkättä on vähemmän. Meidän neiti on edelleen hyvin tyytyväinen vauva. Syö hyvin ja nukkuu 3-4 tunnin unia. Mutta kylläpä uusi tulokas on tuonut paljon kaikkea mietittävää! Tässäpä näin alkuun muutamia aiheita mitä meidän perheessämme on mietitty näiden parin viikon aikana.

Olen koko raskausajan toivonut, että pystyisin imettämään tyttöä pitkään ja että imetys lähtisi onnistumaan hyvin. Paljon minulla oli jo tietoa imetyksestä, mutta kylläpä sen jo sairaalassa huomasi, että tieto päässä on ihan eri asia kuin tehdä asioita käytännössä. Jo heti synnytyssalissa sain tytön rinnalle ja imettäminen onnistui hyvin, tyttö oli rinnalla peräti 1h1omin ja olin todella onnellinen.

Seuraavana päivänä paljastuikin karu totuus, kun aloitin uudelleen imettämään, sillä sehän tekikin todella kipeää!!! Arvelin, että nyt on tytöllä vääränlainen ote, mutta kun useampi kätilö kävi tilannetta tarkastamassa sanoivat he että kaikki on ok. Imettämistä siis jatkettiin hammasta purren ja rinnanpäiden huutaessa hoosiannaa! Kätilö toi onneksi kokeiluun rintakumin ja sepä auttoikin ettei imetys tehnyt enää niin kipeää. Ohjeeksi myös annettiin puristaa maitotippa rinnanpäihin niin rinnat paranisivat paremmin, epäilin tätä ohjetta, mutta kuinka ollakaan miten tehokas ja nopea apu tästä tulikin. Näin siis jatkettiin imettämistä ja minä mielessäni ajattelin että tämän touhun kyllä lopetan, mikäli näin kipeää tekee jatkossakin!

Onneksi päätin kuitenkin sinnikkäästi jatkaa seuraavinakin päivinä, sillä niin sitä vsan rinnanpäät parani ja kun maito alkopi nousemaan ei imettäminen enää niin kamalaa ollutkaan ja nyt olen pystynyt viikon verran siitä nauttimaan ja aion jatkaa niin pitkään kuin maitoa riittää. Ja sitähän näyttää riittävän, sillä välillä ihan pelottaa että tyttö hukkuu tuohon maidon paljouteen. Harmittaa kyllä kovasti etten astmalääkityksen takia kelpaa luovuttajaksi, mutta pumpataan sitten tytölle talteen :)

Etukäteen oli tullut myös ajateltua (tai itse asiassa mies oli ajatellut), että meidän vauva tulee nukkumaan omassa sängyssään alusta asti. Sairaalassa kätilöt kuitenkin sanoivat heti että vauvan olisi hyvä nukkua vieressä, ettei koe itseään turvattomaksi, kun kuitenkin niin pitkään kohdussa on ollut. Perhepetiä myös suosittelivat, mikäli kumpikaan vanhemmista ei tupakoi tai käytä päihteitä ja meillähän ei näitä paheita harrasteta. Ja niin sairaalassaoloajan neiti nukkui minun vieressäni ja koin sen niin helpoksi imettämisenkin kannalta.

Kotiin päästiin ja niinpä mies nukkumaankäydessä totesi, että meidän vauva se nukkuu omasssa sängyssään. Niin sitä sitten itkettiin sekä äiti että vauva ja tämä taistelu voitettiin 2-1 :) Yöllä sitten siirrettiin huonekaluja niin ettei tyttö pääse sägystä tippumaan ja niin sitä sitten on nukuttu perhepedissä siitä lähtien. MIestäni pelottaa hieman että kierähtää vauvan päälle tai että minä kierähdän. Olen laittanut vauvan nukkumaan ihan sängyn yläreunaan ettei kumpikaan meistä pääsisi kierähtämään vauvan päälle ja tyynyt ovat myös kaukana vauvasta. Itse koen että nukun yöt todella hyvin kun vauva on lähellä, imettäminen on helppoa enkä itse heräydy liikaa imettämisen aikana vaan nukahdan nopeasti takaisin uneen.

Pelotteluja perhepedissä nukkumisesta olen kuullut jo vaikka millä mitalla. Minusta on hassua että sellaiset henkilöt, jotka itse ovat lapsensa nukuttaneet näin myös pelotteluun osallistuvat. Pari yötä minulla menikin hieman huonommin nukkuessa, kun näiden henkilöiden pelottelut kaikuivat mielessä. Mutta sitten ajattelin, että onhan kautta aikain lapset nukkuneet vanhempiensa kanssa samassa sängyssä ja tuskinpa ne sairaalasta ja neuvolasta olisivat sitä muuten suositelleet..

Miten teillä meni imettämisen alkumetrit ja nukutaanko teillä perhepedissä :) nyt kokemuksia kaipaillaan!

Joku kyseli aiemmissa kommenteissa että jatkanko blogin kirjoittamista: Kyllä täällä on ajateltu jatkaa. Hyvin paljon en ehkä kuvia aio pienestä julkaista, mutta muuten pidän kyllä blogin näin julkisena enkä ainakaan vielä ole tätä salasanan taakse laittamassa. Katsotaanpa mitenkä käy :) Blogissa tulen siis varmaan jatkossa kirjoittamaan vauva-arjesta, käsitöistä ja sisustusjutuista .. ja ssapipa nähdä mistä muusta tämä Tytti tulee haaveilemaan ja toteuttamaan haaveitaan! Toivottavasti te ihanat lukijat säilytte, sillä olen kokenut saavani täältä hirmuisen paljon vertaistukea teidän kommenttien muodossa :) Kiitos ja kumarrus siis!