Ensimmäisiä ajatuksia vauva-arjesta

Meidän neiti on tänään 2 viikkoa vanha! Kylläpä onkin mennyt nämä ensimmäiset viikot ihan vauhdilla ja tuntuu jo nyt että voi kun tuon ajan voisi pysäyttää ja vain nauttia siitä ensimmäisten viikkojen ihmetyksestä. Mieheni oli viime viikon isyyslomalla ja tämä viikko ollaankin sitten vietetty tyttöporukalla ja opeteltu sitä kun kaksi lisäkättä on vähemmän. Meidän neiti on edelleen hyvin tyytyväinen vauva. Syö hyvin ja nukkuu 3-4 tunnin unia. Mutta kylläpä uusi tulokas on tuonut paljon kaikkea mietittävää! Tässäpä näin alkuun muutamia aiheita mitä meidän perheessämme on mietitty näiden parin viikon aikana.

Olen koko raskausajan toivonut, että pystyisin imettämään tyttöä pitkään ja että imetys lähtisi onnistumaan hyvin. Paljon minulla oli jo tietoa imetyksestä, mutta kylläpä sen jo sairaalassa huomasi, että tieto päässä on ihan eri asia kuin tehdä asioita käytännössä. Jo heti synnytyssalissa sain tytön rinnalle ja imettäminen onnistui hyvin, tyttö oli rinnalla peräti 1h1omin ja olin todella onnellinen.

Seuraavana päivänä paljastuikin karu totuus, kun aloitin uudelleen imettämään, sillä sehän tekikin todella kipeää!!! Arvelin, että nyt on tytöllä vääränlainen ote, mutta kun useampi kätilö kävi tilannetta tarkastamassa sanoivat he että kaikki on ok. Imettämistä siis jatkettiin hammasta purren ja rinnanpäiden huutaessa hoosiannaa! Kätilö toi onneksi kokeiluun rintakumin ja sepä auttoikin ettei imetys tehnyt enää niin kipeää. Ohjeeksi myös annettiin puristaa maitotippa rinnanpäihin niin rinnat paranisivat paremmin, epäilin tätä ohjetta, mutta kuinka ollakaan miten tehokas ja nopea apu tästä tulikin. Näin siis jatkettiin imettämistä ja minä mielessäni ajattelin että tämän touhun kyllä lopetan, mikäli näin kipeää tekee jatkossakin!

Onneksi päätin kuitenkin sinnikkäästi jatkaa seuraavinakin päivinä, sillä niin sitä vsan rinnanpäät parani ja kun maito alkopi nousemaan ei imettäminen enää niin kamalaa ollutkaan ja nyt olen pystynyt viikon verran siitä nauttimaan ja aion jatkaa niin pitkään kuin maitoa riittää. Ja sitähän näyttää riittävän, sillä välillä ihan pelottaa että tyttö hukkuu tuohon maidon paljouteen. Harmittaa kyllä kovasti etten astmalääkityksen takia kelpaa luovuttajaksi, mutta pumpataan sitten tytölle talteen :)

Etukäteen oli tullut myös ajateltua (tai itse asiassa mies oli ajatellut), että meidän vauva tulee nukkumaan omassa sängyssään alusta asti. Sairaalassa kätilöt kuitenkin sanoivat heti että vauvan olisi hyvä nukkua vieressä, ettei koe itseään turvattomaksi, kun kuitenkin niin pitkään kohdussa on ollut. Perhepetiä myös suosittelivat, mikäli kumpikaan vanhemmista ei tupakoi tai käytä päihteitä ja meillähän ei näitä paheita harrasteta. Ja niin sairaalassaoloajan neiti nukkui minun vieressäni ja koin sen niin helpoksi imettämisenkin kannalta.

Kotiin päästiin ja niinpä mies nukkumaankäydessä totesi, että meidän vauva se nukkuu omasssa sängyssään. Niin sitä sitten itkettiin sekä äiti että vauva ja tämä taistelu voitettiin 2-1 :) Yöllä sitten siirrettiin huonekaluja niin ettei tyttö pääse sägystä tippumaan ja niin sitä sitten on nukuttu perhepedissä siitä lähtien. MIestäni pelottaa hieman että kierähtää vauvan päälle tai että minä kierähdän. Olen laittanut vauvan nukkumaan ihan sängyn yläreunaan ettei kumpikaan meistä pääsisi kierähtämään vauvan päälle ja tyynyt ovat myös kaukana vauvasta. Itse koen että nukun yöt todella hyvin kun vauva on lähellä, imettäminen on helppoa enkä itse heräydy liikaa imettämisen aikana vaan nukahdan nopeasti takaisin uneen.

Pelotteluja perhepedissä nukkumisesta olen kuullut jo vaikka millä mitalla. Minusta on hassua että sellaiset henkilöt, jotka itse ovat lapsensa nukuttaneet näin myös pelotteluun osallistuvat. Pari yötä minulla menikin hieman huonommin nukkuessa, kun näiden henkilöiden pelottelut kaikuivat mielessä. Mutta sitten ajattelin, että onhan kautta aikain lapset nukkuneet vanhempiensa kanssa samassa sängyssä ja tuskinpa ne sairaalasta ja neuvolasta olisivat sitä muuten suositelleet..

Miten teillä meni imettämisen alkumetrit ja nukutaanko teillä perhepedissä :) nyt kokemuksia kaipaillaan!

Joku kyseli aiemmissa kommenteissa että jatkanko blogin kirjoittamista: Kyllä täällä on ajateltu jatkaa. Hyvin paljon en ehkä kuvia aio pienestä julkaista, mutta muuten pidän kyllä blogin näin julkisena enkä ainakaan vielä ole tätä salasanan taakse laittamassa. Katsotaanpa mitenkä käy :) Blogissa tulen siis varmaan jatkossa kirjoittamaan vauva-arjesta, käsitöistä ja sisustusjutuista .. ja ssapipa nähdä mistä muusta tämä Tytti tulee haaveilemaan ja toteuttamaan haaveitaan! Toivottavasti te ihanat lukijat säilytte, sillä olen kokenut saavani täältä hirmuisen paljon vertaistukea teidän kommenttien muodossa :) Kiitos ja kumarrus siis!