Imetystä rintakumilla

Meillä mennään edelleen täysimetyksellä ja käytössä on vieläkin koko ajan rintakumi. Toivoisin, että imetys onnistuisi mahdollisimman pitkään. Maitoa tuntuu kyllä riittävän, sillä tyttö kasvaa hyvin ja maitoa ihan suihkuaakin. Netissä surffaillessa tulee vain aina törmättyä artikkeleihin, joissa kerrotaan miten rintakumin käyttö voi aiheuttaa sen ettei imetys onnistukaan niin pitkään. Ja neuvolassa myös on joka kerta muistutettu että pitäisi pikkuhiljaa luopua rintakumin käytöstä.

Joka viikko on tullut kokeiltua imettää useaan kertaan ilman rintakumia ja joka kerta yhtä huonolla menestyksellä. Neiti saa todella huonosti otteen rinnasta ja kun vähän aikaa tissillä on niin ote irtoaa ja sitten taas alkaa uudelleen yrittäminen. Ote kun irtoaa muutaman kerran niin siinä on neiti jo kerennyt hermostua kun sitä ruokaa ei tulekaan ja niinpä on taas pakko ottaa rintakumi käyttöön. Monenlaisia ohjeita olen lukenut oikean otteen saamiseksi, mutta vaikka kuinka yritän neuvojen mukaan tehdä niin ei se Nuppu sitä otetta saa. Liekkö tosiaan syynä se että minulla on hyvin matalat rinnanpäät ja isot ja painavat rinnat? vai onko Nuppunen jo niin tottunut syömään rintakumin kanssa?

Iltaisin Nuppu on syömisen suhteen ollut hyvin malttamaton ja saa herkkään hirmuisia rintaraivareita. Jos tissi ei ole heti suussa kun nälkä yllättää, alkaa hirmuinen raivoaminen ja jonkun aikaa saa kyllä neitokaista rauhoitella ennen kuin rinta kelpaa vaikka nälkä onkin jo aivan valtava!

Meillä syödään yleensä näin päivisin noin kahden-kolmen tunnin välein, iltaisin hieman harvemmin, välillä jopa tunnin välein ja yöllä nukutaankin sitten pitkään ja hyvin. Käymme yleensä noin klo 23 nukkumaan ja ensimmäisen kerran Nuppu herää syömään n 3.30 tai jopa viiden aikaan ja sitten yleensä aamu 7-8 maissa, sitten taas nukutaan kymmeneen ja herätään aamupesuille :)

Onko teillä muilla kokemuksia rintakumin käytöstä? onko maidontulo riittänyt? Ja oletteko pystyneet siirtymään imettämiseen ilman rintakumia?

Hyvää joulua!

Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulunaikaa teille kaikille!

Äidin iso pieni tyttö

Meidän neiti tulee ensi viikolla 2kk ja silloin meillä on myös neuvola. 6viikon ikäisenä meidän neidillä oli mittaa 56cm ja voin jo arvata että pituuskasvua on tullut hurjasti kun ensi viikolla seuraavan kerran mitataan. Kasvun vauhdin näkee erityisesti vaatteista. Vaatekokona menee bodyissa 62, mutta nekin alkavat jo pikkuhiljaa jäämään pieniksi ainakin pituudensa puolesta. Tämä johtunee osittain myös kestovaippojen käytöstä. Monet lempibodyt ovat jo jääneet pieniksi ja moni jäämässä, harmittaa ja kovasti, mutta onneksi tähän ongelmaan löysin ratkaisun ainakin pieneksi hetkeksi: Bodyn jatkopalat! tällaiset tipahtivat eilen postilaatikkoon ja pääsivätkin heti käyttöön ja ovatpa oikeasti kätevät, suosittelen ostamaan tai vaikkapa tekemään, sillä eivät tosiaankaan ole varmasti vaikeita tehdä. Nyt kun minulla vielä malli on niin taidanpa itsekin kokeilla näiden tekemistä :)

Onneksi ihanille vaatteille löytyy jo käyttäjä kun ne Nupulle jäävät pieniksi, sillä pieni serkku ottaa mielellään vaatteita vastaan. Nupusta tulikin kertaheitolla iso tyttö, kun serkku syntyi. Kylläpä oikeasti kuukausi on paljon kun vauvoja vertaa. Nuppu näyttää serkun rinnalla jo ihan isolta tytöltä vaikka onkin vielä itsekin pieni! ja äidistä tuntuu niin hurjalta nähdä tuo kasvu! Ihan itkettää, niin hupsua kuin se onkin!

Nuppu jaksaa jo kovasti seurustella ja katsella leluja. Erityisesti hymynaama helistin ja leikkimatto ovat ihania ja leluille jutellaan jo kovasti. Nuppu myös jo kovasti yrittää käänty mahalleen, saa nähdä milloinka pääsee kääntymään, oli nimittäin jo aika lähellä kun keskiviikkona lattialla erästä lelua tavoitteli. Nuppu myös tykkää kovasti kuunnella kun äiti laulaa erilaisia laululeikkejä eli muskariin on varmaan ilmoittauduttava heti alkuvuodesta :) saa nähdä tulisiko vauvauintiinkin mukaan lähdettyä jos vaan ryhmä täällä päin alkaa, harmi vain että vauvauinti on yleensä ollut kahdeksalta sunnuntaiaamuisin, joten saa nähdä raaskiiko Nuppua niin aikaisin herätellä kun tykkää nukkua kymmeneen aamuisin ja miten äiti jaksaa herätä jos öisin valvoskellaan.

1,5kk kestovaippailua

Rupesin tuossa ajattelemaan, että meillä on jo kestovaippailtu kohta 1,5 kuukauden ajan! ja viikon ajan kestovaippailtu jo ympärivuorokautisesti. Olen tällä hetkellä tosi iloinen siitä että yökestovaippailu myös onnistuu ilman että vaipat fuskaa :) Tällä hetkellä en osaisi edes ajatella siirtymistä kertakäyttövaippoihin, niin rutiinilla tuo kestoilu tällä hetkellä sujuu. Minulta toivottiin kun aloitin kestoilun, että kirjoittaisin jatkossakin siitä tänne blogiin ja tässäpä teille nyt hieman minun kokemuksia kestoilun alkumetreiltä tähän päivään.

Meillä siis aloitettiin kestovaippailemaan kun Nuppunen oli 2viikon ikäinen. Kertakäyttövaipat aiheuttivat sen että Nupulla aukesivat taipeet ja ne eivät meinanneet millään parantua, vaikka kuinka niitä hoitelin ja vaippoja usein vaihdoin. Olin tilannut ebayn kautta taskuvaippoja imuilla jo odotusaikana, mutta näitä en pystynyt heti ottamaan käyttöön, sillä ne olivat alkuun ihan liian isoja reisien kohdalta. Onneksi äitiyspakkauksessa tuli pari pientä kestovaippaa (IMse Vimsen AIO ja myllymuksujen taskuvaippa imulla) ja niinpä kokeilin niitä. Yllätys oli suuri kun jo näiden parin vaipan kokeilun jälkeen iho alkoi parantumaan. Siitäpä piti sitten alkaa haalimaan lisää pienempiä vaippoja. Ostin myllymuksujen pari taskuneppivaippaa lisää, äitiyspakkauksessa olleita vaippoja sekä imsevimsen kuoria ja flanelletteja sekä myös villiksiä. Parhaiksi näistä mielsin erityisesti nuo myllymuksujen vaipat, vaikkakin kaikki toimivat ihan hyvin.

Vaippoja tuli haalittua käytettynä ja käyttämättömänä Huuto.netistä, sekä äitiyspakkauksen vaippoja sain ihan kavereiltakin, sillä he eivät olleet kestovaippailusta innostuneita tai heidän vauvoilleen nuo pienet vaipat oli menneet jo pieniksi. Erityisesti imsevimsen flanelletit ja kuorivaipat menivät mielestäni melko äkkiä pieniksi, mutta ihan pienenä ne olivat minusta todella hyviä, sillä ne olivat hyvän muotoisia ihan pienelle vauvalle eivätkä fuskanneet reisien luota. Flanelletteja käytin lisäimun kanssa noissa kuorissa, yksinään tuo flanellette ei mielestäni riittänyt, sillä ei imenyt tarpeeksi hyvin ja toisekseen jätti ihon hirmu kosteaksi ja pylly punoitti, mikäli flanellette oli ollut ihoa vasten.

Riisipaperia tilasin etukäteen netistä ja se onkin ollut hirmu hyvä ihoa vasten kun pysyy iho kuivana. Kakkavaipoissa on myös kätevä, sillä kakka jää siihen pintaan joten ei ole kuin heittää riisipaperi käytön jälkeen roskiin, eikä vaippoja tarvitse niin paljon kakasta huuhdella :) 200kpl maksoi muistaakseni 6-7€ luokkaa, joten hyvin moneen vaippaan riittää!

Yövaippailua kokeilin moneen kertaan erilaisilla yhdistelmillä ja vaikka minkälaisilla imuilla, mutta en onnistunut saamaan fuskaamatonta ja tarpeeksi imukykyistä pakettia aikaiseksi. Vaipan imukyky loppui aina 4-6 aikaan aamulla ja meidän neidille vaipanvaihto yöllä on kuin myrkkyä ja suuttuu hirmuisesti, joten kertakäyttöisillä mentiin. Kunnes reilu viikko sitten kokeilin pitkästä aikaa, joko nuo Ebayn kautta tilatut vaipat sopivat. Rupesin vertailemaan vaippoja ja huomasin että osissa vaipoissa on kuminauha reisien kohdalla hieman lyhyempi, ja nämä vaipatpa olivatkin jo ihan sopivia, kun nappien avulla niitä sitten vielä pienenteli. Kokeiltiin alkuun päiväkäytössä yhdellä mikrokuituimulla ja lopulta uskaltauduin kokeilemaan yökäyttöä kahdella imulla ja niinpä siinä sitten vihdoin onnistuttiin! Näillä vaipoilla päästiin läpi yön fuskaamatta ja tyttökin nukkui yönsä hyvin. Tuo mikrokuituimu on vielä niin imukykyinen ja pysyy ihanan kuivana ihoa vasten vaikka pissit olisivatkin vaippaan tulleet :)

En ollut tosiaan ikinä aiemmin ajatellut että minusta tulisi kestovaippailija, kunnes näin erään ystäväni tytöllä käytössä kestovaippoja mitä ihanimmilla kuoseilla ja näin hänellä käytössä miten helppohoitoisia ja ihoystävällisiä nämä lopulta olivatkaan. Ystäväni myös kertoi minkä verran kestovaipoilla säästää ja niinpä kun tulin raskaaksi ajattelin että haluan myös että meillä annetaan kestoilulle mahdollisuus ja pakko sanoa että tällä hetkellä päivääkään en ole katunut. En ole menettänyt hermojani kestovaippapyykille, kylässä/kaupoilla ollessa vaippailu on ihan yhtä helppoa kuin kertakäyttöisilläkin, iho pysyy hyvänä ja eiväthän ne vaipat säilytyksessä haisekaan! Toki minusta on ihana ajatus sekin että tällaisella käytöllä säästän luontoa, mutta se ei päällimmäisenä minulla ollut mielessä kun vaippailun aloitin.

Ompelukykyisenä ajattelin myös kokeilla itse kestojen ompelua ja kestovaippakaupasta tulikin tilattua kolmea eri kuosia PUL kangasta sekä bambukangasta, ajattelin myllymyksujen vaipan mallilla kokeilla tehdä taskuvaippoja sekä myös itselleni muutamia liivinsuojia. Näin ihania kuoseja löysin PUL kankaista ja nämä odottavat kaapissa että pääsisin aloittamaan ompelun.

Kestovaippailuun olen myös saanut innostettua monia ystäviäni, joten tilaus ebayn kautta lähti myös menemään ja minun oli pakko tilata oikein vaaleanpunaisia vaippoja, sillä aiemmin ostamissani vaipoissa oli niin paljon neutraaleja sävyjä että nyt halusin jotakin oikein tyttömäistä :) Yllättävän paljon saa kyllä vaippoja olla ettei joudu koko ajan pyykkiä pesemään tai odottaa että ne ovat kuivaneet. Meillä vaippapyykkiä pestään noin joka toinen päivä ja säilytän nuo vaipat kannellisessa sankossa vedessä.

Mieheni ja perheemme ovat myös ottaneet ihana positiivisesti kestoilun vastaan ja suostuvat hyvin vaihtelemaan kestovaippoja ja siinä meitä kannustavat. Alkuun mieheni ei ollenkaan innostunut kestovaippailuideasta, mutta Kuullessaan rahasumman minkä niillä säästää, alkoi innostus löytymään. Mieheni kyllä vaihtaa vaippoja, mutta minä usein hoidan likaisten vaippojen huollon. Tosin kyllä hänkin niitä pyykkiin laittaa, mutta minusta tuo vaippahuolto on aika mukavaa ja haluan että se oikein hoituu. Mieheltä kun usein jää tuo huuhtelu tehtyä hieman huolimattomasti.. Hieman on opettelua aiheuttanut erityisesti se että mitenkä tiukalle nuo vaipat laitetaan, etteivät fuskaa, mutta eivät myöskään mene liian tiukalle. Meidän nupun iho on hirmu herkkä ja vaipoista jää joka käytön jälkeen painaumat ihoon, mutta ne lähtevät kyllä heti pois kun vaipan pois ottaa. samoin tulee myös sukista ja sukkahousuista.

Nyt 2kk neuvolassa Nuppunen saa ensimmäisen rotavirusrokotteen, joten viikon ajaksi kestovaippailu on valitettavasti jätettävä tauolle. Tämä sen vuoksi, että rotarokote sisältää elävää virusta ja sitä erittyy eritteiden mukana noin viikon ajan rokottamisesta ja tuolloin suositellaan erityisesti pitämään hyvä huoli käsihygieniasta vaippojen vaihtamisen ajan. eli enpä halua tuota virusta vaippoihin jos se ei pesussa kuolisikaan kun noita vaippoja ei oikeastaan saisi yli 40 asteessa pestä.

Tuitun blogissa löytyy muuten erittäin hyvä postaus kestovaippailusta mikäli jotakin kiinnostaa käydä lukaisemassa :)

ps. Halusin laittaa tänne kuvia noista käyttämistäni vaipoista, mutta jostakin syystä blogger ei halua ladata niitä, joten kuvia tulossa kunhan onnistuu!

Joka ilta kun lamppu sammuu...

....Alkaa nupun ja nukkumatin välinen taistelu.

Meidän nuppunen ei siis haluaisi millään käydä illalla nukkumaan, sillä olisi niin kiva vaan katsella kaikkea. Kun silmät alkaa luppasemaan kiinni, niin vähän ajan päästä neiti oikein pyöristää silmänsä lautasen kokoisiksi: minähän en nuku! Äiti kyllä aina välillä tai aika useinkin toivoisi, että nukkumatti voittaisi taistelun hieman aikaisemmin. Minulla nimittäin tahtoo olla niska-hartiaseutu jo aika jumissa kanniskelusta ja kyllähän tuo aina väsy alkaa iskemään kellon mennessä puolen yön yli. Onneksi kantoliina on keksitty, sillä se on tosiaan korvaamaton apu nukutuspuuhissa. Kantoliinaan neiti kyllä nukahtaa nopeasti, mutta siirrettäessä sänkyyn tai vähän ajan päästä sängyssä ollessaan hän hätkähtää hereille ja uni on taas tiessään. Onneksi kuitenkin, kun lopulta nukkumatti voittaa niin nukutaan pitkät unet ja herätään vain 1-2kertaa syömään.

Uni ei tahdo kyllä aina tulla päivisinkään... paitsi sylissä tai kantoliinassa, tälläkin hetkellä tyttö nukkuu kantoliinassa ja minä saan hetken aikaa touhuta omiani. Vaunuissa kyllä välillä nukutaan jopa 3h unia, varsinkin kun ne liikkuvat tai sitten autossa. Heti kun auto käynnistyy, uni tulee. Tästä varmaan voi päätellä että meidän neiti tarvitsee heiluvaa/tärisevää kyytiä nukkuakseen.

Mitenkäs teillä nukutaan?

Turvaistuimeen tuli muuten ostettua tytön syntymän jälkeen käytettynä tällainen lodger shelter fleece kantoliina/lämpöpussi, jonka olen kokenut todella käteväksi! On erittäin ihana laitttaa esimerkiksi kylä/kauppareissuille päälle, ei tarvitse pukea paljon alle ja kauppareissuilla on helpppo avattava ettei tule heti kuuma. Kantoliinana en ole vielä kerennyt käyttää kuin nukuttaessa, silloin ihan toimiva ja tytön näyttää olevan hyvä olla. Hihnan olen tosin kokenut melko lyhyeksi, joten mietin miten onnistuu kantaminen tai päälle laittaminen jos itsellä on päällä enemmän toppavaatteita.

Ristiäiset

Vihdoin meidän pienellä nuppusella on nimi! Ei tarvitse enää pelätä että lipsauttaisin salaisuuden muille, sillä nyt se ei ole enää salaisuus. Viime viikko meni täydessä tohinassa paikkoja koristellen, sekä kakkuja ja pikkuleipiä tehdessä. Nyt sitten voi vihdoin vähäksi aikaa (ehkä pariksi päiväksi) hengähtää ennen jouluhössötysten aloittamista.

Pienen neidin juhlat olivat täydelliset ja tässäpä pientä kurkistusta myös teille pienen neidin ensimmäisestä suuresta juhlasta. Kakun päällä olevan koristeen sekä pienet kukkaset on tehnyt blogisti Ebe, jonka ihaniin taideteoksiin voitte käydä kurkistamassa täällä

Venla, Siiri, Emma, Tiia, Nella....?

Arvannette otsikosta varmaan että meillä on kohta ristiäiset :) 3.12 on se suuri päivä, jolloin Nuppu saa nimen. Vai lieneekö nimeksi tuleekin Nuppu? Kovasti on perhe ja ystävät miettinet, minkä nimiseltä meidän tyttömme näyttää ja pohdintoja on tullut useita. Otsikossa ne, joita viime aikoina on arvailtu. Meillähän on nimi ollut jo valmiina raskausviikosta 12 asti ja tyttö on kyllä nimensä näköinen. Kiinnostaisi kyllä kuulla teidänkin arvailuja tai pohdintoja minkänäköinen tyttö on, joten kommentteja kehiin :)

Viimeisimmästä blogikirjoituksesta onkin jo aikaa 10 päivää, hurjaa!! Onkohan minun blogissani ollut vielä koskaan näin pitkää kirjoitustaukoa? Aika vain menee hurjan nopeasti tyttösen kanssa kotona ja varsinkin kun nyt on tullut mietittyä ja järjesteltyä ristiäisiä sekä nythän niitä rotinavieraita vasta on käynytkin.

Ristiäisiä varten on leivottu ja koristeltu pikkuleipiä, etsitty koristetta kakun päälle, etsitty kastepöytään oikeannäköistä kukkakoristetta sekä mallia ristiäiskakulle jne. Niin ja pitihän ne kortitkin tehdä. Tässäpä kuvaa kortista, jotka hyvin nopeasti tuli tehtyä. Olen kyllä ihan tyytyväinen.

Onneksi leipomisen ja ruoanlaiton suhteen minulla on suuret apujoukot, joten kaikkea ei tarvitse tehdä yksin. Anoppi ja äitini tekee ruoat, sekä pikkuleipiä ja siskoni taiteilee kakut. Kakun suhteen toiveissa olisi loihtia muutamaa erilaista juustokakkua ja sitten mahdollisesti joku tällainen ihanuus: Harmi kun asumme niin pienellä paikkakunnalla ja kaukana isommista kaupungeista, että esim. suoraan tuolta kakkuhelmesträ emme pysty kakkua tilaamaan. Mutta onneksi minulla on taitava sisko, joka varmaan jotakin ihanaa pystyy loihtimaan :) Kertokaahan minkälaisia kakkuja teillä on ollut. Mahdollisia täyte-ehdotuksia ja reseptejä otetaan vastaan. Saa laittaa kommenttikenttään tai lähettää sähköpostilla :) Kiitollisina täällä vinkkejä otetaan, sillä en vielä tiedä että minkälaiset kakut haluan. Tosin kohtahan se pitäisi varmaan ruveta tietämään, sillä ristiäiset lähestyy uhkaavasti, ei enää kahtakaan viikkoa!

Kukat kävin tänään tilaamassa sekä kastepöytään että ruoka/kahvipöytään. Kahvipöytään tulee korkeampi asetelma lasimaljaan, johon tulee gerberoita ja joko prinsessaliljaa tai eustomaa. Samoja kukkia tulee sitten myös kastepöytään, tosin tuon ultima thulen lasimaljan ympärille tehdään kranssi tähän tyyliin Toivottavasti ovat yhtä kauniita myös sitten pöydässä kuin mitä minun ajatuksissani :)

niin ja vihdoin nyt vastasin teille kestovaippailupostaukseen kirjoittaneille tuohon kommenttiosioon :)

Kilpailu/arvonta: koska nuppu syntyy

Lähimmäksi nupun syntymää veikkasi siis heidii vastauksella 20.10 klo 16.39. Tämä arvaus olikin melko lähellä :) Lupasin myös järjestää arvonnan mikäli 20 veikkausta kilpailuun tulee ja niinhän niitä veikkauksia tuli. Tänään vihdoin sain arvottua voittajan ja onni suosi tällä kertaa Pinkki Pingviiniä. Onnittelut voittajille, laittakaahan minulle osoitetietoja sähköpostitse: tyttihaaveilee@gmail.com, niin pääsen laittamaan palkintoja postiin :) Huom. tässä vauva-arjen opettelussa ei aina tiedä millainen tuleva päivä on, joten älkää ihmetelkö jos posti ei ihan heti lähde matkaan :)

Kestovaippailua, kantoliinailua ja kuumia aaltoja

Täällä tultiin siihen tulokseen, että kertakäyttövaipoilla heitetään vesilintua ja otetaan kestot käyttöön! Neidin taipeet ei selkeästikään tykkää kertakäyttövaipoista, sillä jo heti parin päivän ikäisenä taipeet aukesivat. Ei auttanut vaippojen vaihto useammin, talkki, sinkkivoide eikä myöskään perunajauho. Kestovaipat, joita tilasin olivat vielä liian isoja, joten kokeiltiinpa sitten äitiyspakkauksen kestovaippoja ja nepä sopivatkin hyvin. Siskoltani sain vielä muutaman samanlaisen keston lainaan ja jo muutaman kestovaipan jälkeen iho alkoi paranemaan! Uskomatonta, mutta totta!

Huuto.net:stä tilasin lisää pienempiä imsevimsen kestoja, joita aiemmissa äitiyspakkauksissa on ollut. Näihin siis oli kuoret ja sitten sisäimuja. Nämä eivät kuitenkaan ole niin imukykyisiä kuin mitä tämän vuoden äitiyspakkauksen kestot ja niitä tekisikin mieli saada lisää. Onko kellä teillä muuten kokemusta noista aiempien vuosien äitiyspakkauksen kestoista? Kannattaako niihin laittaa lisäimua että ovat parempia? ja kertokaahan muutenkin kokemuksianne kestojen käytöstä, ja mitkä olette kokeneet hyviksi. Niin ja miten öistä selvitään kestoilla? Täällä nimittäin oikeasti innostuttiin ja tuskinpa tulen kertakäyttöisiin enää siirtymään kuin vain ehkä yöaikana käytän ja jossakin reissussa ja silloinkin vain liberoa, pampersin vaipoista en tykkää yhtään, tuntuu että imukyky ei ole riittävä ja pissi haisee niistä läpi.

Yllätyin muuten kovasti miten helppoa kestojen hoito on! Eipä kovin hankalaa ole hieman huuhtaista käytön jälkeen ja laittaa likoon :) Vaikka alunperin ajattelin että mitenhän se tulee toimimaan!

Kantoliinailusta on myös tullut in-juttu! Masuvaivat alkoivat heti kun aloitin devitolin käytön. Liekkö syy sitten d-vitamiinissa vai siinä että tytölle tuli kaksi viikkoa ikää täyteen. Öitä siis ollaan saatu valvoa ja illat on erityisesti itkuisia. Tuntuu että tytön maha on kovalla. Ähistää, ähistää ja lopulta parkaisee, kun kakka ei tule. Myös ilmaa tuntuu mahassa olevan. Minulta tulee maitoa hyvin, ehkäpä liiankin paineella, sillä tuntuu välillä että tyttö joutuu hotkimalla syömään. Mutta siis itkuisuuteen olemme huomanneet kantoliinasta olevan pelastus, tyttö rauhoittuu siihen melko heti ja lopulta myös nukahtaa. Viime yönä parin tunnin ajan kanniskelin tyttöä kantoliinassa kun oli itkuinen, mutta siinäpä rauhoittui. Ihana on kyllä käyttää kantoliinaa, sillä se ei rasita selkää, hartioita eikä käsiä, on myös erittäin helppo laittaa, kun olen oikean solmimistavan nyt oppinut. Ei siis todellakaan turha ostos!

Meillä nukutaan edelleen perhepedissä. Nyt parin viikon opettelun jälkeen on jo rauhallinen mieli, eikä enää pelota että kääntyisin tytön päälle. Kun tyttö nukkuu, nuku itsekin hyvin ja nukahdan tytön tuhinaan yleensä heti imetyksen jälkeen. Enemmän minua herättää kuumat aallot, joita todellakin tulee joka yö. Valittelin jo loppuraskaudessa yöllisiä kuumia aaltoja ja minulle sanottiin että ne tulevat vain pahenemaan synnytyksen jälkeen ja oikeassapa olivat. Petivaatteita on pitänyt jo useampaan kertaan vaihtaa kotiin tulon jälkeen ja joka yö pitää kääntää tyynyä/peittoa toisinpäin, kun alkavat niin hikisiä olemaan. Välillä joudun myös uuden tyynyn nappaamaan. Voihan kuumuus siis! :D

Ahdistaako teitä muita muuten imetysliivien käyttö öisin? Minusta ne ovat superepämukavat ja olen miettiny että minkähän pyyhepatentin oikein keksisin niiden tilalle kun tuntuu että liivit hankaa ja hiertää inhottavasti. kellään vinkkiä tähän "ongelmaan"?

Kiitokset muuten monista, monista ihanista kommenteista edelliseen postaukseen! Vasta nyt kerkesin ne kaikki lukemaan oikein ajatuksen kanssa :) On niin ihana kuulla että ei ole ihan yksin näiden ajatusten kanssa ja että myös muut ajattelee samoin tai ovat samanlaisia asioita miettineet. Eipähän tässä varmaan kuin päivä päivältä näkee mikä on toimivin keino itselle, mutta ihanaa kun saa muilta vinkkejä ja että mikä saattaisi toimia :) Itsellä kun pää lahona niin ei ihan kaikkea tule ajateltuakaan niin maalaisjärjellä kuin mitä haluaisi miettiä :)

Niin ja anonyymi taisi kysellä että vaikuttiko astma synnytykseen: ei millään tavalla :) minulla tosin on astma hyvin lievänä ja ei ole pahemmin oireillut ikinä, joten luulen tämän olevan syynä tähän.

hups, tulipas taas superpitkä postaus.. Mutta kun tuota asiaa on niin paljon mielessä :D

Ensimmäisiä ajatuksia vauva-arjesta

Meidän neiti on tänään 2 viikkoa vanha! Kylläpä onkin mennyt nämä ensimmäiset viikot ihan vauhdilla ja tuntuu jo nyt että voi kun tuon ajan voisi pysäyttää ja vain nauttia siitä ensimmäisten viikkojen ihmetyksestä. Mieheni oli viime viikon isyyslomalla ja tämä viikko ollaankin sitten vietetty tyttöporukalla ja opeteltu sitä kun kaksi lisäkättä on vähemmän. Meidän neiti on edelleen hyvin tyytyväinen vauva. Syö hyvin ja nukkuu 3-4 tunnin unia. Mutta kylläpä uusi tulokas on tuonut paljon kaikkea mietittävää! Tässäpä näin alkuun muutamia aiheita mitä meidän perheessämme on mietitty näiden parin viikon aikana.

Olen koko raskausajan toivonut, että pystyisin imettämään tyttöä pitkään ja että imetys lähtisi onnistumaan hyvin. Paljon minulla oli jo tietoa imetyksestä, mutta kylläpä sen jo sairaalassa huomasi, että tieto päässä on ihan eri asia kuin tehdä asioita käytännössä. Jo heti synnytyssalissa sain tytön rinnalle ja imettäminen onnistui hyvin, tyttö oli rinnalla peräti 1h1omin ja olin todella onnellinen.

Seuraavana päivänä paljastuikin karu totuus, kun aloitin uudelleen imettämään, sillä sehän tekikin todella kipeää!!! Arvelin, että nyt on tytöllä vääränlainen ote, mutta kun useampi kätilö kävi tilannetta tarkastamassa sanoivat he että kaikki on ok. Imettämistä siis jatkettiin hammasta purren ja rinnanpäiden huutaessa hoosiannaa! Kätilö toi onneksi kokeiluun rintakumin ja sepä auttoikin ettei imetys tehnyt enää niin kipeää. Ohjeeksi myös annettiin puristaa maitotippa rinnanpäihin niin rinnat paranisivat paremmin, epäilin tätä ohjetta, mutta kuinka ollakaan miten tehokas ja nopea apu tästä tulikin. Näin siis jatkettiin imettämistä ja minä mielessäni ajattelin että tämän touhun kyllä lopetan, mikäli näin kipeää tekee jatkossakin!

Onneksi päätin kuitenkin sinnikkäästi jatkaa seuraavinakin päivinä, sillä niin sitä vsan rinnanpäät parani ja kun maito alkopi nousemaan ei imettäminen enää niin kamalaa ollutkaan ja nyt olen pystynyt viikon verran siitä nauttimaan ja aion jatkaa niin pitkään kuin maitoa riittää. Ja sitähän näyttää riittävän, sillä välillä ihan pelottaa että tyttö hukkuu tuohon maidon paljouteen. Harmittaa kyllä kovasti etten astmalääkityksen takia kelpaa luovuttajaksi, mutta pumpataan sitten tytölle talteen :)

Etukäteen oli tullut myös ajateltua (tai itse asiassa mies oli ajatellut), että meidän vauva tulee nukkumaan omassa sängyssään alusta asti. Sairaalassa kätilöt kuitenkin sanoivat heti että vauvan olisi hyvä nukkua vieressä, ettei koe itseään turvattomaksi, kun kuitenkin niin pitkään kohdussa on ollut. Perhepetiä myös suosittelivat, mikäli kumpikaan vanhemmista ei tupakoi tai käytä päihteitä ja meillähän ei näitä paheita harrasteta. Ja niin sairaalassaoloajan neiti nukkui minun vieressäni ja koin sen niin helpoksi imettämisenkin kannalta.

Kotiin päästiin ja niinpä mies nukkumaankäydessä totesi, että meidän vauva se nukkuu omasssa sängyssään. Niin sitä sitten itkettiin sekä äiti että vauva ja tämä taistelu voitettiin 2-1 :) Yöllä sitten siirrettiin huonekaluja niin ettei tyttö pääse sägystä tippumaan ja niin sitä sitten on nukuttu perhepedissä siitä lähtien. MIestäni pelottaa hieman että kierähtää vauvan päälle tai että minä kierähdän. Olen laittanut vauvan nukkumaan ihan sängyn yläreunaan ettei kumpikaan meistä pääsisi kierähtämään vauvan päälle ja tyynyt ovat myös kaukana vauvasta. Itse koen että nukun yöt todella hyvin kun vauva on lähellä, imettäminen on helppoa enkä itse heräydy liikaa imettämisen aikana vaan nukahdan nopeasti takaisin uneen.

Pelotteluja perhepedissä nukkumisesta olen kuullut jo vaikka millä mitalla. Minusta on hassua että sellaiset henkilöt, jotka itse ovat lapsensa nukuttaneet näin myös pelotteluun osallistuvat. Pari yötä minulla menikin hieman huonommin nukkuessa, kun näiden henkilöiden pelottelut kaikuivat mielessä. Mutta sitten ajattelin, että onhan kautta aikain lapset nukkuneet vanhempiensa kanssa samassa sängyssä ja tuskinpa ne sairaalasta ja neuvolasta olisivat sitä muuten suositelleet..

Miten teillä meni imettämisen alkumetrit ja nukutaanko teillä perhepedissä :) nyt kokemuksia kaipaillaan!

Joku kyseli aiemmissa kommenteissa että jatkanko blogin kirjoittamista: Kyllä täällä on ajateltu jatkaa. Hyvin paljon en ehkä kuvia aio pienestä julkaista, mutta muuten pidän kyllä blogin näin julkisena enkä ainakaan vielä ole tätä salasanan taakse laittamassa. Katsotaanpa mitenkä käy :) Blogissa tulen siis varmaan jatkossa kirjoittamaan vauva-arjesta, käsitöistä ja sisustusjutuista .. ja ssapipa nähdä mistä muusta tämä Tytti tulee haaveilemaan ja toteuttamaan haaveitaan! Toivottavasti te ihanat lukijat säilytte, sillä olen kokenut saavani täältä hirmuisen paljon vertaistukea teidän kommenttien muodossa :) Kiitos ja kumarrus siis!

Synnytyskertomusta

Täällä aika on mennyt niin vauvasta nauttiessa, ettei ole kerenny koko blogia päivittämäänkään. Mies oli viime viikon isyyslomalla, joten aika kului kuin siivillä kotona. Nyt ollaankin tytsin ja koiruuden kanssa kolmistaan, joten jos nyt jonkinlaista synnytyskertomusta saisi siis teille kirjoitettua :)

20.10 yöllä siis heräsin klo 3 aikaan ja uni ei tullut enää millään. Olin todella virkeä, ilman minkäänlaisia tuntemuksia lähestyvästä synnytyksestä. Surffailin netissä ja tuskastelin, ettei vauva taida ikinä syntyäkään. Aamulla nukahdin varmaan klo 6 aikoihin ja heräsin lopulta 7.45 pieniin menkkatyyppisiin jomotuksiin, joka oli hieman kovempi kuin aikaisemmat menkkajomotukset. Näitä jomotuksia tuli 45minuutin ajan 10-15min välein. Menin aamupalalle mieheni kanssa ja keittiössä ollessani tunsin että jotakin hulahti housuun. Mies luuli jo että pissin housuun, mutta itse jo epäilin että mahdollisesti voisi lapsivesi olla kyseessä. Vaihdoin housut ja vähän ajan päästä housut kastuivat taas. Mies lähti töihin, kerkesin olla puoli tuntia yksin kotona, kun yhtäkkiä lapsivettä tuli ihan kunnolla. Olin laittanu siteen, vesi tuli siitä läpi ja vielä pyyhkeestäkin joka sohvalla oli. Siitäpä sitten soittoa äitipolille, josta ohjasivat lähtemään kohti sairaalaa. Mies oli kyllä ennätysnopeasti kotona,kun soitin että nyt olisi lähdettävä.

Matkaa meiltä on sairaalaan reilu 70km ja matka sujui hyvin. Lapsivettä tihkui koko matkan ajan vähän, ja pieniä supisteluita tuli 4-8min välein. Ja todellakin nämä supistukset olivat todella pieniä! Sairaalassa oltiin klo 11 aikaan. Ottivat meidät heti sisälle synnytyssaliin. Tällöin olin auki 2,5cm. Koska minulla tuo streptokokki B oli positiivinen ja lapsivesi mennyt, lääkäri määräsi oksitosiinitipan vauhdittamaan supistuksien tuloa. Vauvalle laitettiin tässä vaiheessa se antura päähän tarkkailemaan sydänääniä. Minua oli etukäteen peloteltu, että tuo anturan laittaminen ja sisätutkimukset sattuvat, mutta minuun ei sattunut kyllä ollenkaan! Oksitosiinitippa laitettiin klo 13 aikaan ja tämän jälkeen alkoivatkin supistukset melko nopeaan tahtiin voimistumaan. Alkuun kokeilin lämpöpusseja ja istuin kiikkutuoliss, mutta supistukset alkoivat voimistumaan sen verta nopeasti, että niistä ei juurikaan ollut apua. Ilokaasua sain ja se helpotti kun sain keskittyä hengittämiseen kivun tullessa.

Pitkään en kerennyt ilokaasua käyttää kun supistukset olivat jo niin voimakkaita ja tulivat n 3minuutin välein, että kätilö ehdotti epiduraalin laittoa. Olin auennut vasta 3,5cm ja olin todella tuskainen. Noin kahden tunnin ajanjakso synnytyksessä olisikohan klo 14.30-16.30 on minulle aika hämärän peitossa. Muistan että minuun koski, mutta en millaista kipua se oli. Anestesialääkäri kävi laittamassa minulle epiduraalin. Muistan että katsoin kelloa 16.45 ja lääkäri sanoi että 15 minuutissa pitäisi alkaa helpottamaan. Epiduraalin laitto ei muuten koskenut eikä tuntunut mitenkään inhottavalta, josta olen tosi yllättynyt. Tämä tosin varmaan sen takia että supistukset olivat aikamoisia.

Epiduraali alkoi vaikuttamaan, mutta puudutti vain vasemman puolen. Oikealle puolelle jäi vielä sama kipu, jota jouduin tunnin? ajan kestämään, ennen kuin pystyivät lisäannoksen puudutetta laittamaan. Tämän jälkeen olikin ihana olo, kipu oli poissa! Melkein heti lisäanoksen jälkeen alkoi tuntua paineentunnetta ja aloin tärisemään kovasti. Kätilö tarkasti tilanteen ja olin sitten täysin auki. kello taisi olla 18 tuolloin. Kätilö sanoi että kun tunnet ponniatamisen tarvetta voit ruveta pikkuhiljaa ponnistamaan ja lähti pois huoneesta. Tällöin tuli hieman outo tunne kun jäätiin miehen kanssa kahdestaan ja mietin uskallanko oikeasti ruveta ponnistamaan ilman kätilön läsnäoloa. Jonkin aikaa meni ennen kuin tuli minkäänlaista tunnetta ponnistaa ja siitäpä sitten varovasti kokeiltiin. Sitten alkoi tuntumaan painetta enemmän ja soitettiin kätilö paikalle. Tarkasti tilanteen ja sanoi että nyt jos et ole vielä ähkimällä ponnistanut niin nyt saat sitten ihan kunnolla ponnistella ja taas lähti huoneesta pois. Siinäpä sitten ponnisteltiin ja olisikohan n 19.15 kätilö tuli takaisin paikalle ja lupasi ettei enää jätä meitä kahden.

Siitäpä alkoikin kunnon ponnistelut. Kätilö jo otti episiotomia välineet esille ja puudutteli paikkoja, sillä epäili ettei vauva sovi tulemaan. Niiden leikkausvälineiden näkeminen sai ponnistamiseen potkua ja niinpä sitten ilman episiotomiaa syntyi tyttö klo 19.47, ilman sen isompia repeämisiä. Kolme ommelta kätilö laittoi, yhden välilihaan ja sitten sisäpuolelle, ettei vessassa käyminen tuntuisi niin inhottavalle. Etukäteen pelkäsin ponnistusvaiheen koskevan, mutta olin niin puutunut, että en tuntenut kuin pientä kiristystä. Olin ihan ihmeissäni kun kätilö sanoi että puoli päätä on jo ulkona ja minä en tuntenut mitään!

Sain tytön rinnalle ja siinäpä sitten ihasteltiin miehen kanssa tyttöä parin tunnin ajan, ennen kuin itse sitten pääsin suihkuun ja mies mittailemaan tuoretta prinsessaa. Itku tuli kun tyttö syntyi, maailman ihanin tunne oli tajuta että oma pieni nyytti on nyt tuossa!

Synnytyksestä jäi siis todella positiivinen kokemus ja olen palautunut synnytyksestö todella hyvin. Seuraavana päivänä mietin että olenko oikeasti voinut synnyttää kun olo oli niin hyvä! Kätilö oli aivan ihana, vaikkakin oli melko vähän paikalla, sillä synnyttäjiä oli paljon. Vaikka parin tunnin ajan olikin kovaa kipua, niin olin kuvitellut avautumisvaiheen olevan kamalampaa. Olin pahimpien kipujen aikana sanonut kipuasteikolla kipujen olevan vähän yli 5 asteikolla 1-10. Miestä on tämä hieman jälkikäteen naurattanut, sillä oli kuulemma vaikuttanut jo kymppiluokan kivulta :) Mies oli ihana ja tukena koko synnytyksen ajan ja tytön syntymän jälkeen hänestä on syntynyt aivan mahtava ja rakastava isä! Sitä on ihana seurata vierestä, kun toinen muuttuu niin totaalisesti!

Lapsivuodeosastolla ei synnytystä käynyt kukaan kanssani läpi enkä saanut mitään epikriisiä mukaan, joten kellonajat ovat todellakin noin aikoja! En ole myöskään varma että mistä alkaen synnytys laskettiin käynnistyneeksi: lapsiveden menosta vai siitä tipan laitosta? ja milloin ponnistusvaihe alkoi. Harmaa muistikuva on, että kätilö olisi puhunut että laittoi ponnistusvaiheen kunnolla alkaneeksi klo 19.20. Tulipas pitkä kertomus! toivottavasti jaksoitte lukea :)

Kiitokset muuten vielä miljoonasti onnitteluista! Arvontaa en ole unohtanut, joten sen tulen toteuttamaan kunhan saan ajoiksi tehdä laput ja kirjoiteltua teidän osallistuneiden nimet :) Lähimmäksi nupun syntymää taisi veikata heidii, joten voisit laittaa minulle sähköpostiin osoitteesi, että voin palkintoa laittaa tulemaan :) olikin muuten ainut veikkaus tuolle päivälle! ja muuten tuo laskuri joka laski päiviä laskettuun aikaan oli tosiaankin maaginen ;)

Nuppu 5päivää

Isot kiitokset teille kaikille onnitteluista! Meidän pieni nuppunen tulee tänä iltana viiden päivän ikäiseksi. Kotona ollaan oltu nyt parisen päivää, äiti ja isi ihan hurmiossaan uudesta tulokkaasta! Kyllä tämä vaan on niin ihanaa! Nuppu on kova sylityttö ja nauttii kovasti äidin ja isin läheisyydestä ja kyllähän nuo mummojen, ukkien ja tätienkin sylit on hyviä nukkumiseen. Tässäpä pieni vilautus meidän nupusta teillekin :)

Nuppu on täällä!

Meidän pieni nuppu-tyttönen syntyi 20.10.2011 klo 19.47. Mittaa neidillä oli 51,5 cm, 3600g ja päänympärys 33,5cm. Täydellinen rakkauspakkaus! Lisää tarinaa myöhemmin :)

40+2

Täällä vielä ollaan, mutta misäpä sitä tietää josko jo tämän päivän aikana pääsisikin tositoimiin :) Aamulla nimittäin aloitti supistelemaan 10min välein, ne kylläkin on harventuneet, mutta muutaman kerran housuunkin hulahtanut jotakin, tässä pitää nyt vähän katsella tilannetta ja jos näyttää että vielä noita hulahteluita tulee niin soittoa äitipolille päin! Nyt jo hieman jännittää!! ja on muuten aika maaginen tuo laskuri, jos tämän päivän nyt sattuisi tietämään vauvan syntymäpäiväksi! :)

Kiitokset muuten oikein kovasti tsempeistä jota viime postaukseen jätitte! Ihana oli taas lukea noin iso määrä kommentteja, ne lämmitti mieltä!

Täältä oikein isot tsemppihalit Evelynille, Tiitulle ja Noonikselle, jotka myös tällä hetkellä odottelevat jotakin tapahtuvaksi! Ootko Evelyn muuten poistanut blogisi kun sitä ei oo enää pitkään aikaan löytynyt?

40+0

Tänään se on: laskettu aika!! :D Mutta tuo laskuri edelleen laskee, että päiviä olisi jäljellä vielä 2päivää! Saas nähdä mitenkä maaginen laskuri onkaan kyseessä ;)

Eilen käytiin äitipolilla kontrollissa ja siellä kaikki oli kunnossa. Meille sattui aivan mielettömän mukava lääkäri, joka ultrasi todella pitkään ja selitti kaikkia asioita tosi mukavasti. Vauvalle saatiin painoarviota 3890g ja lääkäri sanoi että ei tästä yli 4,5kiloista voi enää kasvaa. Istukka toimii hyvin edelleen ja lapsivettä hyvin myös. Paikat oli auki 2cm ja kaula hävinnyt kokonaan. Nyt siis vain odotellaan :) Käyrällä makasin reilun puoli tuntia, vauva liikkui hyvin ja sykkeissä kätilön mukaan hyvää vaihtelua, mutta yhtään supistusta ei käyrälle piirtynyt. Verenpaineita myös seurattiin n. 10min ja ne olivat ihan ok 140/90 suunnilleen, mutta minulla takana vain parin tunnin yöunet, joten se selittänee asian. Kotimatka menikin nukkuessa, sillä olin superväsynyt! Ihana vauva että ajatteli äitiä eilen, eikä vielä silloin päättänyt syntyä!

Eilen tuli käytyä taas kangaskaupassa hakemassa lisää tekemistä, joten uutta puuhailtavaa riittää. Tarkoituksena olisi myös hieman leipoa, sillä sain ohjeen pätkiskakkuun, jota kovasti kehuttiin naamakirjan puolella.

Mukavaa päivää teille kaikille :)

Arvonta Reetan blogissa

Pompulan blogista löysin linkin arvontaan ja linkitänpä sen myös omaan blogiini, käykäähän osallistumassa jos vaikka onni potkaisisi uusilla tarroilla läppäriin tai kännykkään:

Arvonta:uutta ilmettä syksyyn

39+4

Täällä ollaan edelleen kokonaisena, vointi hyvänä ja virkeänä. Välillä hieman liiankin virkeänä, sillä öisin usein herään pariksi tunniksi valvomaan, sillä ei vaan nukuta. Vauva potkii myös paljon ja olenkin oikein nauttimalla nauttinut näistä viimeisistä potkuista. Haikea olo kun ajattelen että kohta niitä ei enää tunnekaan.

Aiemmin ajattelin että tulisin hirmuisesti pelkäämään edessä olevaa synnytystä ja panikoisin kun laskettu aika lähestyisi. Olenkin ihan ihmetellut rauhallista ja tyyntä olotilaa. Sisarukseni ja vanhempani soittelevat päivittäin ja kyselevät vointia, tämän tukiverkon koenkin korvaamattomaksi ja on ihana kyllä huomata että lähellä on niin paljon ihmisiä jotka välittävät ja odottavat yhtä paljon vauvan syntymää kuin mitä itse, mutta ehkä he jännittävät jopa enemmän tulevaa, kuin mitä itse jännittää.

Perheen kyselyt voinnista ei ärsytä, mutta tuttujen kyselyt enemmän. Onneksi näitä puheluita tulee enemmän miehelleni, minulle enemmän lähetetään tekstiviestejä. Viimeisimmässä viestissä kysyttiin: "joko olet synnyttämässä?". Daa?? siis kuka kysyy tuommoista? varmaan sieltä synnytyssalista tulee laitettua sitä viestiä jos siellä sillä hetkellä oltaisiin. Tuntuu myös siltä että tutut yrittävät luoda paniikkia tulevaan synnytykseen, sillä kertoilevat kokemuksiaan ja kertovat kuinka kamalaa synnytys onkaan ja kertovat kaikki tietävänä, että synnytys tulee alkamaan sillä ja sillä tavalla. Mistäpä sitä voisi tietää miten se tulee menemään ja milloin ja millä tavalla alkamaan? Noh, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos :)

Jenniltä, vaaleanpunaista blogista sain haasteen "8 satunnaista asiaa" ja omalta osaltani siihen vastaan: Kiitokset siis Jennille tunnustuksesta!!:)

1. Katson jännittävät elokuvat aina tyynyn takaa
2. Olen eksynyt partioleirillä Sveitsissä metsään yöllä, minua etsittiin useamman tunnin ajan (oli kyllä ihan hirveä kokemus!)
3. Minulla on luonnonkihara tukka
4. Inhoan sipulia kaikissa muodoissa!! hillosipuli, ruohosipuli, sipuli, punasipuli jne yök!!!!
5. Tykkään ostaa lahjoja muille, lahjojen paketointi on ihanaa!
6. Talvi on lempivuodenaikani, lumi, lyhdyt, kynttilät, joulu! Ihanaa!
7. Kouluaikoina olin todella ujo, en uskaltanut edes viitata luokassa. Nykyisin kukaan ei usko tätä, sillä puhetta tulee ja paljon!
8. En tykkää mausteisista ruoista

Kuten Jennikin omassa postauksessaan kertoi, näitä oli todella todella vaikea keksiä, sillä vasta tuli vastattua samantapaiseen haasteeseen, jossa piti kertoa 25 satunnaista asiaa itsestään. Tuntuu että todella moni on jo tällaiseen haasteeseen vastannut, joten en taida tätä haastetta nyt enää eteenpäin laittaa, mutta jos joku teistä lukijoista haluaa haasteeseen vastata niin siitäpä vastailemaan :)

Täällä taidetaan jatkaa nyt lauantain viettoa ja jatkaa neulomista. Parissa päivässä on syntynyt jo kaksi pipoa, lapaset ja nyt olen tekemässä itselleni tuubikauluria :) Puikot kilisee ja sormet pökkelöinä neulomisesta :) Ah, miten ihanaa puuhaa! Ihanaa viikonloppua teille kaikille! <3

39+1 masukuvakollaasi ja ennakoivia supistuksia

Veeran ohjeistuksella sain vihdoin ladattua koneelleni photoscapen, jotta pääsin leikkimään noiden valokuvien kanssa. Aivan mahtavan helppo ohjelma ja vieläpä ilmainen, joten kiitos kaunis neuvosta!! :)

Tässäpä jo heti jonkinlainen kokeilu photoscapella, eli masukuvat ensimmäisestä eiliseen. Onhan tuo hieman kasvanut ensimmäisen kuvan otosta ja muuttanut muotoaan matkan varrella:

"Menkkajomotuksiahan" on minulla ollut useamman viikon ajan. Näiden neuvolassa terveydenhoitaja kertoi olevan ennakoivia supistuksia. Eilen nämä voimistuivat (kiitos pienten "puuhastelujen") useammaksi tunniksi illan aikana. Polttelua tuntui sekä alamahalla ja selässä ja kipu säteili pakaroihin ja reisiin. Näitä tuli parin tunnin ajan n 15min välein, mutta lopahtivat sitten nukkumaan käydessä. Pariin kertaan yöllä tuli herättyä menkkajuilintaan, mutta aamulla olot olivat kuitenkin poissa ja nukuin hyvät yöunet. Hieman kyllä jännitti nukkumaankäydessä että näinkö nämä voimistuisivat, mutta ei. Uniakin tuli nähtyä synnytyksestä, ja taas kerran pienen tyttövauvan. Saa nähdä oliko enneuni vaiko ei :)

Ja taas kyselen teidän muiden kokemuksia lähestyvästä synnytyksestä ja oireista. Muiden tarinoita kun on niin kiva lukea :) Tuliko teillä nähtyä unia sukupuolesta ja mitenkä kävi, toteutuiko unet?

Kiitokset ihanat muuten viime postaukseen kommentoijille, ilahduin kovasti kommenttien määrästä!! Niitä on aina niin mukava lukea:)

Tälle päivälle keksinkin ihanan nautinnollista tekemistä. Kävin vuokraamassa kaksi "lällyleffaa" : rakkaus lainassa ja a little bit of heaven. Toivottavasti nämä elokuvat täyttävät odotukset ja ihanaa kun saan nyt nauttia noista elokuvista ilman miehen marinaa siitä kuinka tylsiä romanttiset elokuvat onkaan ;) Samalla jos sitten valmistuisi lapaset sekä miehelle että itselle novitan uuden talvinumeron innoittamana. Eilen jo tulikin neulottua miehelle pipo :) Ihania uusia ohjeita!

39+0

Viikko laskettuun aikaan :) Jännää, kun tietää että oikeasti milloin tahansa voi tulla lähtö! Mutta mitenkähän tuo laskuri oikein noita päiviä laskee kun näyttää että laskettuun aikaan olisi vielä 9päivää??

Neuvolassa tuli pyörähdettyä, sieltä tällaisia kuulumisia:
SF: 33, terveydenhoitajan mukaan vauva vaikuttaa hyvin pitkältä!
Sydänäänet: 155
Liikkeet: ++
Verenpaine: 128/88
Paino: +900g/vko (tullut hieman herkkuja popsittua :D ) nyt siis n. +5kg ensimmäisestä neuvolakäynnistä
Pissassa leukosyytit 2+, jonka takia tänään piti viedä PLV näyte laboratorioon. Epäili kyllä kovasti että runsas valkovuoto nostatti tuon plussille, sillä sitä on ruvennut tulemaan ja paljon! Itsellä ei nimittäin mitään tulehduksen oireita/eikä tulehduksia ole ollut sen jälkeen kun sen estolääkityksen sain.

Muuten vointi on edelleen ollut hyvä. Menkkajomotukset muistuttelee päivittäin lähestyvästä synnytyksestä ja vauva poraa päätään alaspäin ja sen kyllä tuntee mojovana vihlontana kohdunsuulla. Supistuksia ei ole ollut, eikä kyllä mitenkään suuresti kovotuksiakaan..

Täällä alkaa koti olla pääpiirteittäin valmiina vauvan tuloon ja minä itse hyvin kyllästynyt siivoamiseen! Nyt muutamien päivien ajan päivät on tuntuneet todella pitkiltä. Tänään olisi ollut mukava vain jäädä nukkumaan, mutta naapurissa tehtävä remontti ajoi ylös sängystä. Nyt tässä sitten pohditaan että mitäkä tässä alkaisi tekemään: siivoamaan, lukemaan, ompelemaan, neulomaan, elokuvan katsontaan, leipomaan?? Mikään vaihtoehto ei oikein tunnu mieluisalta :( Ja tuntuu että kaikki tututkin on töissä, joten ei pysty edes kyläilemään. Saa nähdä mitäkä sitä päivä tänään tuo tullessaan.

Eilen kävin miehen ja koiran kanssa 3km kävelylenkin. Näin pitkää lenkkiä en olekaan pystynyt tekemään moneen kuukauteen, mutta nyt kävely tuntui todella hyvältä. Ainakin sillä hetkellä, kunnes kotiin palatessa alkoi jo tuntumaan että nyt ehkä tuli hieman liian pitkä lenkki tehtyä. Selkä ja liitokset oli "hieman" kipeät, mutta onneksi yö korjasi pahimmat säryt pois :)

Ja tähän loppuun vielä hankinnoista kuvaa :) Vauvalle tuli nimittäin ostettua käytettynä kaksi 62 koon toppapukua (en osannut päättää kumman valitsen, joten tuli ostettua molemmat) Isot kiitokset näistä vaaleanpunaista blogin Jennille! Nää on niin ihanat!! muutama tuttu sattui puvut näkemään ja ensimmäisenä kommenttina tuli: "poikakos se teille on tulossa, kun vaaleansinisen toppapuvun olet ostanut?" Minun mielestäni tuo vaaleansininen käy kyllä ihan hyvin tyttövauvallekin! Ärsyttää kun on olevinaan tyttö- ja poikavärit! Vaaleanpunaiseen en kyllä poikavauvaa ehkä pukisi (tai siis mies ei ainakaan antaisi pukea), mutta vaaleansininen on kyllä nätti tytönkin päällä! Taisi nämä toppaouvut olla ihan hyvä hankinta kun tuo säätiedotus kerta pakkasia ja lumisadetta on lupaillut.

Vauva lehden raskaustesti rv 38+4

Eilen tuli uusi vauva-lehti postissa ja sitä lukiessani muistin, että pitihän minunkin tehdä tuo vauva lehden raskaustesti jossain vaiheessa tätä loppuraskautta. Näitä on ollut mukava muiden blogeista lukea, joten katsotaanpa millaisia vastauksia itse saan koottua :)

Olen syönyt mitä vain, suolaista ja makeaa.

Alkuraskaudessa ei oikein tehnyt mieli mitään, mutta näin loppuraskaudessa olen kyllä syönyt mitä vain paitsi rypsiporsasta, jonka nimen kuuleminenkin aiheuttaa minulle pahoinvoinnin tunnetta. Ehkä enemmän olen kuitenkin syönyt makeaa, sillä jäätelöä voisin syödä vaikka minkä verran! :)

Kahvin tuoksukin on saanut minut voimaan pahoin.

Kyllä!! Mikä tahansa haju sai minut voimaan pahoin. Ensimmäiset 5 kuukautta oksensin melkein päivittäin ja erityisesti maalis-huhtikuussa nuo hajut erityisesti aiheutti pahoinvointia. En voinut välillä avata edes jääkaapin ovea, saati täyttää astianpesukonetta kun hajut teki niin pahaa! Mitään ei välillä tehnyt ollenkaan mieli syödä!

Voisin nukkua aamusta iltaan.

Ensimmäiset kuukaudet olin todella, todella väsynyt ja päivät meni töiden jälkeen nukkuessa, eikä ollut ongelmaa saada illallakaan unta uudestaan. Kesällä oli taas energisempi jakso ja päivät meni ilman päiväunia, mutta kesäloman jälkeen töissä käyminen oli taas väsyttävää ja päiväunia piti ottaa, yölläkin tuli kipuilujen takia huonosti nukuttua..

Suonenvetoa, närästystä ja turvotusta. Kaikkea on ollut.

Suonenvetoa ja närästystä on ollut, mutta turvotukselta olen aika hyvin säästynyt. Suonenvetokin helpottui magnesiumilla ja närästystäkään ei nyt loppuraskaudessa ole ollut onneksi niin paljon :) Rennietä en kyllä pysty syömään, sillä oksennan sen pois, sen verran sitä piti silloin pahoinvoinnin aikana käyttää :/

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.

Raskausarvet ovat tehneet olostani kaikkea muuta kuin seksipommin nakuna, mutta seksiä kyllä on tehnyt mieli paljon!! :D Raskausaikana olen kyllä nauttinut kehoni uusista muodoista, ja on ihana ollut pukeutua vartalonmukaisiin ja kauniisiin vaatteisiin, kun maha ei näytä makkaralta!

Paino on siirtynyt uusille kymmenluvuille

Ensimmäisestä neuvolakäynnistä painoa on tullut tähän mennessä 4kg, joten painonnousuun olen enemmän kuin tyytyväinen, sillä lähtöpaino oli sen verran iso!

Tunteet ovat olleet pinnassa.

Itse olen kokenut olevani tunteitteni suhteen tasapainoisempi ja rauhallisempi kuin mitä yleensä, mutta nyt loppuraskauden aikana olen muutamia itkukohtauksia saanut.

Hyvä äiti imettää pitkään.

Toivon että imetys onnistuisi mahdollisimman pitkään, mutta työni puolesta tiedän hyvin että se ei aina ole mahdollista eikä välttämättä kaikilla onnistu.

Olen suunnitellut synnytykseni.

En ole tehnyt oikeastaan mitään suunnitelmia synnytyksen suhteen. Avoimin mielin mennään, tietoa synnytyksestä, kivunlievityksestä ym. on, joten katsotaan miltä tuntuu.

38+0 poks!

Tänään poksuu taas viikot 38+0 ja enää 2 viikkoa laskettuun aikaan!:D Tänään myös päättyy osallistuminen kilpailuun "koska nuppu syntyy?". Arvauksia onkin tullut paljon ja päivittelenkin tähän postaukseen kaikki arvaukset aikajärjestyksessä. Vielä siis tämä päivä aikaa osallistua! Linkki kilpailuun blogin oikeassa yläkulmassa.

L-E: 10.10.2011 klo 10.10, poika 48cm, 2870g.
Verona: 14.10, klo 23, tyttö
Tuittu: 15.10. klo 16.40, tyttö, 3320g
Jenni: 17.10 klo 8.37, tyttö 3110g
Anna: 17.10 klo 15.47, poika, 3880g
mymmelii: 18.10 klo 04.50m tyttö
Heemu: 18.10, hieman ennen puoltayötä, tyttö, 3150g,49cm.
säde: 19.10 klo 02.30, 3200 g
Mammamarian: 19.10 klo 5.40, tyttö, 3170g
heidi.i: 20.10. klo. 16.39.
Evelyn: 21.10 klo 2.50, poika 3500g
LauraR: 21.10 klo 18.50
Murmeli: 21.10 klo 21.10
Jii: 21.10 klo 23.48. tyttö, 3350 g
Pinkki Pingviini: 22.10, klo 10.39, tyttö, 3240g
Anita 11xmummi: 22.10 klo 11.58, tyttö, 3280g 49cm
Tiitu: 23.10 aamuyöllä, 3420g
Veera: 25.10 klo 12.17, poika, 3860g
Tiina: 25.10 klo 18.43, poika
Miia: 27.10 klo 13.32
Miraana: 28.10 klo 10, poika

Eli yhteensä 21 veikkausta tähän mennessä ( 6 poika/ 9 tyttöveikkausta) Saa nähdä miten käy. 4 Veikkausta 21.10 puolesta, joten onneksi tosiaan pyysin laittamaan kellonajat. Tiukaksi käy kisa mikäli vauva päättää ukin syntymäpäivänä syntyä :)

haaste

Mammamarian haastoi minut kirjoittamaan muistiinpanon, joka sisältää 25 satunnaista asiaa, faktaa, tapaa tai tavoitetta. Tämän jälkeen minun pitää haastaa 5 ystävää samaan haasteeseen :)


1. Asun rivitalossa, josta on ihana järvinäköala :)
2. Olemme mieheni kanssa samanikäisiä ja olemme tunteneet hyvin pienestä asti
3. Teininä olin sitä mieltä etten mene koskaan naimisiin enkä halua lapsia
4. Suuri ammattihaaveeni oli tulla matkaoppaaksi
5. Aiemmin pelkäsin kaikkia eläimiä, nyt minulla on ihana kääpiövillakoira, joka on minulle niiiiin tärkeä ( en uskonut että jostakin eläimestä voikin tulla näin rakas)
6. Näen usein painajaisia käärmeistä ja hämähäkeistä (mieheni saa usein oman osansa unista, kun rupean yöllä joko huutamaan tai huitomaan)
7. Minulla on kolme siskoa, jotka ovat parhaita ystäviäni
8. Innostun helposti kaikenlaisista asioista, mutta usein käy niin että innostus lopahtaa kesken (esim. isoja käsitöitä ei minun kannata aloittaa, sillä minulla on kaapissa monta kesken jäänyttä työtä)
9. Nuorena poltin tupakkaa ja join paljon alkoholia ja tyhmyyksiä tuli tehtyä paljon, tätä kadun yli kaiken!
10. Tykkään kaikista kauniista sisustusjutuista ja sisustusliikkeistä ostaisin vaikka mitä, jos sinne eksyn..
11. Lempivärini on tällä hetkellä vihreä ja luulen että lapsestamme varmaan tulee sammakko, sillä vihreä näkyy myös ostamisssani vaatteissa ja sisustuksessa
12. Kun aloin seurustella mieheni kanssa, minulla oli sellainen tunne että menen tämän miehen kanssa naimisiin! ja niin kävi :)
13. Suuttua töksähdän todella nopeasti,mutta sitten lepyn myös sekunnissa
14. Matkustelu on ihanaa!! Haluaisin matkustella useita kertoja vuodessa.
15. Aiemmin harrastin paljon musiikkia: laulua ja pianonsoittoa, mutta nykyisin en laula enkä soita juuri koskaan
16. Olen yrittänyt laihduttaa lukemattomia kertoja ja erilaisin keinoin, tuloksetta! (tiedon puutteesta ei ole kiinni, mutta kun itsekuri on huono!)
17. En tykkää olla yksin!
18. Inhoan siivoamista ja olen todella sotkuinen ihminen
19. olen kova valittamaan
20. Mökkeily on ihanaa! Nautin luonnosta ja kauniista maisemista :) Haluaisin joskus oman mökin!
21. Katson paljon elokuvia, tämä on minun ja mieheni viikonloppuharrastus, nykyisin ongelmana on kun menen videovuokraamoon että uusia elokuvia tulee liian hitaasti.
22. Suuri pelkoni on että miehelleni sattuu jotakin harrastuksissa (harrastaa moottoriurheilua paljon!)
23. Tykkään nukkumisesta, ja voin nukahtaa melkein missä tahansa. Päiväunien ottaminen on ihanaa!
24. Haalin kotiini usein paljon kukkia, mutta ne kasvavat hieman huonolla menestyksellä... :/
25. Olen tällä hetkellä todella onnellinen!

Ja haasteen heitän eteenpäin seuraaville henkilöille:

Evelyn
Tiitu
Emma
Kaiho
Noonis

Masukuva 37+3

Tänään piti ihan ruveta masukuvaa ottamaan että varmasti tulee vielä ainakin yksi kuva loppuraskausajalta masusta otettua ja tällaiselta se tänä aamuna näyttää. Ihana masu, kohta sitä tulee olemaan ikävä!

Huomasin muuten että kilpailuun on tullut jo 20kommenttia :) Nyt pitäisikin siis jonkinlaista arvontapalkintoa ruveta kehittelemään kuten lupasin. Ihana kyllä lukea noita veikkauksia :) Hauska miettiä että minä päivänä se vauva sieltä syntyy. Ei kelvannut isotädin eikä tädin syntymäpäivä, mutta isoukin ja ukin syntymäpäivät vielä häämöttää, 20 ja 21.10. Saa nähdä kelpaako jompikumpi noista. Hauskoja päivämääriä olisi myös 1.10.2011, 10.10.2011, 11.10.2011, 20.10.2011, 1.11.2011. Nämä ainakin tulisi tuleva isäkin muistamaan, sillä hänellä on muuten superhuono muisti syntymäpäivien kanssa :)

Tänään olen kerennyt jo käymään koiran kanssa pienen lenkin, ulkona on aivan mahtava ilma! Nyt pitäisi ruveta ruokaa laittamaan, kun keksisikin että mitäkä sitä tänään syötäisiin :) Viime yönä tuli nukuttua superpitkät unet, vaikka vauva piti viime yönä hirmuiset jumppatsempalot. Meillä on kyllä ihanan liikkuvainen vauva kun liikelaskentakaavaketta ei ole kerennyt edes kaivaa esille, kun potkuja aina alkaa satelemaan ja hyvä näin! Ihanaa kun olo on niin energinen ja jaksavainen. Tästäpä siis viikonlopun viettoon! Ihanaa viikonloppua kaikille! Ja tervetuloa uudet lukijat, teitä onkin tupsahdellut paljon viime viikkoina!

Isyyspakkaus

Minulla oli tarkoitus tehdä isyyspakkaus valmiiksi jo alkuviikosta, mutta miehen sairaslomapa hieman jarrutti hommaa. Mieheni seurasi kotona ollessaan joka ikistä tekemistäni ja oli koko ajan kyselemässä mitä milloinkin teen, joten se siitä isyyspakkauksen kasaamisesta. Tänään mieheni pystyi jo lähtemään töihin, joten minäpä tartuin heti tuumasta toimeen.

Pakkaus on jo melkein valmis, puuttuu ainoastaan: karkkipussi, sisurasia, energiajuoma, kahvipaketti, isin kulta tutti (jonka tilasin, ei ole vielä tullut) ja isin muru hattu (jonka teen jos kerkeän tekemään). Mallia pakkaukseen katsoin netin keskustelupalstoilta, josta mm. tuo isyyspakkauksen sisältö teksti on otettu, sekä erityisesti Tuitun "pieni ihme"-blogista, josta sain mallin tuosta arjen korttipakasta ja muistakin tavaroista mitä isyyspakkaukseen voisi laittaa. Kiitos kovasti!

Ps. Nyt on kilpailun palkintokin valmiina ja kuva siitä näkyy sekä kilpailuun menevässä linkissä blogin oikeassa ylänurkassa, sekä kuva hieman isompana myös kilpailupostauksessa. Muistakaahan osallistua :)

Mietteitä alkuraskaudesta - loppuraskauden hehkua!

Ne, jotka tätä blogia ovat alusta asti seuranneet tietävät, että minun alkuraskauteni ei ollut mikään helppo. Voimakas raskauspahoinvointi seurasi helmikuun alkuraskausviikoilta aina kesäkuun loppuun jolloin oksensin viimeisen kerran, pahoinvointia oli vielä heinäkuussakin osittain kuumuudesta johtuen ja syömisiäni tarkkailin vielä elokuussakin, kun pelkäsin pahoinvoinnin tulevan uudestaan tai jonkun ruokalajin sitä aiheuttavan. Useaan kertaan makasin kevään aikana paikallisessa terveyskeskuksessa nesteytyksessä, kun mikään ruoka ei enää kestänyt sisällä. Olisi varmaan pitänyt käydä useamminkin, mutta alkuun sitä tuli vain sinniteltyä.

Kokeiltua tuli pahoinvoinninestolääkkeet, B-vitamiini, pahoinvointirannekkeet jne. Mistään ei loppupeleissään kuitenkaan oikeastaan apua ollut. Voin sanoa, että aloin jo pelkäämään syömistä, sillä kaikki tuntui aiheuttavan pahan olon ja oksentamisen ja se oli ihan kamalaa. Sairaslomalla olin melkein koko kevään, sillä töissä ollessani jouduin välillä katkaisemaan puhelun ja juoksemaan vessaan oksentamaan tai asiakkaiden välissä vietin aikani vesssassa. Illalla olin kotona uupuneena, sillä en ollut uskaltanut syödä paljonkaan työpäivän aikana ja oksentaminen väsytti tyystin. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin: en osannut nauttia alkuraskaudesta oikeastaan ollenkaan.

Kaikki tutut hehkuttivat raskausajan ihanuudesta ja kuinka siitä tulisi nauttia "pienistä" vaivoista huolimatta. Välillä tuntui, että kukaan ei tajunnut kuinka hankala minun oli olla. Sanoivat vain että pahoinvointi kuuluu raskauteen ja sitä nyt on kaikilla. Tunsin syyllisyyttä siitäkin etten osannut nauttia raskaudesta, sillä pahoinvointi tuntui ottaneen minusta vallan. Kotona en pystynyt aukaisemaan jääkaapin ovea tai täyttämään tiskikonetta, sillä hajut sai minut samantien oksentamaan. Siivoamaan en myöskään kyennyt, sillä fyysinen rasitus myös aiheutti oksentamisen. Olin niin heikossa kunnossa etten mitään pystynyt tekemäänkään. Pienillä lenkeillä kävin mieheni kanssa, niilläkin saatoin kesken kaiken oksentaa tai sitten fyysinen rasitus aiheutti oksentelun voimakkaana myöhemmin. Mieheni siis hoiti koko talouden kevään ajan ja siitä olen niin kiitollinen hänelle! Mitenkähän olisinkaan selvinnyt jos hän ei olisi kantanut mehujäätä nenäni eteen ja pakottanut syömään edes jotakin kun syömisestä lopulta tuli peikko! Ruoista eniten pahoinvointia aiheutti: jäätelö + muut maitotuotteet, mehut, salaatti,leipä, kana, liha, marjat, rasvaiset ruoat erityisesti pizza ja grilliruoka eli oikeastaan kaikki! Ja osaa näistä en pysty laittamaan vieläkään suuhuni.

Elokuu meni töissä, jolloin istuminen aiheutti kovaa selkäkipua. Töissä oli myös hirmuinen kiire ja yritin kovasti laittaa kaiken mahdollisimman hyvin valmiiksi sijaiselleni. Tämä vei voimia paljon! Ja toksemiaepäily aiheutti stressiä vielä lisää. Syyskuun ensimmäisen viikon olin lomalla. Tämä viikko meni vielä kovasti selkäkipuillen ja uupuneena. Mutta sitten tuntui kuin koko raskaus olisi kääntynyt päälaelleen. Minulla oli vihdoin energiaa!

Viimeisistä viikoista olen nauttinut suunnattomasti. Vaikka selkä välillä kipuilee ja yöunet jäävät vähiin, minulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen lepäämällä päivällä. Minulla ei ole kiire mihinkään ja saan tehdä asiat omaan tahtiin. Vihdoin minusta tuntuu että olen alkanut nauttimaan tästä raskaudesta ja tästä olen suunnattoman onnellinen, sillä luulin että sitä en tule kokemaan lainkaan! Minun on hyvä olla ja nautin täysin rinnoin siitä että pystyn laittamaan kotia valmiiksi vauvalle, seurustelemalla masuvauvan kanssa: paijaamalla ja juttelemalla. Minua ei pelota synnytys vaan olen tällä hetkellä hyvin rauhallisin mielin.

Tämä vauva on hyvin toivottu ja rakastettu ollut koko raskauden ajan! Olimme mieheni kanssa suunnattoman onnellisia kun saimme vihdoin kaipaamamme toisen viivan raskaustestiin, kun tunsin pienen ensimmäiset potkut, kun huomasin vatsani kasvavan, mutta se peikko siinä rinnalla esti nauttimasta tästä kaikesta täysin rinnoin, toisin kuin nyt, pystyn nauttimaan ja se on ihanaa!<3

Neuvola ja ultrakuulumisia, täällä ollaan täysaikaisia rv 37+0poks!

Täällä ollaan täysaikaisia! :D Enää kolme viikkoa laskettuun aikaan ja taas pitää ihmetellä että miten nämä viikot niin nopeasti menee....

Neuvolassa kävin eilen ennen ultraan menoa ja tällaisia kuulumisia sieltä :)

Hb: 114 (laskenut viime viikosta, tällöin 124, mutta minä olen hieman huonosti noita rautatabletteja muistanut viime viikolla ottaa
Sf mitta: 32cm, pysynyt samana viime viikosta
Paino: +100g/vko, painoa tullut ensimmäisestä neuvolasta 4kg
Verenpaine: 122/88
Tarjonta: raivotarjonnassa ja kiinnittynyt
Syke: +142
Liikkeet: ++
Pissa puhdas

Sairaalakäynnin kuulumiset tosin olivat hieman jännempiä ;) Minulle sattui aivan ihana lääkäri joka teki ultran, sisätutkimuksen ja tutki lantion. (mutta vaikka ihana lääkäri olikin, minä en ymmärrä että miksi kesken tutkimuksien teon pitää vastata puhelimeen??, tätä taitavat kaikki sairaalan lääkärit harrastaa..)

Vauvan kokoarvio: 3220g
lapsivettä normaalisti
Lantio normaali, mahtuu synnyttämään alakautta. (sisätutkimus ja tuo lantion tutkiminen tuntui muuten todella epämiellyttävälle ja sattui vähän, tästä taisikin Evelyn jo blogissaan aiemmin mainita)
Kohdunsuu auki 1,5cm ja lääkärin mukaan paikat hyvin kypsät ja epäili että tilanne vaikuttaa siltä että vauva voisi syntyä lähiaikoina!! Nähtävästi siis ne viikon ajan tulleet menkkajomotukset on valmistelleet paikkoja, vaikka ne eivät mitään hyvin kivuliaita ole olleetkaan. Mutta eihän sitä tosiaan tiedä, lääkäri sanoi että voi mennä hyvin laskettuun aikaan astikin, mutta kovasti sitä epäili.. 18.10 (LA) on uusi lääkärikäynti, jolloin tarkistetaan vauvan koko ja lapsiveden tilanne, mikäli ei ole ennen sitä syntynyt. Lääkäri sanoi että vauvan painoarvio laskettuna aikana olisi n. 3800-3900g.

Että tämmöisiä kuulumisia tänne. Eilinen tutkimus ja päivän shoppailu kaupungissa kyllä varmaan hieman aiheutti rasitusta. Pientä veristä valkovuotoa tuli eilisen illan ajan ja illalla sitten kovotteli ja pienesti supisteli, mutta ne sitten rauhoittui ja vauvakin liikkui eilen illalla paljon. Täällä toivotaan tosin että vauva vielä malttaisi masussa pysyä, sillä mies on selän takia sairaslomalla, eikä pysty ajamaan!! eikä kotonakaan ole vielä kaikki valmiina. Minä olen koko ajan ajatellut että vauva menee yliaikaiseksi, joten olen ihan rauhassa laitellut paikkoja kuntoon ja olisi vielä paljon tehtävää! Saa nähdä miten käy...

Tässäpä muuten vielä kuvaa eilisen ompelupuuhailuilta.. Eksyin kangaskauppaan ja ihastuin noihin kankaisiin ja niistäpä sitten vielä eilen illalla valmistui pussilakanasetti muruselle :)

Ihanaa postia ja saamisia

Osallistuin Tiinan blogissa arvontaan ja onnistuin voittamaan tämän ihanan setin, jonka posti toi perjantaina tullessaan. Kiitos siis Tiinalle ihanasta palkinnosta! Oli todella mieluinen, nuo pienet tumput todella suloiset ja tuo voide ihanan tuoksuista!!

Siskoani näin myös perjantaina pitkästä aikaa ja hän onnistui yllättämään minut ihanalla itsetehdyllä lahjalla :) Nämä pienet tumput ja tossut tulevatkin olemaan myös vauvalla kotiintulovarusteilla. Odotin että äitini olisi nämä tehnyt, mutta siskoni olikin nopeampi! <3 Minusta on niin ihanaa saada erityisesti itsetehtyjä juttuja lahjaksi! eivätkös olekin ihanat ja täysin siihen äitini tekemään villapukuun sopivat!

Kiitokset Jenni, Tuittu ja Heli kommenteistanne edelliseen postaukseen :) Sain teiltä todella hyviä vinkkejä!

Sairaalakassi ja isyyspakkaus

Nyt on tosiaan sairaalakassi pakattu sekä itselle ja vauvalle. Vauvalle kassi on ollut pakattuna jo useiden viikkojen ajan, sillä sitä oli paljon mukavampi pakata, kuin omaa kassia. Kehtuutti hirveästi omaa kassia ruveta pakkaamaan, mutta pakko oli jotakin mukaan laittaa, sillä meiltä sairaalaan on matkaa reilu 70km, joten ei ihan pyörähtämällä olla hakemassa mitään puhelimen laturia, jos sellainen sattuisi unohtumaan.

Vauvan kassiin tuli pakattua:
- Vaippoja: sekä kertakäyttö että kestovaippoja (luulen kuitenkin että nuo kestot on vielä liian isoja, joten ensimmäiset viikot joudutaan varmaan kertakäyttövaipoilla menemään)
- Kotiintulovaatteet: Setit kokoja 50-62
- Tutti
- Harsoja
Pakkasin samalla kassiin myös kaikkea muuta kuten perusrasva matkakoossa, hoitoalunen jne. että kassi olisi sitten aina valmiina mikäli johonkin sitten vauvan kanssa lähdettäisiin kunhan hieman isompi on. Tämä kassi tulee tosiaan vauvan hoitokassina toimimaan, joten ajattelin että nuo pienet lisäykset voivat kassissa jo valmiina olla ja sitten voi lisäillä kassiin aina tarpeen mukaan kaikenlaista. Tässäpä kuvaa meidän murusen kotiintulovaatteista (mummon neuloman villapuvun olisin halunnut laittaa kotiintulovaatteeksi, mutta on valitettavasti vielä liian iso):

Omaan kassiin tuli pakattua:
- Vaatteet kotiinlähtöä varten
- Alushousuja, mikäli ne sairaalan alushousut onkin epämukavia. En nimittäin yleensä noista verkkokankaisista tykkää....
- Siteitä
- Liivinsuojia
- Shampoo, hoitoaine, deodorantti
- Miehelle pientä evästä: muutama suklaapatukka, energiajuoma ja limpparia, pakastimessa on pari hampurilaista jotka olisi tarkoitus myös mukaan ottaa, mikäli synnytys sattuu yöllä, sillä osastolta ei saa poistua ja kanttiini ei tietenkään ole auki yöaikaan.
- Puhelimen laturi
- Kamera ja kameran laturi
- Lehtiä + kirja luettavaksi

+ lappu vielä kassin päälle jossa muistutetaan ottamaan mukaan: neuvolakortti, rahapussi ja puhelin. Ne nimittäin varmaan unohtuisivat tällaiselta lahopäältä kiireen keskellä kotiin.

Muistinkohan nyt kaikki laittaa listaan? Saattaahan noista kasseista muutakin löytyä, mutta taitaapi noissa listoissa nuo kaikkein tärkeimmät olla. Lisäilkää kommentteja mikäli jotakin puuttuu :)

Isyyspakkausta olen omalle rakkaalle tekemässä ja jotakin pientä on jo hankittunakin. Huomenna olisi tarkoitus lähteä shoppailemaan, joten sieltäpä pitäisi sitten loput ostokset toivon mukaan löytää tai sitten tilaan jonkun nettikaupan kautta. Haluaisin kovasti vielä esim. tutin jossa lukee isin muru, ruokalapun, jonkun pullon varpajaisia varten (olisiko ehdotuksia pullosta? konjakista ei nimittäin mies tykkää yhtään), body+ hattu jossa lukee isin muru jne.

Tuosta bodysta mietin että osaisinko tehdä sen itse, kun minulla on sellaista tulostuspaperia, jonka voi silittää tulostamisen jälkeen kankaalle. eli ostaisin jonkun bodyn ja silittäisin siihen tekstin. Onko kenelläkään teistä kokemusta? Onko miten kestävä? ja miten wordilla saa tehtyä tekstistä peilikuvan?? Vinkkejä otetaan vastaan :)

Tällä hetkellä isyyspakkauksessa kasassa on:
- Maailman paras isä- muki
- Limenvihreät kuulosuojaimet vauvalle (isin harrastukset tuppaa olemaan hieman kovaäänisiä)
- korvatulpat isälle
Eli vielä paljon kaikenlaista puuttuu...

Loppuun vielä muistutus kilpailusta: Koska nuppu syntyy? Käykäähän laittamassa arvausta kehiin, mikäli ette vielä ole kommenttia käyneet jättämässä. Kilpailun palkinto on kohta tehtynä ja laitankin palkinnosta kuvaa blogiin, kunhan sen vielä saan kauniiksi viimeisteltyä :) Jos 20 kommenttia täyttyy niin laitetaanpa sitten vielä pieni arvontakin kaikkien osallistujien kesken pystyyn! siihen palkinto on vielä kehitteillä...


Muoks: Minä onnistuin! Tässäpä yksi osa lisää valmiina isyyspakkaukseen :) ja oli muuten helppo!

Kilpailu: Koska "nuppu" syntyy?

No niin, arvoisat lukijat 30 päivää tosiaan laskettuun aikaan, joten laitetaanpas vihdoin pystyyn veikkauskilpailu nuppusen syntymäpäivästä, josta olenkin jo muutamaan kertaan postauksissani maininnut. Samanlaisia arvontoja ovat jo monet blogiystävistäni pitäneet: kuten Jii ja Tuittu ja itse koen nämä kilpailut todella mukaviksi :)

Eli kilpailuun voit osallistua jättämällä kommenttia tähän postaukseen viimeistään 4.10.2011, jolloin tulee 38 raskausviikkoa täyteen (oletan siis itse että nuppunen ei ennen sitä maailmaan ilmaannu). Kommenttiin tulisi laittaa veikkaus syntymäpäivästä ja kellonajasta :) Veikkausta voi myös laittaa sukupuolesta ja painosta, mutta kilpailun kannalta näillä ei ole merkitystä. Veikkauksen voittaa siis lähiten nuppusen syntymäpäivää veikannut ja kilpailuhan siis todellakin ratkeaa silloin kun "Nuppu" pieni/iso "Jörö-Liisamme" maailmaan saapuu. Mikäli osallistujia kilpailuun tulee paljon, saatanpa ehkä innostua arpomaan kaikkien osallistujien keskenkin jotakin pientä, joten nyt osallistumaan! :)

Kilpailun voittaja saa siis itselleen, kuvassa näkyvän trikoisen sisustuskorin sekä etanan, perhosen ja sydämen.

Itsellä ja miehelläni ei oikeastaan minkäänlaista veikkausta ole nupun syntymäajasta, mutta pistetäänpä teille tiedoksi että itse olen syntynyt päivä ennen laskettua aikaa ja mieheni muutamia viikkoja ennen laskettua aikaa. Molempien syntymät ovat olleet hyvin vauhdikkaita :) Itse olen painanut 3800g ja mieheni hieman päälle 3kg. Parisen viikkoa sitten meidän nupun painoarvio oli siis ultrassa 2280g. Mukavia veikkaushetkiä ;)

36+0 =30 päivää laskettuun aikaan!

Tänään onkin tasan 30 päivää laskettuun aikaan, joten pikkuhiljaa saa ruveta jännittämään että milloinka sitä pieni "Jörö-Liisa" maailmaan syntyy :) Tästäpä syystä laitankin tänään vielä arvausvisailun meidän vauvan syntymäpäivästä,kunhan saan tuon palkinnon nyt mietittyä, joten olkaapas kuulolla.

Täällä on vointi hyvä ja neuvolassa käyty eilen. Vauva kasvaa ja liikkuu hyvin. Paino on pysynyt minulla melko samassa jo monta viikkoa, ensimmäisestä neuvolakäynnistä painoa on tainnut tulla n. 3kg verran. Ei turvotuksia, hb 124 rautalisällä ja SF mitta keskikäyrällä kulkee (32cm). Vähensin tuota lenkkeilyä jonkin verran ja ne selkä/issiaskivut helpottuivat, huomaa heti jos on päivällä tullut liikaa touhuttua, sillä sitten nuo kipuilut yrittää taas palata. Yöt olen saanut nukkua melko hyvin, vaikkakin herättäähän nuo vessareissut useampaan kertaan ja sitten ei meinaa uni tulla. Eilen tuli aamulla herättyä viideltä ja sittenpä päivällä pitikin nukkua useamman tunnin päiväunet.

Tässäpä masukuvaa tältä aamulta sivusta ja edestä, alkaahan tuo aikamoinen pallo jo olemaan :)

Tämä mamma on ollut nyt aktiivinen virkkaaja, innostuin nimittäin kovasti virkkaamaan sisustusjuttuja trikookuteesta ja tässäpä onkin viime päivien aikaansaannokset. Ihanaa kun nyt on aikaa touhuta kaikkea sellaista mistä tykkää!! Suosittelen teitä muitakin kokeilemaan, on nopeaa ja helppoa:

Eilen sain muuten ihanaa postia Tuitulta :) Osallistuin pieni ihme-blogissa arvailuun Tuitun vauvan syntymäpäivästä ja onnistuin arvaamaan päivän oikein, sukupuoleksi veikkasin tosin poikaa. Tuittu oli siis päättänyt minuakin ilahduttaa palkinnolla ja tällainen ihanuus postista tipahti. Tälle onkin jo paikka tiedossa hoitopöydän luota, johon olenkin kovasti jotakin kuvaa etsinyt :) Kiitos siis Tuittu kovasti!!

Niin ja loppuun vielä kiitokset viime postaukseen kommentoijille! Mahtavia kommentteja, niitä luin ilolla! Käykäähän vielä lisäilemässä kokemuksia synnytyksen kivunlievityksestä, sillä ne kiinnostavat varmasti monia ja te jotka ette vielä kommentteja ole lukeneet niin suosittelen suuresti :)

Huomasin juuri muuten että tällä postauksella ei kyllä ollut nyt päätä eikä häntää, mutta ei taida kyllä tällä tulevalla mammallakaan olla :D

Synnytysvalmennus

Eilen käytiin miehen kanssa sairaalan synnytysvalmennusta kuuntelemassa ja kokemus oli hyvä. Todella mukava kätilö oli kertoilemassa asioista sekä esittelemässä paikkoja ja tuli sellainen tunne että hyvillä ja rauhallisin mielin lähdetään sitten ajallaan synnyttämään.

Synnytysvalmennuksessa kerrottiin alkuun ihan käytännön asioista: tukihenkilön valinnasta ja tämän mukana olosta, milloin lähteä sairaalaan, mihin tulla, parkkeerata auto jne. (Tämän osion mieskin koki hyödylliseksi.) Synnytyksen eri vaiheet kerrottiin ja kivunlievitysmenetelmät. Tämä oli hyvin luentotyyppinen ja kätilö luki melko lailla suoraan dioista tekstit. Ja viimeisenä osiona oli vielä hieman parisuhteesta, jossa jouduttiin tekemään tehtävänä parille "rakkauskirje", jossa muisteltiin mihin alunperin toisessa ihastuttiin/rakastuttiin, mistä tykkää toisesta nyt, miten vauvan synnyttyä voitaisiin hoitaa parisuhdetta ja mitkä ominaisuudet puolisossa tekevät hyväksi äidiksi/isäksi. Minusta tämä osio oli aika ihana, sillä mieheni on hyvin puhumatonta sorttia ja nyt sai edes jotakin kirjoitettua ylös, vaikkakin vain vähän, mutta itku melkein tuli kun luin hänen kirjoittamansa asiat <3

Valmennuksen aikana kävimme myös katsomassa synnytyssalit ja lapsivuodeosaston, sinnepä siis suunta 7 viikon kuluessa :)

Kyselin muuten samalla tuosta antibioottitipasta että aiheuttaako se rajoitteita synnytyksessä, joka laitetaan sen streptokokki B:n takia ja kätilö sanoi että ammeeseen ei voi mennä, mutta muita rajoitteita ei ole :( Harmittaa, sillä se oli ainoa sellainen kivunlievitysmenetelmä mitä olin etukäteen ajatellut haluavani... Muuten en ole oikein mitään ajatuksia luonut tulevaan synnytykseen kivunlievitystä ajatellen, varmaan mennään sen mukaan miltä sitten tuntuu. Tosin aquarakkulat taidan jättää kokeilematta, sillä niistä olen kuullut vain huonoa palautetta...
Minkäslaisia kivunlievityksiä teidän synnytyksissä on käytetty (+kokemukset menetelmästä) tai mitä olette ajatelleet käytettävän sitten aikanaan?

Viime yö meni muuten taas hieman susille.. Meidän wannabe äiti (tällä kertaa en minä, vaan meidän pieni koiraneitokaisemme) itki "pentujaan" (=lelujaan) ja kuljetti niitä koko viime yön meidän sänkyymme. Arvatkaa oliko tämä oikeasti tuleva äiti hieman väsynyt kun aamu lopulta koitti..... Ihana valeraskaus on siis taas täällä! viimeisin valeraskaus koirallamme taisi olla tammikuussa. Mitenhän monta yötä menee sitten koiran takia valvoessa...?

Mammalomalla :)

Nyt ollaan sitten virallisesti ensimmäistä päivää mammalomalla, enää 37 päivää laskettuun aikaan :)

Mammaloman ensimmäinen päivä meneekin kotona ollessa aamupäivä ja illalla lähdetään miehen kanssa kuuntelemaan sairaalaan synnytysvalmennusta. Tämä onkin ensimmäinen ja ainut perhevalmennusosio, johon mieheni suostui lähtemään. Hän oli aiemmin kuullut ystäviltämme neuvolan perhevalmennuksista ja kieltäytyi niihin lähtemästä, kun ystävät niin niitä "kehuivat". Minä itse olen nuo valmennukset kuullut jo aiemmin, mutta olisin toivonut että mieheni olisi suostunut lähtemään edes tuolle vauvanhoitotunnille, mutta ei, jääräpää mikä jääräpää. No, mutta en halunnut ruveta pakottamaan ja onneksi tosiaan nyt lähtee tuohon sairaalan valmennukseen, minkä itse koen kaikista tärkeimmäksi. Toivottavasti siis tulee olemaan hyvä valmennus :)

Eilen kävin neuvolassa ja siellä oli kaikki hyvin. Verenpaineet hyvät, pissa puhdas, SF-mitta edelleen tasan keskikäyrällä kulkee, vauvan sydänäänet +153 ja vauva raivotarjonnassa hyvin alhaalla jo ja kiinnittynyt :) Noihin lonkan kolotuksiin sain venyttelyvinkkejä ja terveydenhoitajan mukaan myös kipugeelejä voi vähän käyttää. Nyt olen kolmen päivän ajalta jättänyt kävelylenkin väliin ja kipuilu ei ole niin pahana ollut. Terveydenhoitaja neuvoi nyt puolittamaan sitä nytkin jo lyhyttä kävelylenkkiä, jotta saan kipuilun kurissa pysymään. Aiemman toksemiaepäilyn takia minulla onkin sitten äitipolille aika parin viikon kuluttua ja seuraava neuvola viikon kuluttua, eli nyt loppuun astihan neuvolakäynnit tulevatkin viikon välein olemaan.

Ja tässäpä vielä vinkkejä teillekin, joita ystäviltäni sain:

- Verotoimistossa kannattaa käydä laskettamassa muutosverokortti etuuksia varten. Minua tämä vinkki ei vielä koske, sillä saan kolmen kuukauden ajalta vielä normaalin palkan, mutta ensi vuoden alusta käyn laskettamassa veroprosentin uudestaan. Tippuu kuulemma huomattavasti ja rahaa jää enemmän tuista käteen, joten kipin kapin verotoimistoon laskettamaan uusi veroprosentti ennen äitiysloman alkamista ellette saa palkkaa töistä. Ystäviltäni veroprosentti oli tippunut alle 10%:n.

- Muistakaahan ilmoittaa liittoon olevanne äitiyslomalla, sillä ainakin siinä liitossa missä minä olen ei tarvitse äitiysloman ajalta liiton jäsenmaksua maksaa.

Huonosti nukuttuja öitä

Yöheräilyt ovat jo pidemmän aikaa kuuluneet raskauteeni. Milloin pitää juosta vessassa, milloin jano herättää tai asentoa pitää vaihtaa. Aiemmin asennon vaihtamiseen liittyi vihlontaa nivusissa, joka sinänsä oli ikävä vaiva, mutta vielä pientä lonkkien ja lantionseudun kolotukseen verrattuna, jota on nyt esiintynyt parin viikon ajan ja tuntuu vain pahenevan! Auts!

Useampina öinä olen joutunut tosiaan ottamaan särkylääkettä, kun tuntuu että muuten en saa nukutuksi ollenkaan. Viime yönä taas tuntui että siitäkään ei mitään apua ole ja tuota juilimista/jomotusta kun sitten on pitkin päivääkin, eikä tunnu helpottavan kuin hetkeksi. Viime yönä tuli nukuttua ehkä muutama tunti, aamulla silmät ristissä tuli herättyä sillä oli niin tokkura olo. Yöllä hipsin välillä olohuoneeseen nojatuoliin torkkumaan, vaihdoin sohvalle ja takaisin makuuhuoneeseen. Voi jomotus!! Kokeiltu on siis särkylääkettä, miljoonia tyynyjä tukena, eri asentoja ja paikkoja missä nukkua, mutta ei taida oikein olla mistään apua. Muuten olo on mitä energisin ja tunnen voivani hyvin, mutta tuo kolotus kyllä rajoittaa tekemisiä. Siis jos jollakin on hyvää neuvoa lieventämään tätä vaivaa niin niitä otetaan vastaan....

Mukavaa viikonloppua teille kaikille! :) Niin ja Jiille vielä erikseen miljoonasti onnea pienestä ihmeestä!! <3

Mummolta muruselle

Tuleva mummo on ollut ahkerana ja sai tämän aivan ihanan villapukusetin valmiiksi meidän pienelle muruselle, eikös olekin kaunis!! Settiin on vielä tulossa sukat ja tumput :)

Ja sitten vielä masukuvaa :) rv34 ja edellinen masukuva vertailuna :) rv 31+2

Pitäisi kyllä melkein olla sama paita päällä masukuvaa otettaessa, näyttää kuin maha ei olisi kasvanut yhtään edellisestä masukuvasta.