Kiitos teille kaikille ihanille tsempityksistä! <3 Minulla ei ole ollut viime viikolla kuin iltaisin internet käytössä ja silloin olen täällä pahoinvoinnin kourissa ollut, joten jäänyt kirjoittelut viime viikolla vähemmälle. Eli kyllä, pahoinvointi ja oksentelu edelleen jatkuu, mutta hengissä ollaan! Ehkä hieman pahoinvointi helpottanut, mutta vähintään kolme kertaa tulee päivässä oksennettua ja tämän jälkeen onkin olo ihan sippi ja pitää nukkua. Väliaikoina on joko huono-olo ja närästää tai sitten on nälkä ja mietin että mitähän uskaltaisi syödä ja mikä olisi helppoa oksentaa. Tuntuu että elämä pyörii tällä hetkellä vain pahoinvoinnnin ympärillä, mutta eipä tälle mitä voi. Päivittäin olen pyrkinyt käymään sisarusteni luona hieman kylässä tai miehen kanssa kävelemässä, jotta ei kunto ihan nuupahtaisi ja että mieliala pysyisi hyvänä. Tämän jälkeen olenkin taas ihan väsynyt, ja usein oksennan kun olen liian pitkään pystyssä tai jos tulee fyysistä rasitusta. Eilinen meni jo melko hyvin, ja olin onnellinen kun selvisin niin vähillä oksennuksilla, mutta illalla oksensin sitten taas kahta kauheammin vanhempieni luona ja olin syönyt siellä pelkästään omenan iltapalalla, eli etukäteen ei voi aavistaa miten päivä tulee menemään.
Huomenna pitäisi mennä taas aamulla verikokeisiin ja katsotaan nuo nestetasapainoarvot. Viime viikolla natriumarvo oli hieman matalalla. (verikoe oli otettu sen tiputuksesta pari päivää) ja sitten joku toinen arvo taas oli koholla, joka kertoi siitä että kehossa oli ollut liiaan vähän nestettä. Saa nähdä ovatko arvot korjaantuneet. Lääkärille ajattelin kuitenkin vielä varata ajan ja pyydän lisää sairaslomaa, ei minusta vielä töihin ole, kun syömiset ei sisällä pysy ja voimat vähissä. Toivotaan että työterveyslääkäri ymmärtää. Näin yhtenä yönä painajaisen lääkärissäkäynnistä ja siinä lääkäri ei uskonut ollenkaan pahoinvointiini ja sanoi minun vain kuvittelevan pahanolon ja aiheuttavan itse oksentelun. Lääkäri oli sitten sisarelleni antanut purkin mielialapillereitä ja käskenyt tämän syöttää niitä minulle salaa. Unessa suutuin lääkärille ja huusin ja raivosin kamalasti, heräsin tähän raivoamiseen: tärisin ja olin ihan hiestä märkänä. Pari tuntia meni valvoessa, kun tuo uni tuntui jotenkin niin aidolta, enkä saanut itseäni rauhoittumaan.
Toivon tosiaan että teille muille ei tätä ongelmaa oksentelun suhteen tule, on nimittäin todella voimia vievää ja mielialaa alentavaa! Huomenna vaihtuu muuten taas viikot *poks* ja 16. raskausviikko alkakoon :)
maanantai 25. huhtikuuta 2011
maanantai 18. huhtikuuta 2011
Tip-tip-tip-tip.....
Tulipa sitten tänään tiputusta seurattua parin tunnin ajan terveyskeskuksen päivystyksessä ja sitten kotiin lepäämään loppuviikoksi. Eli sairaslomalla ollaan. Minun pahoinvoinnilleni ei näytä tulevan loppua ollenkaan. Viime viikolla olin jo onnessani, että nyt se pahoinvointi väheni, mutta liian aikaisin iloittu, sillä perjantai iltana alkoi oksentaminen taas. Paha oli jatkui lauantaihin ja lauantai-iltanakin tuli oksennettua iltaruoat. Eilen sitten ei aamupalan jälkeen enää mikään pysynytkään sisällä, vaan kaikki tuli ulos, siis ihan kaikki, jopa vesi, sama myös tänä aamuna ja niinpä siinä sitten lääkärin vastaanotto kutsui. Olin kyllä jo ihan naatti, pyörrytti ja olo tuntui epätodelliselta. Eilen illalla tuli jo itkettyä, että nyt se vauva ei enää elossa ole, kun itsellä oli niin huono olla ja tuntui että miten se voi hyvä olla vauvallakaan. Kyllähän tuo mieskin aika huolissaan alkoi olla. Tiputus tuli kyllä tarpeeseen, nyt on jo huomattavasti parempi olo, vaikka ei nyt mikään paras mahdollinen ole edelleenkään. Nyt sitten varovasti yritetään syödä ja riemuitaan, että pilttisose on kestänyt sisällä jo jopa 1,5 tunnin ajan!
Lääkärikäynnin jälkeen kävin vielä neuvolassa ja neuvolatäti kuunteli sydänäänet, siellähän se meidän murunen jumputti 151 ja olo huojentui. Nyt sitten levätään ja pidetään huolta meidän pienestä. Neuvolaan olivatkin jo tulleet sen seulonnan tulos ja sen mukaan kaikki vauvalla olisi kunnossa <3
Sain muuten sisareltani viikko sitten meksikolaisen Bola korun, joka on mielestäni aivan ihana, toivotaan että meidän vauva rauhoittuu kuullessaan helähdykset!
Tässäpä hieman tietoa siitä:
"Kaunis koru, jolla on tarkoitus
Bola-koru helähtää kauniisti kun sitä liikuttaa. Ääni muistuttaa tuulen kuiskausta, sen kuulee, mutta sitä ei kuitenkaan kuule. Ääni on juuri niin voimakas, että se kuuluu korun kantajalle, mutta ei kaikille ohikulkijoille.
Korun kaunis ääni rauhoittaa mieltä. Bola -koruja käytetäänkin itämaissa meditoinnin apuna sekä Feng Shui -seremonioissa. Erityisesti Bola -riipuksista pitävät odottavat äidit, sillä korun kaunis ääni rauhoittaa sekä syntymätöntä lasta että äitiä. Bolakoru onkin erityisesti tulevien äitien suosima odotuskoru.
Bola -koru on todella kaunis ja sen ääni hiljainen. Bolakorua voikin hyvin pitää kuin mitä tahansa riipusta, jonka salaisuuden vain sinä tunnet.
Kun käytät korua odotusaikana, vauva kuulee äänen samaan tapaan kuin äidin sydämenlyönnit. Odotusaikana Bola -korua voi käyttää pitkässä nyörissä jolloin se yltää vatsan päälle ja pienokainen kuulee äänen paremmin. Vauvan synnyttyä koru on tuttu esine; pienet korvat tuntevat äänen pienet silmät katsovat tarkasti kaunista korua, ja pienet kädet hamuilevat sitä.." (Lähde)
Lääkärikäynnin jälkeen kävin vielä neuvolassa ja neuvolatäti kuunteli sydänäänet, siellähän se meidän murunen jumputti 151 ja olo huojentui. Nyt sitten levätään ja pidetään huolta meidän pienestä. Neuvolaan olivatkin jo tulleet sen seulonnan tulos ja sen mukaan kaikki vauvalla olisi kunnossa <3
Sain muuten sisareltani viikko sitten meksikolaisen Bola korun, joka on mielestäni aivan ihana, toivotaan että meidän vauva rauhoittuu kuullessaan helähdykset!
Tässäpä hieman tietoa siitä:
"Kaunis koru, jolla on tarkoitus
Bola-koru helähtää kauniisti kun sitä liikuttaa. Ääni muistuttaa tuulen kuiskausta, sen kuulee, mutta sitä ei kuitenkaan kuule. Ääni on juuri niin voimakas, että se kuuluu korun kantajalle, mutta ei kaikille ohikulkijoille.
Korun kaunis ääni rauhoittaa mieltä. Bola -koruja käytetäänkin itämaissa meditoinnin apuna sekä Feng Shui -seremonioissa. Erityisesti Bola -riipuksista pitävät odottavat äidit, sillä korun kaunis ääni rauhoittaa sekä syntymätöntä lasta että äitiä. Bolakoru onkin erityisesti tulevien äitien suosima odotuskoru.
Bola -koru on todella kaunis ja sen ääni hiljainen. Bolakorua voikin hyvin pitää kuin mitä tahansa riipusta, jonka salaisuuden vain sinä tunnet.
Kun käytät korua odotusaikana, vauva kuulee äänen samaan tapaan kuin äidin sydämenlyönnit. Odotusaikana Bola -korua voi käyttää pitkässä nyörissä jolloin se yltää vatsan päälle ja pienokainen kuulee äänen paremmin. Vauvan synnyttyä koru on tuttu esine; pienet korvat tuntevat äänen pienet silmät katsovat tarkasti kaunista korua, ja pienet kädet hamuilevat sitä.." (Lähde)
perjantai 15. huhtikuuta 2011
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Np-ultra
Nyt se kauan odotettu np-ultra sitten on ohi. Viime yö tulikin jännitettyä niin paljon, että unet jäi melko vähälle ja sinä aikana mitä nukuin näin unta siitä että myöhästyin ultrasta tai onnistuin menemään sinne vääränä päivänä. Näin ei kuitenkaan tullut tänään käymään, vaan oikeaan aikaan oltiin rakkaani kanssa liikenteessä ja pääsimme näkemään meidän pienen murusen.
Minulla oli kyllä tuosta ultrasta aivan erilainen kuva, kuin mitä se sitten olikaan siellä paikan päällä. Harjoittelussa joitakin vuosia sitten ollessani olin katsomassa lääkärin tekemiä ultria ja hän ei kyllä kovinkaan paljoa asiakkaalle kertonut mitä sieltä katselee. Tällaista olin odottanut tänäänkin, mutta yllätys oli niin positiivinen. Minulle sattui aivan ihana kätilö, joka kertoi todella tarkkaan mitä kaikkea kuvassa näki ja mitä hän milloinkin katsoi vauvasta. Hän vastaili myös kaikkiin kysymyksiini, todella kivasti ja sai minulle todella rauhallisen olon. Täyden kympin saaa kyllä palvelusta tämä kätilö :) Niskapoimu oli 1,1, joten normaali ja muutenkin kaikki rakenteet mitä tässä ultrassa piti näkyä näkyi hyvin ja kunnossa vaikuttivat olevan. Ensi viikkoon siis pitää vielä jännittää sitä yhteistulosta ultrasta ja verikokeesta. Laskettua aikaa ei lähdetty vaihtamaan, joten murusen LA onkin siis 18.10 nyt ihan virallisesti :) Nähtävästi lääkärikin vielä lopulta pyörähti huoneessa ja kävi tarkistamassa vielä korkeiden alapaineiden takia kohdun virtaukset. Nekin oli kunnossa. Normaalistihan minulla onkin normaalit paineet, mutta neuvolassa mitattuna aina olleet yli 90. Sainkin siis tehtäväksi mittailla arvoja myös kotona, jota olenkin tehnyt ja arvot ovat olleet 75-82väliltä, eli normaalit.
Kovasti siellä murunen viuhtoi käsiään ja jalkojaan ja välillä taas oikein rennosti siellä selällään rötkötti. Minua rupesi ihan naurattamaan, kun minulle tuli mieleen meidän pikku koira, jolla myös on tapana meidän sängyllä selällään makoilla käpälät kattoon päin :) En kuitenkaan kehdannut kätilölle sanoa, että vertasin meidän pientä masuasukkia meidän koiraan :D Täällä onkin päivä mennyt ihastellessa tätä kuvaa, voi että! miten voikin tuommoinen pieni kasvaa niin nopeasti. Viimeksi kun nähtiin niin pieni oli vajaa sentin ja nyt pää-perämitta on jo 60mm! Meijän rakas <3
Minulla oli kyllä tuosta ultrasta aivan erilainen kuva, kuin mitä se sitten olikaan siellä paikan päällä. Harjoittelussa joitakin vuosia sitten ollessani olin katsomassa lääkärin tekemiä ultria ja hän ei kyllä kovinkaan paljoa asiakkaalle kertonut mitä sieltä katselee. Tällaista olin odottanut tänäänkin, mutta yllätys oli niin positiivinen. Minulle sattui aivan ihana kätilö, joka kertoi todella tarkkaan mitä kaikkea kuvassa näki ja mitä hän milloinkin katsoi vauvasta. Hän vastaili myös kaikkiin kysymyksiini, todella kivasti ja sai minulle todella rauhallisen olon. Täyden kympin saaa kyllä palvelusta tämä kätilö :) Niskapoimu oli 1,1, joten normaali ja muutenkin kaikki rakenteet mitä tässä ultrassa piti näkyä näkyi hyvin ja kunnossa vaikuttivat olevan. Ensi viikkoon siis pitää vielä jännittää sitä yhteistulosta ultrasta ja verikokeesta. Laskettua aikaa ei lähdetty vaihtamaan, joten murusen LA onkin siis 18.10 nyt ihan virallisesti :) Nähtävästi lääkärikin vielä lopulta pyörähti huoneessa ja kävi tarkistamassa vielä korkeiden alapaineiden takia kohdun virtaukset. Nekin oli kunnossa. Normaalistihan minulla onkin normaalit paineet, mutta neuvolassa mitattuna aina olleet yli 90. Sainkin siis tehtäväksi mittailla arvoja myös kotona, jota olenkin tehnyt ja arvot ovat olleet 75-82väliltä, eli normaalit.
Kovasti siellä murunen viuhtoi käsiään ja jalkojaan ja välillä taas oikein rennosti siellä selällään rötkötti. Minua rupesi ihan naurattamaan, kun minulle tuli mieleen meidän pikku koira, jolla myös on tapana meidän sängyllä selällään makoilla käpälät kattoon päin :) En kuitenkaan kehdannut kätilölle sanoa, että vertasin meidän pientä masuasukkia meidän koiraan :D Täällä onkin päivä mennyt ihastellessa tätä kuvaa, voi että! miten voikin tuommoinen pieni kasvaa niin nopeasti. Viimeksi kun nähtiin niin pieni oli vajaa sentin ja nyt pää-perämitta on jo 60mm! Meijän rakas <3
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Oma koti kullan kallis
Ihanaa olla taas kotona <3 Eilen saavuimme reissusta ja kylläpä oli ihana nukkua viime yönä pitkään omassa sängyssä. Nukutti ja hyvin! Minulla olikin jo hirmuinen ikävä kotiin ja erityisesti omaa koirulia, kylläpä se olikin onnellinen kun haimme sen kotiin hoidosta. Olisimme ottaneet sen mukaan Lappiin, mutta valitettavasti emme saaneet sellaista mökkiä, johon olisi saanut eläintä viedä, harmitti hirmuisesti, sillä minulla olisi ollu lomalla paljon enemmän tekemistä ja seuraa jos oma murusemme olisi ollut matkassa mukana.
Matka siis meni hyvin, vaikkakin pahoinvointi säesti koko matkan ajan, erityisesti iltaisin sain oksentaa melkein joka ilta kaikki illalla syömäni ruoat pois ja minulla meni aika melko pitkälti nukkuessa ja mökissä levätessä. Mutta ihan hyväähän tuo lepääminenkin teki. Ihan toimettomana en kuitenkaan ollut, vaan kävin hiihtämässä, kylpylässä ja jopa uskaltauduin kelkankin selkään. Hiihtämässä kävin vain yhtenä päivänä, sillä onnistuin kaatumaan yhdessä alamäessä melko pahasti, enkä uskaltanut enää toista kertaa hiihtämään lähteä ja tämän takia en myöskään laskettelurinteeseen. Huomasin myös että hiihtäminen kävi hieman selkään koskemaan. Kelkkailla jaksoin jopa 50km, tosin koko keho huusi särystä seuraavina päivinä, kun lihakset oli kaikki niin jumissa, mutta onneksi vain muutaman päivän ajan.
Kannattava reissu oli muutenkin, sillä miehen kanssa on nyt nimi alustavasti mietittynä sekä tytölle että pojalle :) Minusta on kiva että on nimi näin raskauden alkuajaltakin valmiina, niin saa sitten nähdä myöhemmin, että pysyykö vai vaihtuuko nimi raskauden edetessä!
Täällä mennään siis viikoissa 12+5 ja huomenna onkin kauan odotettu np-ultra!! Vähänkös jännittää, siis ihan hirmuisesti. Pelottaa, josko kaikki ei olekaan kunnossa. Siskolleni jouduttiin molemmissa raskauksissa tekemään tarkat selvittelyt ja pelottaa että näinköhän on minunkin kohdallani. Eihän sille mitä voi, mutta pelottavalta asia tuntuu.
Ihanaa muuten että blogiystäväni Verona oli saanut plussan testiin, suuren suuret onnittelut vielä! Olen tosi iloinen puolestasi!:)
Matka siis meni hyvin, vaikkakin pahoinvointi säesti koko matkan ajan, erityisesti iltaisin sain oksentaa melkein joka ilta kaikki illalla syömäni ruoat pois ja minulla meni aika melko pitkälti nukkuessa ja mökissä levätessä. Mutta ihan hyväähän tuo lepääminenkin teki. Ihan toimettomana en kuitenkaan ollut, vaan kävin hiihtämässä, kylpylässä ja jopa uskaltauduin kelkankin selkään. Hiihtämässä kävin vain yhtenä päivänä, sillä onnistuin kaatumaan yhdessä alamäessä melko pahasti, enkä uskaltanut enää toista kertaa hiihtämään lähteä ja tämän takia en myöskään laskettelurinteeseen. Huomasin myös että hiihtäminen kävi hieman selkään koskemaan. Kelkkailla jaksoin jopa 50km, tosin koko keho huusi särystä seuraavina päivinä, kun lihakset oli kaikki niin jumissa, mutta onneksi vain muutaman päivän ajan.
Kannattava reissu oli muutenkin, sillä miehen kanssa on nyt nimi alustavasti mietittynä sekä tytölle että pojalle :) Minusta on kiva että on nimi näin raskauden alkuajaltakin valmiina, niin saa sitten nähdä myöhemmin, että pysyykö vai vaihtuuko nimi raskauden edetessä!
Täällä mennään siis viikoissa 12+5 ja huomenna onkin kauan odotettu np-ultra!! Vähänkös jännittää, siis ihan hirmuisesti. Pelottaa, josko kaikki ei olekaan kunnossa. Siskolleni jouduttiin molemmissa raskauksissa tekemään tarkat selvittelyt ja pelottaa että näinköhän on minunkin kohdallani. Eihän sille mitä voi, mutta pelottavalta asia tuntuu.
Ihanaa muuten että blogiystäväni Verona oli saanut plussan testiin, suuren suuret onnittelut vielä! Olen tosi iloinen puolestasi!:)
lauantai 2. huhtikuuta 2011
Lomaterveiset Lapista :)
Lomaterveisiä Lapista kaikille lukijoilleni! Täällä on tällä hetkellä luminen ja sumuinen keli, mutta huomiselle luvannut aurinkoa klo 15 alkaen. Täällä sitä ihmetellään tunturimaisemia (jos ne nyt sumulta kunnolla näkyisivät) ja muutenkin lomatunnelmia. Nyt siis ollaan lomalla ja töihin palaudutaan vasta 12.4, ihanaa, saa oikein kunnolla rentoutua! Kyllä taisi lappihuuma iskeä, sillä luulen että minua ei saa pidettyä rinteistä eikä kelkan kyydistä erossa. Pakko kokeilla, jos tuntuu ettei pysty niin sitten lopetetaan. Kylpylässä käyntiä myös odotan innolla! :)
Tosin loma alkoi vähän itkuisissa merkeissä, kun eilen aamulla kun lähdettiin kotoa, minulta värjäytyi housut punaiseksi, kun oli hulahtanut punertavaa valkovuotoa housuihin. Itku silmässä miehelle kerroin, että nyt se varmaan menee kesken. Vaikka välillä pyyhkiessä on vuotoa paperiin tullutkin, ei sitä kertaakaan ole housuihin asti tullut. Onneksi vuotoa siis tuli vain aamulla ja sen jälkeen ei mitään. Normaalia siis? mutta kyllä säikäytti.. noh siihen taisikin tulla selitys kun sain myöhemmin ajomatkan aikana puhelun neuvolatädiltä. Aiemmin viikolla viemästä pissanäytteestä oli löytynyt streptokokki B ja siihen lääkäri soitti puhelinreseptin erään kaupungin apteekkiin, jonka ohi ajoimme. Nyt siis antibioottikuuri menossa ja toivotaan, että tuo streptokokki lähtisi kuurilla pois eikä aiheuttaisi mitään komplikaatioita. Sehän kai sitten tuota vuotoa, huonovointisuutta ja vatsakipuja aiheuttikin, liekkö myös selkäkivun syy osittain? Kertokaahan lisää tuosta mikäli joku tietää. Kerkesin sen verran googlettaa, että taitaa olla aika yleinen raskausaikana ja on hyvin uusiutuvaa sorttia...
Neuvolassa muuten kävin torstaina ja kävimme kuuntelemassa murusen sydänääniä <3 Kuului meidän oman höyryveturin äänet oikein selvästi <3 Mies ei varmaan ollut kotidopplerilla mitään kuullutkaan, sillä ihan ihmeissään totesi neuvolassa: " sehän on oikeesti ku höyryveturi" :)
Tosin loma alkoi vähän itkuisissa merkeissä, kun eilen aamulla kun lähdettiin kotoa, minulta värjäytyi housut punaiseksi, kun oli hulahtanut punertavaa valkovuotoa housuihin. Itku silmässä miehelle kerroin, että nyt se varmaan menee kesken. Vaikka välillä pyyhkiessä on vuotoa paperiin tullutkin, ei sitä kertaakaan ole housuihin asti tullut. Onneksi vuotoa siis tuli vain aamulla ja sen jälkeen ei mitään. Normaalia siis? mutta kyllä säikäytti.. noh siihen taisikin tulla selitys kun sain myöhemmin ajomatkan aikana puhelun neuvolatädiltä. Aiemmin viikolla viemästä pissanäytteestä oli löytynyt streptokokki B ja siihen lääkäri soitti puhelinreseptin erään kaupungin apteekkiin, jonka ohi ajoimme. Nyt siis antibioottikuuri menossa ja toivotaan, että tuo streptokokki lähtisi kuurilla pois eikä aiheuttaisi mitään komplikaatioita. Sehän kai sitten tuota vuotoa, huonovointisuutta ja vatsakipuja aiheuttikin, liekkö myös selkäkivun syy osittain? Kertokaahan lisää tuosta mikäli joku tietää. Kerkesin sen verran googlettaa, että taitaa olla aika yleinen raskausaikana ja on hyvin uusiutuvaa sorttia...
Neuvolassa muuten kävin torstaina ja kävimme kuuntelemassa murusen sydänääniä <3 Kuului meidän oman höyryveturin äänet oikein selvästi <3 Mies ei varmaan ollut kotidopplerilla mitään kuullutkaan, sillä ihan ihmeissään totesi neuvolassa: " sehän on oikeesti ku höyryveturi" :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
