tiistai 29. maaliskuuta 2011

11+0

...ja niin sitä vaan poksutaan 12. raskausviikolle! <3 Ihanaa! ja pieni höyryveturimme siellä masussa kovasti tykyttää ja tuleva isäkin innoissaan kuunteli pienen murusemme sydänääniä. Taisi hänellä olla vain huono päivä kun ekan kerran yritin saada häntä kuuntelemaan.. Ja minäkin sitten olen taipuvainen mököttämään herkästi. Mieheni ei paljon tunteitaan sano ääneen, mutta nyt olen monena yönä herännyt siihen, että hän silittelee minun kättä, masua, poskea kun ei itse saa unta <3

Olemme jo monille hyville ystäville kerrottu vauvasta ja ovat iloisina ottaneet asian vastaan. Muutamalla hyvällä ystäväpariskunnalla sattuu jopa olemaan laskettu aika lähellä meitä :) Kivaa kun saadaan jännätä yhdessä! Tulevat isitkin jo suunnittelivat innolla varpajaisia...:)

Minulla on muuten ollut jo teini-iästä asti huono selkä, kiitos isän perimän. Isäni puolella on todella paljon selkävikaa ja sen olen sitten saanu "lahjaksi". Selkäni vioittelee aina silloin tällöin, milloin issias kipuilee, milloin iskee noidannuoli. kipua selkään tulee herkkään myös jos rasitan selkääni huonoissa työasennoissa tai  nukun pahassa asennossa.

Noh, selkäni alkoi kiukkuilemaan kolmisen viikkoa sitten varmaan ensimmäisen kerran: issias ja erityisesti oikealla puolella tuntui kipua. Ajattelin että se nyt on vaan muuten kipeä, enkä ajatellut sen liittyvän tähän raaskauteen. Näiden viime viikkojen ajan olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kyllä tuo selkä vaan tämän raskauden takia nyt oireilee enemmän. Eilen erehdyin tekemään hieman lumitöitä ja tuli kyllä selväksi, että niitä ei enää tänä talvena tehdä. Tänä aamuna hyvä että pääsin sängystä ylös ja liikkuminen tekee kipeää. Panadolin voimalla siis yritetään ja toivotaan että tämä selkä nyt hieman tästä tokenisi. Olisiko kenelläkään siis vinkkejä tähän vaivaan? Muilla samaa vaivaa? Olisiko joku hieronta/hoito mitä suosittelisitte? Olemme lähdössä reissuun ensi viikoksi ja minulla olisi siellä mahdollisuus käydä hieronnoissa/hoidoissa... Kävellä ainakin pitää, sillä paikalle jääminen varmasti jumahduttaa tämän selän. Hurjalta tuntuu kyllä ajatella mitä selkäni sanoo loppuraskauden aikana....:/

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Nauttii kodin hiljaisuudesta

Ihanaa, taas pääsen hehkuttamaan viikonlopun ihanuutta! :) Olen niin poikki töiden jälkeen viikolla, joten viikonloput tuntuvat taivaallisen hyvälle, kun saa olla ja mennä miten haluaa ja oman jaksamisensa mukaan. Vointikin on paljon parempi. Tämän päivää olenkin saanut olla yksin kotona, kun mieheni lähti kaveriporukan kanssa kelkkailemaan. Ihanaa on ollut vain löhötä sohvalla ja katsella viikonlopun ohjelmia, käydä koiran kanssa pienellä kävelyllä, juorunnut kavereiden kanssa puhelimesssa ja hei! Tästä olen ylpeä: Olen laittanut ruokaa!! ja keitto maistuikin taivaallisen hyvälle viime viikon puuroaterioiden jälkeen.

Minulla olisi ensi viikolla enää neljä päivää töitä ja sitten jäänkin reilun viikon lomalle ja suuntana olisi lappi. Tarkoituksena alunperin oli lasketella paljon ja moottorikelkkailla, mutta taidan kuitenkin olla sen verran varovainen, että jää nyt ainakin laskettelu kokeilematta. Olen viimeksi lasketellut 12 vuotta sitten ja en halua ottaa riskiä että kaatuisin pahasti rinteessä. (jotenkin onnistun yleensä sen verran tapaturma-altis olemaan, joten olen varma että tulisin kaatumaan rinteessä). Kelkkailua ehkä kokeillaan, tosin pitää katsoa minkälaisessa kunnossa reitit ovat, jos ovat hyvin kuoppaisia, niin luulen että selkäni ei tulisi tömpsyistä tykkäämään, issias kun on hieman oireillut viime viikkoina. (minulla on jo nuoresta ollut melko huono selkä -sukurasite-ja se aina kipuilee aika ajoin.). Mutta matkaa odotan kuitenkin innolla ja olenkin varautunut isolla pinolla hyviä pokkareita ja elokuvia, lenkkikamoilla, ja kovasti olen jo katsonut tarjontaa rentouttaviin hoitoihin. Jotenkin pitää itseä kyllä hemmotella :) Saa nähdä mitä rahapolitiikka tähän hemmotteluun sanoo, mutta.. toisaalta.. Eihän minulla mene niihin rinteisiin rahaa...

Matkakuumetta tosiaan on ilmassa ja olenkin tänä aamuna kerennyt surffailla Prahan matka tarjontaa. Eräs tuttavani oli käynyt siellä nyt talvilomallaan ja suositteli kovasti. Eipä tarvinnut kovin paikkaa kehua, kun matkakärpänen pääsi minua puraisemaan. Houkuttelevia tarjouksia: 4tähden hotelli-4yötä-aamupala-lennot n 350€! meinasin jo varata, mutta hillitsin kuitenkin itseni. Pitää varmaan jonkin aikaa odotella ja katsoa miten raskaus etenee. Prahan matka sattuisi 25. raskausviikolle, joten melko hyvä aika varmaan vielä matkustaa, mutta.. katsotaan nyt! Minun vanhempani ja siskoni varmaan matkalle mukaan lähtisivät, sillä mieheni ei kovin ajatuksesta  innostunut. Yllätys! En tajua miten se onkin aina niin kielteinen kaikkien reissujen suhteen, ja sitten kun lähdetään niin ihan innoissaan se siellä mukana on! Ihme mörkö! Mutta onneksi 7 vuoden aikana on oppinut jo hyvin toisen tuntemaan, niin ei enää osaa kipinät lennellä niin paljoa sen mörköilystä...
Minua muuten itseä ihan naurattaa, kun tuota matkaa olen ajatellut, niin ensimmäinen ajatus oli " voinkohan syödä reissussa jäätelöä" Luulisi että joku muu asia huolettaisi enemmän, mutta tuo on ollut päällimmäinen ajatus mikä mielessäni pyörii :D ei yhtään tee mieli jätskiä, ei ;)

Tiitu kertoili blogissaan, että oli pomolleen kertonut raskaudestaan, josta tulikin mieleen, että kerroinhan minäkin viikolla omalleni. Kyllä minullakin on muuten ihana pomo, oli vilpittömästi iloinen uutisesta ja ohjasi ottamaan varovasti alkuraskauden ajan, kun huomasi miten huonovointinen olin. <3 Kyllä arvostus pomoa kohtaan nousi entisestään!

Toivottelen teille kaikille lukijoilleni aivan ihanaa viikonloppua! Nauttikaa, toivottavasti teilläkin päin paistaa aurinko yhtä makoisasti kuin meillä täällä <3

torstai 24. maaliskuuta 2011

Hormonihirviö

Kyllä, eilen  raskaushormonit nousivat todellakin pintaan ja tekivät minusta hormonihirviön.  Vau kirjan vauvan odotus kirjasessa lukee: "Tunteesi voivat ailahdella nopeasti ja olla niin voimakkaita ja yllättäviä, että ne tuntuvat jopa pelottavilta...." "Ja itkuakin riittää ilman mitään järkevää syytä". Minä jo hieman odottelinkin että milloinkahan minun mielialani alkavat vaihtelemaan ja eilenhän se sitten ensimmäisen kerran tapahtui. Tapahtuma sai alkunsa siitä, kun halusin miehenikin kuulevan kotidopplerilla meidän pienen höyryveturin äänen. Nooh, mies ei ollut minun mielestäni tarpeeksi kiinnostunut meidän murusesta, eikä jaksanut odottaa, että löysin äänet kunnolla kuuluviin vaan häivisi muuanne. Hän oli kerennyt jo keittiöön kun löysin äänet, minä innoissani huusin rakasta kuuntelemaan ja ei se tullut! Minä pettyneenä itkeskelin yksikseni makuuhuoneessa. Tulin yläkertaan ja miehelle jurputin, kun ei tullut kuuntelemaan. Hän minulle äksysi, että on tässä muitakin hommia. Mieheni korjasi astioita joita oli tiskipöydälle kertynyt hulluna, kun itse en niitä pysty siivoamaan. Likaiset astiat saavat laatan lentämään hetkessä. Mies murmatti hirmuisesti keittiössä astioista ja minä sitten vain rupesin taas itkemään ja itkin ihan hillittömästi kykenemättömyyttäni kotihommiiin ja väsymiseen ja huonoa oloa jne... ja vielä monet itkut kerkesin illallakin itkemään, ties mistä hölmöistä asioista.. että näin täällä....

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Vauvako?

Nyt en oo kyl ihan varma, mutta saatoin äsken kuulla angelsounds dopplerilla vauvan sykkeen!?! Kuulosti ihan höyryveturilta ja se kuului oman sykkeen vierestä.. Tosiaan läheltä suoliluuta oikealta puolelta niinkuin Tiitukin oli löytänyt. Kamalaa kun olen neuvolassa harjoittelussa kuullut vaikka minkä verran sydänääniä, mutta nyt kun itseltäni kuuntelin niin olo ihan epävarma.. Pitää varmaan vielä kokeilla illalla uudestaan, josko mieskin kuulisi vai kuulenko jo omiani?

Ostoksia

Lupailin laitella kuvia ostoksistani, Nämä kaksi on H&M mama-mallistosta (kuvat myös sieltä). Nämä mustat housut aivan mahtavat päällä, todella mukavan tuntuiset! Hame odottaa kaapissa kesää  :) Rokkailemaan varmaan ainakin lähdetään tuo hame päällä, nice! Tulihan sieltä ostettua vielä muutakin, mutta niistä en valitettavasti saanut kuvia. Mielettömän mahaturvotuksen takiaon jo pakko käyttää mammavaatteita, sillä jos vaatteet yhtään puristaa niin tulee heti huono olo.. ja kun tätä mahaa jo muutenkin on niin tuo turvotus on saanut minut paisumaan valaaksi!

Nämä vauvan yöpuvut ostin KappAhlista. Tarkoitus ei ollut ostaa mitään, mutta kun sattui silmää miellyttämään niin ajattelin että siellähän ne kaapista löytyy, kun niitä sitten joskus mahdollisesti tarvitaan :) Eräs ystävä sanoi, että turhaan ostelet vauvan vaatteita. Niitä saa kuulemma niin paljon tuttavilta ja sitten lahjaksi, joten ihan turhaa ostaa itse. Mutta! Minäpä haluan ostella myös itse! Haluan vauvalleni sellaisia vaatteita, jotka miellyttää omaa silmää ja valita myös itse eikä niin että kaikki tulee valmiina muilta. Toki otan mielelläni vastaan käytettyjä vauvan vaatteita, ja tulen varmasti kiertämään paljon kirpputoreja, mutta saa kai sitä ostella jotain uuttakin? 


Täällä muuten ollaan kotona sairaslomalla tämän päivää. Eilinen oli taas sarjassamme todella huonoa oloa! Oksentelin todella paljon ja erityisesti vesi tahtoi tulla hetkessä ulos, pariin otteeseen en kerennyt edes vessaan! Meinasin myös pariin otteeseen pyörtyä kokouksissa istuessa, joten jäi yksi illan kokous käymättä ja hainkin saikkua ja tämänkin päivän olen kotona. Uutena oli että viime yönäkin oli huono olo. Mikään asento ei tuntunut nukkuessa hyvältä ja tuntui ällöttävältä olo. Nyt ollut hieman parempi olo taas tänä aamuna ja sain syötyäkin, mutta heikko olo on eilisestä ja viime yöstä.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Tunnustus

Kiitokset Evelyn tunnustuksesta :) Lämmitti kovasti mieltä!


Elikkäs nytpäs paljastan itsekin 7 tunnustusta itsestäni :)

1. Rakastan matkustelua, minulta löytyy kotonta aina uusimmat matkaesitteet ja käyn vähän väliä katsomassa netissä tarjouksia. Käyn yleensä matkalla ainakin kerran vuodessa.

2. Olen hyvin hyvin sotkuinen ihminen! Siivoaminen on asia, jota välttelen viimeiseen asti. Kodissani siis vallitsee hallittu kaaos koko ajan. Mieheni tosin ei oikein tästä kaaoksesta tykkää.. 

3. Olen ollut vaihto-oppilaana Saksassa ja siellä minun pitää käydä parin vuoden välein, kun alkaa ikävä iskemään.

4. Katson pelottavat leffat aina tyynyn takaa ja jos olen yksin niin vieläpä ilman ääniä niin ne ei ole niin pelottavia :) 

5. Huvipuistoissa käydessäni en koskaan käy missään huvipuistolaitteissa, koska pelkään niitä. Olen pienenä meinannut tippua Linnanmäen vanhastavuoristoradasta, se varmaan selityksenä pelkooni.. 

6. Näen todella paljon unia ja puhun tai kävelen unissani. Olen mm joskus unissani vaihtanut lakanat sänkyyni keskellä yötä :)

7. Tunnustetaanpa täälläkin että minullakin on pitkä historia mieheni kanssa kuten Evelynilläkin :D Olen tuntenut mieheni kerhoiästä saakka ja tanssinut hitaita alakoulun diskossa :) Äitimme ovat myös olleet samassa synnytysvalmennuksessa. Hassua :)

Omien tunnustusteni jälkeen lähetänkin tämän tunnustuksen seuraaville ihanille blogisteille :)

Mymmeli : Haikara tilattu - toimitusaika vahvistamatta
Kaiho: Making of- esikoinen
Emäntä: Kahden viivan kansalainen

Kylläpä reissaaminen on väsyttävää puuhaa..

Tuli todellakin huomattua, että reissaaminen on todellakin hyvin väsyttävää puuhaa! Ei ollut minusta muiden mukana baariin lähtijäksi, kun väsytti illalla niin paljon. Samoin menomatkalla ja tulomatkalla tuli nukuttua pitkät päiväunet.. Ja eilen piti käydä välillä autossakin nukkumassa, muiden shoppaillessa. Eilen kotiin palattua, ei enää illalla tarvinnut kovin pitkään unta etsiä vaan omaan sänkyyn oli niin hyvä nukahtaa ja kyllä nukutti hyvin aamuun asti!

Mutta mikä parasta, viikonloppu pahoinvoinnin suhteen meni suht kivuttomasti, kiitos Postafen! Neuvolatäti nimittäin ohjasi sitä kokeilemaan ja niin sitä sitten kokeilinkin sekä lauantaina että sunnuntaina ja yhtään kertaa en koko reissun aikana oksentanut! Eli suosittelen, mikäli raskauspahoinvointi on kiusana, minä ainakin sain siitä avun! Närästys edelleen oli kiusana, mutta siitäkin Renniellä selvittiin, ei oikein nuo matka-ajan ravintolaruoat olleet minua varten tehtyjä. Hieman liian tuhtia ateriaa...

Shoppailemassa tosiaan käytiin ja tulihan sieltä löydettyä vaikka mitä! Ostin mammavaatteita H&M:lta (housuja kahdet sekä hameen), uudet saappaat, ulkoilupuvun, fleecen ja sitten vielä sorruin ostamaan kaksi bodya vauvalle, kun sattui niin suloinen löytymään. Pitää varmaan laitella kuvia, kunhan tästä saisin räpsittyä ostoksista kuvia :) Mutta siis rahaa meni, huh! ja palkaksi tämmöisestä viikonlopusta sainkin mukavan selkäsäryn, issias pakottelee jonkin verran enemmän oikealla puolella, ei vissiin selkä tykänny kun tuli liikaa istuttua ja seisoskeltua ja hotellin sängystäkään se ei varmaan tykännyt....

Huomenna muuten poksuu!! 11. raskausviikko alkaa <3 Ihanaa!

Olin muuten saanut näköjään tunnustuksen Evelyniltä, Iso kiitos! :) pitänee palata myöhemmin kunhan olen miettinyt mitä itse rupean tunnustelemaan ;) Ihanaa alkanutta viikkoa!

torstai 17. maaliskuuta 2011

Kuntostartti

Nyt on sitten käyty tänään aloittamassa pieni "kuntokuuri". Työnantajamme kustansi meille kaikille henkilökohtaisen kunto-ohjelman kuntosalille, joten päätinpä minäkin käyttää tämänkin hyödyn :) Ohjaajalle kirjoittelin jo etukäteen raskaudestani ja hän olikin valmistanut minulle kevyen kunto-ohjelman, tavoitteena pitää kunto hyvänä raskauden ajan ja synnytystä ajatellen. Käytiin siis ohjelma tänään läpi. Ohjaaja oli jaksotellut ohjelman kahdelle päivälle viikkoon, toiselle päivälle ylävartalon ja toiselle alavartalon. Liikkeet kokeiltiin läpi ja katsottiin että mikään ei tuntunut pahalta. Nyt siis pitäisi vaan tsempata ja yrittää käydä salilla pariin kertaan :) Alkuillasta meinasin jo koko tapaamisen perua, kun oli tosi huono olo, mutta onneksi kerkesin levätä ennen salille menoa ja tuo onnistuikin ihan hyvin ja olo oli tosi hyvä sen jälkeen, virkeämpi!


Mutta, onhan tuo ollut huono olo edelleenkin... Eilen ja tänään olen oksentanut ennätyspaljon. ja eilen pitikin käydä nukkumaan jo yhdeksän aikaan, kun huono olo iski illalla. Noh, huomenna ollaan lähdössä reissuun viikonlopuksi, joten pitäkää peukkuja, jotta huono-olo ei vaivaisi koko reissun ajan, ja että voisin hotellin antimista nauttia muustakin kuin vain aamupuurosta ;) Renniet mukaan ja menoksi!

Tuli muuten kutsu ultraankin, on 11.4, eli tuolloin viikot meneekin jo 12+6.. Sitä siis odotellessa! Huomenna olen menossa verikokeissa vielä käymään aamulla, katsotaan se seulontaverikoe ja sit veriryhmä ja hiv-hepatiitti-kuppa testit.

Mitenkäs te muut harrastatte liikuntaa raskauden aikana? Minua kovasti mietityttää kun ollaan lähdössä parin viikon päästä lappiin ja siellä oli tarkoitus kelkkailla ja lasketella, mutta en tietä miten sitä uskaltaa, kun laskettelussa on kaatumisvaara ja sitten taas kelkkailussa tulee täristystä... Onpa oikeasti paljon asioita mitä pitää ottaa huomioon, vai onkohan sitä liian tarkka kaiken suhteen?

Toivottelenkin jo nyt oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille :) Toivottavasti ilmat pysyy aurinkoisina!

tiistai 15. maaliskuuta 2011

9+0

... ja niin sitä vain saatiin 10. raskausviikko alulle! Jihuu!

Tosin olo ei kyllä ole vieläkään jihuu.. Tällä hetkellä ruokavalio nimittäin on pelkästään puuroa, jogurttia ja hedelmiä. Liharuokia en pysty edes haistelemaan, kun alkaa jo oksennus nousta kurkkuun, samoin kaikki leivät ja kiinteät ruoat ällöttää.. Jääkaapin avaamisen ajaksi minun pitää laittaa hiha nenän eteen, sillä se haisee pahalle! yäk-yäk-yäk! Nyt on kyllä hieman heikko olo, kun on puuroilla menty parisen päivää.. Pitänee varmaan jotakin velliä yrittää keittää illalla- perunavelli voisi kyllä olla hyvää :) Ystäväni närästys on myös tullut entistä enemmän ystäväksi ja joudun Rennietä käyttämään jatkuvasti. Onneksi siitä kuitenkin on apua!

Vielä olisi neljä tuntia töitä.. ja mieli tekisi niin kovasti nukkumaan.... Toivottavasti parin viikon päästä alkaa helpottamaan, sillä mikäli tämä vielä jatkuu niin on varmaan pakko hakea saikkua. Ei nimittäin kohta tule töiden tekemisestä mitään kun on niin heikko olo! Mutta onneksi nämä oireet johtuvat meijän murusesta niin kyllä tämän kestää <3

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Ihanaa perjantai! Tervetuloa viikonloppu!

Ihanaa nyt on perjantai! Voi että kuinka nautinkaan siitä, että saa vain levätä viikonlopun, eikä tarvitse yrittää jaksaa tehdä töitä. Mieshän tuo sanoi että MINUN (huom ei meidän) siivota, mutta katsotaan mitkä fiilikset huomenna. Jos on yhtä uupunut olo kuin mitä on viikolla ollut, niin enpä taida itseäni ruveta rasittamaan. mies kun ei ole kotona viikonloppuna, niin hyvähän se on sanella kotitöitä... Vaikka se on nähnyt että oon ihan väsynyt, niin se on sitä mieltä että se johtuu siitä että nukun liikaa, se ei ole vielä tainnut ihan tajuta, että se oikeesti johtuu tästä odotuksesta, eikä siitä että olisin liian laiska! Tällä hetkellä toivoisin että mieskin kokisi samat oireet, niin ei epäilisi minun esittävän.. Sillä kyllä tää uupumus ihan totta on! Kamalaa valitusta, minun mieheni siis on aivan ihana, mutta on itse niin energinen että ei oikein ymmärrä tämmöistä tekemättömyyttä...

Minun neuvolani siirtyi terveydenhoitajan sairastumisen vuoksi ja kävinkin siellä sitten tänään yksin. Mies ei päässyt mukaan, sillä sattuu olemaan reissussa, mutta eipä siellä tällä kerralla oikeastaan ollutkaan muuta kuin papereiden täyttämistä. Oon hieman lueskellut saatua matskua ja täytellyt muutamia lomakkeita, nyt pääseekin sitten jo miettimään että minkä nimen mahdollisesti vauvalle antaisimme, sillä sitäkin papereissa kysyttiin.. Mutta onneksi tuota lomaketta ei nyt seuraavien viikkojen aikana tarvitse palauttaa. Sydänääniäkin yritettiin kuunnella, mutta vielä ei mitään kuulunut, kun niin vähän viikkoja vielä on. Yritetään siis uudestaan parin viikon päästä :) Laboratoriokokeisiinkin varailtiin aikaa ja ne onkin jo viikon päästä ja sokerirasituskoe kuukauden kuluttua. Eräälle ystävälleni kerroin että meille tulee vauva, kun kerroin olevani jo 9. viikolla raskaana, hän hämmästeli että niin pitkällä! Tuntui ihanalta kuulla, että ei tällä kertaa sanottukaan että niin alussa vasta. Mutta totta, melko nopeasti nämä viikot ovat menneet ja seuraavat viikot tulevatkin menemään supernopeasti, sillä ensi viikonloppuna lähdetään reisssuun ja kolmen viikon päästä viikon lomamatkalle lappiin <3

Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua siis! Täällä ruvetaan salisten jälkeen katsomaan leffaa :)

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Hyvää naistenpäivää!

Ensiksikin haluan toivottaa oikein ihanaa naistenpäivää kaikille ihanille lukijoilleni, nauttikaa :) Toivottavasti myös miehet ovat fiksuja ja hemmottelevat meitä tänä päivänä. Olen yleensä saanut mieheltäni kukkia, joten saa nähdä mitenkä tänä vuonna on päivä muistissa :) Kertokaahan miten teitä on naistenpäivänä muistettu?

Täällä poksuu viikot :) 8+0, eli yhdeksäs raskausviikko alkamassa, jee!! (menihän se nyt oikein, olen vieläkin ihan sekaisin näistä viikoista ja päivistä) Ensi viikolla pitäisi olla maanantaina neuvola, mutta terveydenhoitajani on sairastunut, joten saa nähdä peruuntuuko aika, varailin jo varuilta aikaa seuraavan viikon perjantaihin, mikäli tuo maanantai ei sitten onnistukaan.

Nyt raskaudestamme tietää koko lähipiiri, eli perhe (sisarukset ja vanhemmat). Minun siskoni olivat aivat innoissaan, ja sainkin toiselta siskoistani ihania mammavaatteita ja hän myös lupasi, että saisin sieltä vaunut, sitterin, vaatteita jne. Saas nähdä mitenkä käy, otetaanko vanhat käyttöön vaiko ostetaan uudet, sen näkee varmaan puolenvälin jälkeen mitenkä ostoskärpänen minua puraisee. Toisen siskoni mies kävi ostamassa minulle ruusukimpun, aivan ihana ele! Hän oli aivan haltioissaan, kuten myös siskonikin uutisesta ja halusivat kuulla kaikki. Siis tämä onnen jakaminen on sitten ihanaa! <3 Ihanaa kertoa kaikista tärkeimmille ihmisille ja jakaa tunteita ja ajatuksia, sekä saada neuvoja!

Omat vanhempani saivat tietää eilen ja kaikista hellyttävintä oli kun tuleva ukki tuli ultrakuvan kanssa kyselemään, että missäs se mönkiäinen oikein nyt on? Uskon että minulla tulee olemaan mahtava tukiverkosto koko raskauden ajan, että sen jälkeen. Siitä osaan kyllä olla todella kiitollinen! Tänään siis äidin luo syömään, sillä väsymyksen vuoksi en ole jaksanut laittaa lämmintä ruokaa aikoihin. Eilinen iltakin meni nukkuessa ja nukkuessa. Pahoitteluni että tännekin tulee hieman vähemmän tekstiä, mutta kun ei jaksa edes koneellakaan viettää aikaa :(

Kävin muuten lenkillä sunnuntaina, ihan ok, mutta huomasin että pahoinvointi oli tämän jälkeen kahta kauheampaa, joten taidan typistää lenkkeilyä ainakin hieman lyhyemmiksi..

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Kertomisia...

Aurinkoista sunnuntaita! :)

Täällä ollaan lähdössä kohta lenkkeilemään, kun niin ihana ilma ulkona on. Pitää vain varmaan hieman varovaisempi olla askeleissaan, sillä siellä on super liukasta. Arvelin lähteä tosiaan kokeilemaan lenkkeilyä ja toivon kovasti että pystyn lenkkeilemään oksentamatta. Nyt tällä hetkellä on ihan hyvä olo, mutta viime viikkojen aikana olen huomannut että pienikin rasitus saa laatan lentämään. Ei hyvä, sillä täällä kaivataan liikuntaa ja raitista ilmaa! Oli minulla tietysti tällä lenkkeilyllä hieman taka-ajatuksiakin...
Meinasin matkan varrelta laittaa kuvaviestit sisaruksilleni pienestä murustamme ja sitten vähän sen jälkeen pölähtää käymään :) Oon jo niin monta viikkoa halunnut heille kertoa, niin nyt ei enää odotella vaan tänään kerrotaan, saas nähdä minkälaise vastaanotot uutinen saa aikaan. Minulla pieni aavistus on, että ehkä vanhin siskoni on asian jo arvannut.

Omille vanhemmilleni jätin kortin kotiin odottamaan heidän kotiinpaluutaan, jossa on ultrakuva ja tervetulotoivotukset kotiin ukille ja mummolle:) ja sitten jätin kortin alle tuon isovanhempien kirjan, josta kuva taisikin löytyä jostakin aiemmasta postauksestani. He tulevat reissusta kotiin huomenna. Harmittaa vähän kun olen joutunut näin pitkään odottamaan heille kertomista, mutta mitäpä lähtivät ja olivat näin pitkään reissussa!

Mieheni vanhemmat ja yksi sisaruksistani jo tietää ja ovat olleet aivan innoissaan :) Meidän alunperin piti kertoa tänään appivanhemmilleni, mutta anoppi arvasi asian ennen kuin kerkesimme kertomaan. Kyselin vain heiltä sattuvatko olemaan viikonloppuna kotona ja siihen anoppi: "onkos teillä jotakin kerrottavaa? tuleekos teille vauva? " Mitäpä tähän sitten vastaamaan, menin nimittäin ihan hämilleni, sillä kysymys tuli ihan puskista. Oli sen jälkeen ihan innoissaan ja antoi vinkkejä pahoinvoinnin hoitoon :) Appeni taas sai tietää eilen, kun jätettiin hänelle kuva ja kirjanen odottamaan hänen kotiinpaluuta. Anopin mukaan oli katsellut  kuvaa ja ollut ihan hämillään että mikä tämä on, oli Anopin pitänyt vinkkiä antaa, ennen kuin oli asian tajunnut, mutta kylläpä oli tuleva ukki niin onnellisen näköinen kun kylässä eilen illalla vielä käytiin :) Meidän murunen tulee olemaan heille ensimmäinen lapsenlapsi.

Tänään muuten satuin aamulla aukaisemaan tv:n neloselta ja siellä oli käynnissä "unitupa" ohjelma, tämän päivän jaksossa annettiin vinkkejä nukkumiseen sekä muutamia jumppaohjeita eri raskauden vaiheissa oleville odottaville äideille. Yläkulmassa luki että jakso löytyy ruutu.fi sivulta, joten jos jotakin kiinnostaa niin käykääpä katsomassa. Mutta psst, älkää vaan katsoko miehen kanssa, minä itse erehdyin mieheni kanssa ohjelmaa katsomaan ja kyllä sieltä heti tuli kommenttia: "tuossa sanottiin että jumpassa voi käydä" "niin ja suklaata pitäisi välttää" jne jne... huoh!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Väsymystä

Kamalaa kun tuntuu jotenkin että ei ole mitään kirjoitettavaa, minun pääni on ollut viimeisen viikon ajan ihan tyhjä ja tuntuu kuin jokin olisi imaissut kaikki järkevät ajatukset pois. Minulla menee illat nukkuessa ja päivät teen töitä jossakin ihme koomassa odottaen, että pääsisin kotiin nukkumaan. Väsymystä näyttää olevan liikenteessä, sillä samaisesta oireesta kirjoitteli Evelyn blogissaan.

Tavoitteeni/lupaukseni noudattaa terveellistä ruokavaliota ja liikkua paljon raskausaikana on mennyt kuin kankkulan kaivoon, sillä ei puhettakaan että olisin sitä noudattanut. Jääkaapista syödään mitä sieltä sattuu löytymään ja lenkille lähtöä en pysty edes ajattelemaan. Voi meidän koira parkaa, kun senkin päivät menee vain sohvan alla nukkuessa kun emäntä on liian laiska/kykenemätön lähtemään lenkille. Lumitöitä olen pienesti tehnyt asuntomme oven edestä ja tämänkin jälkeen oksensin, näin käy aina jos yritän yhtään liikuntaa harrastaa.. Huoh! Millainenkohan pallero minä olen muutaman kuukauden jälkeen, kun syön ihan koko ajan. Nuo oksentamisetkaan ei taida auttaa siihen ettei paino nousisi. Minua pelottaa että olen muodoton möhkylä raskauden ajan ja minä en saa ollenkaan vauvavatsaa. Entä jos kukaan ei huomaakaan edes että minä olen raskaana, jos se vauvavatsa katoaakin makkaroideni uumeniin? Noh, sen varmaan näkee sitten kesällä viimeistään.

Viikonloppuna pitäisi lähteä ristiäisiinkin ja minä en tiedä mitä oikein päälleni laittaisin - minulla ei ole vaatteita! Kyllä nämä talvijuhlat ovat vihoviimeisiä, kun pitäisi olla jotakin lämpimämpää päälle pantavaa. Kyllähän minulta muutama Thaimaassa teetetty mekko löytyy, mutta nekin lyhyitä ja mahdollisesti liian hienoja ristiäisiin.. Tämä vaatemietintä kyllä taidetaan käydä joka juhlien yhteydessä olin raskaana sitten tai en... Onhan juhlissa lopulta ihan kivaa, mutta se valmistautuminen ja lähteminen, miten se voikin olla aina niin hankalaa :(

Löytyisiköhän jostakin jotakin positiivisempaa kirjoitusta, sillä tästä tuli hyvin negatiivinen valitusvirsi.. Noh, jospa viikonloppuna toinen ääni kellossa :)

Tervetuloa muuten uudet lukijani! :)