maanantai 31. lokakuuta 2011

Synnytyskertomusta

Täällä aika on mennyt niin vauvasta nauttiessa, ettei ole kerenny koko blogia päivittämäänkään. Mies oli viime viikon isyyslomalla, joten aika kului kuin siivillä kotona. Nyt ollaankin tytsin ja koiruuden kanssa kolmistaan, joten jos nyt jonkinlaista synnytyskertomusta saisi siis teille kirjoitettua :)

20.10 yöllä siis heräsin klo 3 aikaan ja uni ei tullut enää millään. Olin todella virkeä, ilman minkäänlaisia tuntemuksia lähestyvästä synnytyksestä. Surffailin netissä ja tuskastelin, ettei vauva taida ikinä syntyäkään. Aamulla nukahdin varmaan klo 6 aikoihin ja heräsin lopulta 7.45 pieniin menkkatyyppisiin jomotuksiin, joka oli hieman kovempi kuin aikaisemmat menkkajomotukset. Näitä jomotuksia tuli 45minuutin ajan 10-15min välein. Menin aamupalalle mieheni kanssa ja keittiössä ollessani tunsin että jotakin hulahti housuun. Mies luuli jo että pissin housuun, mutta itse jo epäilin että mahdollisesti voisi lapsivesi olla kyseessä. Vaihdoin housut ja vähän ajan päästä housut kastuivat taas. Mies lähti töihin, kerkesin olla puoli tuntia yksin kotona, kun yhtäkkiä lapsivettä tuli ihan kunnolla. Olin laittanu siteen, vesi tuli siitä läpi ja vielä pyyhkeestäkin joka sohvalla oli. Siitäpä sitten soittoa äitipolille, josta ohjasivat lähtemään kohti sairaalaa. Mies oli kyllä ennätysnopeasti kotona,kun soitin että nyt olisi lähdettävä.

Matkaa meiltä on sairaalaan reilu 70km ja matka sujui hyvin. Lapsivettä tihkui koko matkan ajan vähän, ja pieniä supisteluita tuli 4-8min välein. Ja todellakin nämä supistukset olivat todella pieniä! Sairaalassa oltiin klo 11 aikaan. Ottivat meidät heti sisälle synnytyssaliin. Tällöin olin auki 2,5cm. Koska minulla tuo streptokokki B oli positiivinen ja lapsivesi mennyt, lääkäri määräsi oksitosiinitipan vauhdittamaan supistuksien tuloa. Vauvalle laitettiin tässä vaiheessa se antura päähän tarkkailemaan sydänääniä. Minua oli etukäteen peloteltu, että tuo anturan laittaminen ja sisätutkimukset sattuvat, mutta minuun ei sattunut kyllä ollenkaan! Oksitosiinitippa laitettiin klo 13 aikaan ja tämän jälkeen alkoivatkin supistukset melko nopeaan tahtiin voimistumaan. Alkuun kokeilin lämpöpusseja ja istuin kiikkutuoliss, mutta supistukset alkoivat voimistumaan sen verta nopeasti, että niistä ei juurikaan ollut apua. Ilokaasua sain ja se helpotti kun sain keskittyä hengittämiseen kivun tullessa.

Pitkään en kerennyt ilokaasua käyttää kun supistukset olivat jo niin voimakkaita ja tulivat n 3minuutin välein, että kätilö ehdotti epiduraalin laittoa. Olin auennut vasta 3,5cm ja olin todella tuskainen. Noin kahden tunnin ajanjakso synnytyksessä olisikohan klo 14.30-16.30 on minulle aika hämärän peitossa. Muistan että minuun koski, mutta en millaista kipua se oli. Anestesialääkäri kävi laittamassa minulle epiduraalin. Muistan että katsoin kelloa 16.45 ja lääkäri sanoi että 15 minuutissa pitäisi alkaa helpottamaan. Epiduraalin laitto ei muuten koskenut eikä tuntunut mitenkään inhottavalta, josta olen tosi yllättynyt. Tämä tosin varmaan sen takia että supistukset olivat aikamoisia.

Epiduraali alkoi vaikuttamaan, mutta puudutti vain vasemman puolen. Oikealle puolelle jäi vielä sama kipu, jota jouduin tunnin? ajan kestämään, ennen kuin pystyivät lisäannoksen puudutetta laittamaan. Tämän jälkeen olikin ihana olo, kipu oli poissa! Melkein heti lisäanoksen jälkeen alkoi tuntua paineentunnetta ja aloin tärisemään kovasti. Kätilö tarkasti tilanteen ja olin sitten täysin auki. kello taisi olla 18 tuolloin. Kätilö sanoi että kun tunnet ponniatamisen tarvetta voit ruveta pikkuhiljaa ponnistamaan ja lähti pois huoneesta. Tällöin tuli hieman outo tunne kun jäätiin miehen kanssa kahdestaan ja mietin uskallanko oikeasti ruveta ponnistamaan ilman kätilön läsnäoloa. Jonkin aikaa meni ennen kuin tuli minkäänlaista tunnetta ponnistaa ja siitäpä sitten varovasti kokeiltiin. Sitten alkoi tuntumaan painetta enemmän ja soitettiin kätilö paikalle. Tarkasti tilanteen ja sanoi että nyt jos et ole vielä ähkimällä ponnistanut niin nyt saat sitten ihan kunnolla ponnistella ja taas lähti huoneesta pois. Siinäpä sitten ponnisteltiin ja olisikohan n 19.15 kätilö tuli takaisin paikalle ja lupasi ettei enää jätä meitä kahden.

Siitäpä alkoikin kunnon ponnistelut. Kätilö jo otti episiotomia välineet esille ja puudutteli paikkoja, sillä epäili ettei vauva sovi tulemaan. Niiden leikkausvälineiden näkeminen sai ponnistamiseen potkua ja niinpä sitten ilman episiotomiaa syntyi tyttö klo 19.47, ilman sen isompia repeämisiä. Kolme ommelta kätilö laittoi, yhden välilihaan ja sitten sisäpuolelle, ettei vessassa käyminen tuntuisi niin inhottavalle. Etukäteen pelkäsin ponnistusvaiheen koskevan, mutta olin niin puutunut, että en tuntenut kuin pientä kiristystä. Olin ihan ihmeissäni kun kätilö sanoi että puoli päätä on jo ulkona ja minä en tuntenut mitään!

Sain tytön rinnalle ja siinäpä sitten ihasteltiin miehen kanssa tyttöä parin tunnin ajan, ennen kuin itse sitten pääsin suihkuun ja mies mittailemaan tuoretta prinsessaa. Itku tuli kun tyttö syntyi, maailman ihanin tunne oli tajuta että oma pieni nyytti on nyt tuossa!

Synnytyksestä jäi siis todella positiivinen kokemus ja olen palautunut synnytyksestö todella hyvin. Seuraavana päivänä mietin että olenko oikeasti voinut synnyttää kun olo oli niin hyvä! Kätilö oli aivan ihana, vaikkakin oli melko vähän paikalla, sillä synnyttäjiä oli paljon. Vaikka parin tunnin ajan olikin kovaa kipua, niin olin kuvitellut avautumisvaiheen olevan kamalampaa. Olin pahimpien kipujen aikana sanonut kipuasteikolla kipujen olevan vähän yli 5 asteikolla 1-10. Miestä on tämä hieman jälkikäteen naurattanut, sillä oli kuulemma vaikuttanut jo kymppiluokan kivulta :) Mies oli ihana ja tukena koko synnytyksen ajan ja tytön syntymän jälkeen hänestä on syntynyt aivan mahtava ja rakastava isä! Sitä on ihana seurata vierestä, kun toinen muuttuu niin totaalisesti!

Lapsivuodeosastolla ei synnytystä käynyt kukaan kanssani läpi enkä saanut mitään epikriisiä mukaan, joten kellonajat ovat todellakin noin aikoja! En ole myöskään varma että mistä alkaen synnytys laskettiin käynnistyneeksi: lapsiveden menosta vai siitä tipan laitosta? ja milloin ponnistusvaihe alkoi. Harmaa muistikuva on, että kätilö olisi puhunut että laittoi ponnistusvaiheen kunnolla alkaneeksi klo 19.20. Tulipas pitkä kertomus! toivottavasti jaksoitte lukea :)

Kiitokset muuten vielä miljoonasti onnitteluista! Arvontaa en ole unohtanut, joten sen tulen toteuttamaan kunhan saan ajoiksi tehdä laput ja kirjoiteltua teidän osallistuneiden nimet :) Lähimmäksi nupun syntymää taisi veikata heidii, joten voisit laittaa minulle sähköpostiin osoitteesi, että voin palkintoa laittaa tulemaan :) olikin muuten ainut veikkaus tuolle päivälle! ja muuten tuo laskuri joka laski päiviä laskettuun aikaan oli tosiaankin maaginen ;)

tiistai 25. lokakuuta 2011

Nuppu 5päivää

Isot kiitokset teille kaikille onnitteluista! Meidän pieni nuppunen tulee tänä iltana viiden päivän ikäiseksi. Kotona ollaan oltu nyt parisen päivää, äiti ja isi ihan hurmiossaan uudesta tulokkaasta! Kyllä tämä vaan on niin ihanaa! Nuppu on kova sylityttö ja nauttii kovasti äidin ja isin läheisyydestä ja kyllähän nuo mummojen, ukkien ja tätienkin sylit on hyviä nukkumiseen. Tässäpä pieni vilautus meidän nupusta teillekin :)

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Nuppu on täällä!

Meidän pieni nuppu-tyttönen syntyi 20.10.2011 klo 19.47. Mittaa neidillä oli 51,5 cm, 3600g ja päänympärys 33,5cm. Täydellinen rakkauspakkaus! Lisää tarinaa myöhemmin :)

torstai 20. lokakuuta 2011

40+2

Täällä vielä ollaan, mutta misäpä sitä tietää josko jo tämän päivän aikana pääsisikin tositoimiin :) Aamulla nimittäin aloitti supistelemaan 10min välein, ne kylläkin on harventuneet, mutta muutaman kerran housuunkin hulahtanut jotakin, tässä pitää nyt vähän katsella tilannetta ja jos näyttää että vielä noita hulahteluita tulee niin soittoa äitipolille päin! Nyt jo hieman jännittää!! ja on muuten aika maaginen tuo laskuri, jos tämän päivän nyt sattuisi tietämään vauvan syntymäpäiväksi! :)

Kiitokset muuten oikein kovasti tsempeistä jota viime postaukseen jätitte! Ihana oli taas lukea noin iso määrä kommentteja, ne lämmitti mieltä!

Täältä oikein isot tsemppihalit Evelynille, Tiitulle ja Noonikselle, jotka myös tällä hetkellä odottelevat jotakin tapahtuvaksi! Ootko Evelyn muuten poistanut blogisi kun sitä ei oo enää pitkään aikaan löytynyt?

tiistai 18. lokakuuta 2011

40+0

Tänään se on: laskettu aika!! :D Mutta tuo laskuri edelleen laskee, että päiviä olisi jäljellä vielä 2päivää! Saas nähdä mitenkä maaginen laskuri onkaan kyseessä ;)

Eilen käytiin äitipolilla kontrollissa ja siellä kaikki oli kunnossa. Meille sattui aivan mielettömän mukava lääkäri, joka ultrasi todella pitkään ja selitti kaikkia asioita tosi mukavasti. Vauvalle saatiin painoarviota 3890g ja lääkäri sanoi että ei tästä yli 4,5kiloista voi enää kasvaa. Istukka toimii hyvin edelleen ja lapsivettä hyvin myös. Paikat oli auki 2cm ja kaula hävinnyt kokonaan. Nyt siis vain odotellaan :) Käyrällä makasin reilun puoli tuntia, vauva liikkui hyvin ja sykkeissä kätilön mukaan hyvää vaihtelua, mutta yhtään supistusta ei käyrälle piirtynyt. Verenpaineita myös seurattiin n. 10min ja ne olivat ihan ok 140/90 suunnilleen, mutta minulla takana vain parin tunnin yöunet, joten se selittänee asian. Kotimatka menikin nukkuessa, sillä olin superväsynyt! Ihana vauva että ajatteli äitiä eilen, eikä vielä silloin päättänyt syntyä!

Eilen tuli käytyä taas kangaskaupassa hakemassa lisää tekemistä, joten uutta puuhailtavaa riittää. Tarkoituksena olisi myös hieman leipoa, sillä sain ohjeen pätkiskakkuun, jota kovasti kehuttiin naamakirjan puolella.

Mukavaa päivää teille kaikille :)

lauantai 15. lokakuuta 2011

Arvonta Reetan blogissa

Pompulan blogista löysin linkin arvontaan ja linkitänpä sen myös omaan blogiini, käykäähän osallistumassa jos vaikka onni potkaisisi uusilla tarroilla läppäriin tai kännykkään:

Arvonta:uutta ilmettä syksyyn

39+4

Täällä ollaan edelleen kokonaisena, vointi hyvänä ja virkeänä. Välillä hieman liiankin virkeänä, sillä öisin usein herään pariksi tunniksi valvomaan, sillä ei vaan nukuta. Vauva potkii myös paljon ja olenkin oikein nauttimalla nauttinut näistä viimeisistä potkuista. Haikea olo kun ajattelen että kohta niitä ei enää tunnekaan.

Aiemmin ajattelin että tulisin hirmuisesti pelkäämään edessä olevaa synnytystä ja panikoisin kun laskettu aika lähestyisi. Olenkin ihan ihmetellut rauhallista ja tyyntä olotilaa. Sisarukseni ja vanhempani soittelevat päivittäin ja kyselevät vointia, tämän tukiverkon koenkin korvaamattomaksi ja on ihana kyllä huomata että lähellä on niin paljon ihmisiä jotka välittävät ja odottavat yhtä paljon vauvan syntymää kuin mitä itse, mutta ehkä he jännittävät jopa enemmän tulevaa, kuin mitä itse jännittää.

Perheen kyselyt voinnista ei ärsytä, mutta tuttujen kyselyt enemmän. Onneksi näitä puheluita tulee enemmän miehelleni, minulle enemmän lähetetään tekstiviestejä. Viimeisimmässä viestissä kysyttiin: "joko olet synnyttämässä?". Daa?? siis kuka kysyy tuommoista? varmaan sieltä synnytyssalista tulee laitettua sitä viestiä jos siellä sillä hetkellä oltaisiin. Tuntuu myös siltä että tutut yrittävät luoda paniikkia tulevaan synnytykseen, sillä kertoilevat kokemuksiaan ja kertovat kuinka kamalaa synnytys onkaan ja kertovat kaikki tietävänä, että synnytys tulee alkamaan sillä ja sillä tavalla. Mistäpä sitä voisi tietää miten se tulee menemään ja milloin ja millä tavalla alkamaan? Noh, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos :)

Jenniltä, vaaleanpunaista blogista sain haasteen "8 satunnaista asiaa" ja omalta osaltani siihen vastaan: Kiitokset siis Jennille tunnustuksesta!!:)

1. Katson jännittävät elokuvat aina tyynyn takaa
2. Olen eksynyt partioleirillä Sveitsissä metsään yöllä, minua etsittiin useamman tunnin ajan (oli kyllä ihan hirveä kokemus!)
3. Minulla on luonnonkihara tukka
4. Inhoan sipulia kaikissa muodoissa!! hillosipuli, ruohosipuli, sipuli, punasipuli jne yök!!!!
5. Tykkään ostaa lahjoja muille, lahjojen paketointi on ihanaa!
6. Talvi on lempivuodenaikani, lumi, lyhdyt, kynttilät, joulu! Ihanaa!
7. Kouluaikoina olin todella ujo, en uskaltanut edes viitata luokassa. Nykyisin kukaan ei usko tätä, sillä puhetta tulee ja paljon!
8. En tykkää mausteisista ruoista

Kuten Jennikin omassa postauksessaan kertoi, näitä oli todella todella vaikea keksiä, sillä vasta tuli vastattua samantapaiseen haasteeseen, jossa piti kertoa 25 satunnaista asiaa itsestään. Tuntuu että todella moni on jo tällaiseen haasteeseen vastannut, joten en taida tätä haastetta nyt enää eteenpäin laittaa, mutta jos joku teistä lukijoista haluaa haasteeseen vastata niin siitäpä vastailemaan :)

Täällä taidetaan jatkaa nyt lauantain viettoa ja jatkaa neulomista. Parissa päivässä on syntynyt jo kaksi pipoa, lapaset ja nyt olen tekemässä itselleni tuubikauluria :) Puikot kilisee ja sormet pökkelöinä neulomisesta :) Ah, miten ihanaa puuhaa! Ihanaa viikonloppua teille kaikille! <3

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

39+1 masukuvakollaasi ja ennakoivia supistuksia

Veeran ohjeistuksella sain vihdoin ladattua koneelleni photoscapen, jotta pääsin leikkimään noiden valokuvien kanssa. Aivan mahtavan helppo ohjelma ja vieläpä ilmainen, joten kiitos kaunis neuvosta!! :)

Tässäpä jo heti jonkinlainen kokeilu photoscapella, eli masukuvat ensimmäisestä eiliseen. Onhan tuo hieman kasvanut ensimmäisen kuvan otosta ja muuttanut muotoaan matkan varrella:


"Menkkajomotuksiahan" on minulla ollut useamman viikon ajan. Näiden neuvolassa terveydenhoitaja kertoi olevan ennakoivia supistuksia. Eilen nämä voimistuivat (kiitos pienten "puuhastelujen") useammaksi tunniksi illan aikana. Polttelua tuntui sekä alamahalla ja selässä ja kipu säteili pakaroihin ja reisiin. Näitä tuli parin tunnin ajan n 15min välein, mutta lopahtivat sitten nukkumaan käydessä. Pariin kertaan yöllä tuli herättyä menkkajuilintaan, mutta aamulla olot olivat kuitenkin poissa ja nukuin hyvät yöunet. Hieman kyllä jännitti nukkumaankäydessä että näinkö nämä voimistuisivat, mutta ei. Uniakin tuli nähtyä synnytyksestä, ja taas kerran pienen tyttövauvan. Saa nähdä oliko enneuni vaiko ei :)

Ja taas kyselen teidän muiden kokemuksia lähestyvästä synnytyksestä ja oireista. Muiden tarinoita kun on niin kiva lukea :) Tuliko teillä nähtyä unia sukupuolesta ja mitenkä kävi, toteutuiko unet?

Kiitokset ihanat muuten viime postaukseen kommentoijille, ilahduin kovasti kommenttien määrästä!! Niitä on aina niin mukava lukea:)

Tälle päivälle keksinkin ihanan nautinnollista tekemistä. Kävin vuokraamassa kaksi "lällyleffaa" : rakkaus lainassa ja a little bit of heaven. Toivottavasti nämä elokuvat täyttävät odotukset ja ihanaa kun saan nyt nauttia noista elokuvista ilman miehen marinaa siitä kuinka tylsiä romanttiset elokuvat onkaan ;) Samalla jos sitten valmistuisi lapaset sekä miehelle että itselle novitan uuden talvinumeron innoittamana. Eilen jo tulikin neulottua miehelle pipo :) Ihania uusia ohjeita!

tiistai 11. lokakuuta 2011

39+0

Viikko laskettuun aikaan :) Jännää, kun tietää että oikeasti milloin tahansa voi tulla lähtö! Mutta mitenkähän tuo laskuri oikein noita päiviä laskee kun näyttää että laskettuun aikaan olisi vielä 9päivää??

Neuvolassa tuli pyörähdettyä, sieltä tällaisia kuulumisia:
SF: 33, terveydenhoitajan mukaan vauva vaikuttaa hyvin pitkältä!
Sydänäänet: 155
Liikkeet: ++
Verenpaine: 128/88
Paino: +900g/vko (tullut hieman herkkuja popsittua :D ) nyt siis n. +5kg ensimmäisestä neuvolakäynnistä
Pissassa leukosyytit 2+, jonka takia tänään piti viedä PLV näyte laboratorioon. Epäili kyllä kovasti että runsas valkovuoto nostatti tuon plussille, sillä sitä on ruvennut tulemaan ja paljon! Itsellä ei nimittäin mitään tulehduksen oireita/eikä tulehduksia ole ollut sen jälkeen kun sen estolääkityksen sain.

Muuten vointi on edelleen ollut hyvä. Menkkajomotukset muistuttelee päivittäin lähestyvästä synnytyksestä ja vauva poraa päätään alaspäin ja sen kyllä tuntee mojovana vihlontana kohdunsuulla. Supistuksia ei ole ollut, eikä kyllä mitenkään suuresti kovotuksiakaan..

Täällä alkaa koti olla pääpiirteittäin valmiina vauvan tuloon ja minä itse hyvin kyllästynyt siivoamiseen! Nyt muutamien päivien ajan päivät on tuntuneet todella pitkiltä. Tänään olisi ollut mukava vain jäädä nukkumaan, mutta naapurissa tehtävä remontti ajoi ylös sängystä. Nyt tässä sitten pohditaan että mitäkä tässä alkaisi tekemään: siivoamaan, lukemaan, ompelemaan, neulomaan, elokuvan katsontaan, leipomaan?? Mikään vaihtoehto ei oikein tunnu mieluisalta :( Ja tuntuu että kaikki tututkin on töissä, joten ei pysty edes kyläilemään. Saa nähdä mitäkä sitä päivä tänään tuo tullessaan.

Eilen kävin miehen ja koiran kanssa 3km kävelylenkin. Näin pitkää lenkkiä en olekaan pystynyt tekemään moneen kuukauteen, mutta nyt kävely tuntui todella hyvältä. Ainakin sillä hetkellä, kunnes kotiin palatessa alkoi jo tuntumaan että nyt ehkä tuli hieman liian pitkä lenkki tehtyä. Selkä ja liitokset oli "hieman" kipeät, mutta onneksi yö korjasi pahimmat säryt pois :)

Ja tähän loppuun vielä hankinnoista kuvaa :) Vauvalle tuli nimittäin ostettua käytettynä kaksi 62 koon toppapukua (en osannut päättää kumman valitsen, joten tuli ostettua molemmat) Isot kiitokset näistä vaaleanpunaista blogin Jennille! Nää on niin ihanat!! muutama tuttu sattui puvut näkemään ja ensimmäisenä kommenttina tuli: "poikakos se teille on tulossa, kun vaaleansinisen toppapuvun olet ostanut?" Minun mielestäni tuo vaaleansininen käy kyllä ihan hyvin tyttövauvallekin! Ärsyttää kun on olevinaan tyttö- ja poikavärit! Vaaleanpunaiseen en kyllä poikavauvaa ehkä pukisi (tai siis mies ei ainakaan antaisi pukea), mutta vaaleansininen on kyllä nätti tytönkin päällä! Taisi nämä toppaouvut olla ihan hyvä hankinta kun tuo säätiedotus kerta pakkasia ja lumisadetta on lupaillut.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Vauva lehden raskaustesti rv 38+4

Eilen tuli uusi vauva-lehti postissa ja sitä lukiessani muistin, että pitihän minunkin tehdä tuo vauva lehden raskaustesti jossain vaiheessa tätä loppuraskautta. Näitä on ollut mukava muiden blogeista lukea, joten katsotaanpa millaisia vastauksia itse saan koottua :)

Olen syönyt mitä vain, suolaista ja makeaa.

Alkuraskaudessa ei oikein tehnyt mieli mitään, mutta näin loppuraskaudessa olen kyllä syönyt mitä vain paitsi rypsiporsasta, jonka nimen kuuleminenkin aiheuttaa minulle pahoinvoinnin tunnetta. Ehkä enemmän olen kuitenkin syönyt makeaa, sillä jäätelöä voisin syödä vaikka minkä verran! :)

Kahvin tuoksukin on saanut minut voimaan pahoin.

Kyllä!! Mikä tahansa haju sai minut voimaan pahoin. Ensimmäiset 5 kuukautta oksensin melkein päivittäin ja erityisesti maalis-huhtikuussa nuo hajut erityisesti aiheutti pahoinvointia. En voinut välillä avata edes jääkaapin ovea, saati täyttää astianpesukonetta kun hajut teki niin pahaa! Mitään ei välillä tehnyt ollenkaan mieli syödä!

Voisin nukkua aamusta iltaan.

Ensimmäiset kuukaudet olin todella, todella väsynyt ja päivät meni töiden jälkeen nukkuessa, eikä ollut ongelmaa saada illallakaan unta uudestaan. Kesällä oli taas energisempi jakso ja päivät meni ilman päiväunia, mutta kesäloman jälkeen töissä käyminen oli taas väsyttävää ja päiväunia piti ottaa, yölläkin tuli kipuilujen takia huonosti nukuttua..

Suonenvetoa, närästystä ja turvotusta. Kaikkea on ollut.

Suonenvetoa ja närästystä on ollut, mutta turvotukselta olen aika hyvin säästynyt. Suonenvetokin helpottui magnesiumilla ja närästystäkään ei nyt loppuraskaudessa ole ollut onneksi niin paljon :) Rennietä en kyllä pysty syömään, sillä oksennan sen pois, sen verran sitä piti silloin pahoinvoinnin aikana käyttää :/

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.

Raskausarvet ovat tehneet olostani kaikkea muuta kuin seksipommin nakuna, mutta seksiä kyllä on tehnyt mieli paljon!! :D Raskausaikana olen kyllä nauttinut kehoni uusista muodoista, ja on ihana ollut pukeutua vartalonmukaisiin ja kauniisiin vaatteisiin, kun maha ei näytä makkaralta!

Paino on siirtynyt uusille kymmenluvuille

Ensimmäisestä neuvolakäynnistä painoa on tullut tähän mennessä 4kg, joten painonnousuun olen enemmän kuin tyytyväinen, sillä lähtöpaino oli sen verran iso!

Tunteet ovat olleet pinnassa.

Itse olen kokenut olevani tunteitteni suhteen tasapainoisempi ja rauhallisempi kuin mitä yleensä, mutta nyt loppuraskauden aikana olen muutamia itkukohtauksia saanut.

Hyvä äiti imettää pitkään.

Toivon että imetys onnistuisi mahdollisimman pitkään, mutta työni puolesta tiedän hyvin että se ei aina ole mahdollista eikä välttämättä kaikilla onnistu.

Olen suunnitellut synnytykseni.

En ole tehnyt oikeastaan mitään suunnitelmia synnytyksen suhteen. Avoimin mielin mennään, tietoa synnytyksestä, kivunlievityksestä ym. on, joten katsotaan miltä tuntuu.

tiistai 4. lokakuuta 2011

38+0 poks!

Tänään poksuu taas viikot 38+0 ja enää 2 viikkoa laskettuun aikaan!:D Tänään myös päättyy osallistuminen kilpailuun "koska nuppu syntyy?". Arvauksia onkin tullut paljon ja päivittelenkin tähän postaukseen kaikki arvaukset aikajärjestyksessä. Vielä siis tämä päivä aikaa osallistua! Linkki kilpailuun blogin oikeassa yläkulmassa.

L-E: 10.10.2011 klo 10.10, poika 48cm, 2870g.
Verona: 14.10, klo 23, tyttö
Tuittu: 15.10. klo 16.40, tyttö, 3320g

Jenni: 17.10 klo 8.37, tyttö 3110g
Anna: 17.10 klo 15.47, poika, 3880g

mymmelii: 18.10 klo 04.50m tyttö
Heemu: 18.10, hieman ennen puoltayötä, tyttö, 3150g,49cm.
säde: 19.10 klo 02.30, 3200 g
Mammamarian: 19.10 klo 5.40, tyttö, 3170g
heidi.i: 20.10. klo. 16.39.
Evelyn: 21.10 klo 2.50, poika 3500g
LauraR: 21.10 klo 18.50
Murmeli: 21.10 klo 21.10
Jii: 21.10 klo 23.48. tyttö, 3350 g
Pinkki Pingviini: 22.10, klo 10.39, tyttö, 3240g
Anita 11xmummi: 22.10 klo 11.58, tyttö, 3280g 49cm
Tiitu: 23.10 aamuyöllä, 3420g
Veera: 25.10 klo 12.17, poika, 3860g
Tiina: 25.10 klo 18.43, poika
Miia: 27.10 klo 13.32
Miraana: 28.10 klo 10, poika

Eli yhteensä 21 veikkausta tähän mennessä ( 6 poika/ 9 tyttöveikkausta) Saa nähdä miten käy. 4 Veikkausta 21.10 puolesta, joten onneksi tosiaan pyysin laittamaan kellonajat. Tiukaksi käy kisa mikäli vauva päättää ukin syntymäpäivänä syntyä :)

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

haaste

Mammamarian haastoi minut kirjoittamaan muistiinpanon, joka sisältää 25 satunnaista asiaa, faktaa, tapaa tai tavoitetta. Tämän jälkeen minun pitää haastaa 5 ystävää samaan haasteeseen :)


1. Asun rivitalossa, josta on ihana järvinäköala :)
2. Olemme mieheni kanssa samanikäisiä ja olemme tunteneet hyvin pienestä asti
3. Teininä olin sitä mieltä etten mene koskaan naimisiin enkä halua lapsia
4. Suuri ammattihaaveeni oli tulla matkaoppaaksi
5. Aiemmin pelkäsin kaikkia eläimiä, nyt minulla on ihana kääpiövillakoira, joka on minulle niiiiin tärkeä ( en uskonut että jostakin eläimestä voikin tulla näin rakas)
6. Näen usein painajaisia käärmeistä ja hämähäkeistä (mieheni saa usein oman osansa unista, kun rupean yöllä joko huutamaan tai huitomaan)
7. Minulla on kolme siskoa, jotka ovat parhaita ystäviäni
8. Innostun helposti kaikenlaisista asioista, mutta usein käy niin että innostus lopahtaa kesken (esim. isoja käsitöitä ei minun kannata aloittaa, sillä minulla on kaapissa monta kesken jäänyttä työtä)
9. Nuorena poltin tupakkaa ja join paljon alkoholia ja tyhmyyksiä tuli tehtyä paljon, tätä kadun yli kaiken!
10. Tykkään kaikista kauniista sisustusjutuista ja sisustusliikkeistä ostaisin vaikka mitä, jos sinne eksyn..
11. Lempivärini on tällä hetkellä vihreä ja luulen että lapsestamme varmaan tulee sammakko, sillä vihreä näkyy myös ostamisssani vaatteissa ja sisustuksessa
12. Kun aloin seurustella mieheni kanssa, minulla oli sellainen tunne että menen tämän miehen kanssa naimisiin! ja niin kävi :)
13. Suuttua töksähdän todella nopeasti,mutta sitten lepyn myös sekunnissa
14. Matkustelu on ihanaa!! Haluaisin matkustella useita kertoja vuodessa.
15. Aiemmin harrastin paljon musiikkia: laulua ja pianonsoittoa, mutta nykyisin en laula enkä soita juuri koskaan
16. Olen yrittänyt laihduttaa lukemattomia kertoja ja erilaisin keinoin, tuloksetta! (tiedon puutteesta ei ole kiinni, mutta kun itsekuri on huono!)
17. En tykkää olla yksin!
18. Inhoan siivoamista ja olen todella sotkuinen ihminen
19. olen kova valittamaan
20. Mökkeily on ihanaa! Nautin luonnosta ja kauniista maisemista :) Haluaisin joskus oman mökin!
21. Katson paljon elokuvia, tämä on minun ja mieheni viikonloppuharrastus, nykyisin ongelmana on kun menen videovuokraamoon että uusia elokuvia tulee liian hitaasti.
22. Suuri pelkoni on että miehelleni sattuu jotakin harrastuksissa (harrastaa moottoriurheilua paljon!)
23. Tykkään nukkumisesta, ja voin nukahtaa melkein missä tahansa. Päiväunien ottaminen on ihanaa!
24. Haalin kotiini usein paljon kukkia, mutta ne kasvavat hieman huonolla menestyksellä... :/
25. Olen tällä hetkellä todella onnellinen!

Ja haasteen heitän eteenpäin seuraaville henkilöille:

Evelyn
Tiitu
Emma
Kaiho
Noonis