Synnytyskertomusta

Täällä aika on mennyt niin vauvasta nauttiessa, ettei ole kerenny koko blogia päivittämäänkään. Mies oli viime viikon isyyslomalla, joten aika kului kuin siivillä kotona. Nyt ollaankin tytsin ja koiruuden kanssa kolmistaan, joten jos nyt jonkinlaista synnytyskertomusta saisi siis teille kirjoitettua :)

20.10 yöllä siis heräsin klo 3 aikaan ja uni ei tullut enää millään. Olin todella virkeä, ilman minkäänlaisia tuntemuksia lähestyvästä synnytyksestä. Surffailin netissä ja tuskastelin, ettei vauva taida ikinä syntyäkään. Aamulla nukahdin varmaan klo 6 aikoihin ja heräsin lopulta 7.45 pieniin menkkatyyppisiin jomotuksiin, joka oli hieman kovempi kuin aikaisemmat menkkajomotukset. Näitä jomotuksia tuli 45minuutin ajan 10-15min välein. Menin aamupalalle mieheni kanssa ja keittiössä ollessani tunsin että jotakin hulahti housuun. Mies luuli jo että pissin housuun, mutta itse jo epäilin että mahdollisesti voisi lapsivesi olla kyseessä. Vaihdoin housut ja vähän ajan päästä housut kastuivat taas. Mies lähti töihin, kerkesin olla puoli tuntia yksin kotona, kun yhtäkkiä lapsivettä tuli ihan kunnolla. Olin laittanu siteen, vesi tuli siitä läpi ja vielä pyyhkeestäkin joka sohvalla oli. Siitäpä sitten soittoa äitipolille, josta ohjasivat lähtemään kohti sairaalaa. Mies oli kyllä ennätysnopeasti kotona,kun soitin että nyt olisi lähdettävä.

Matkaa meiltä on sairaalaan reilu 70km ja matka sujui hyvin. Lapsivettä tihkui koko matkan ajan vähän, ja pieniä supisteluita tuli 4-8min välein. Ja todellakin nämä supistukset olivat todella pieniä! Sairaalassa oltiin klo 11 aikaan. Ottivat meidät heti sisälle synnytyssaliin. Tällöin olin auki 2,5cm. Koska minulla tuo streptokokki B oli positiivinen ja lapsivesi mennyt, lääkäri määräsi oksitosiinitipan vauhdittamaan supistuksien tuloa. Vauvalle laitettiin tässä vaiheessa se antura päähän tarkkailemaan sydänääniä. Minua oli etukäteen peloteltu, että tuo anturan laittaminen ja sisätutkimukset sattuvat, mutta minuun ei sattunut kyllä ollenkaan! Oksitosiinitippa laitettiin klo 13 aikaan ja tämän jälkeen alkoivatkin supistukset melko nopeaan tahtiin voimistumaan. Alkuun kokeilin lämpöpusseja ja istuin kiikkutuoliss, mutta supistukset alkoivat voimistumaan sen verta nopeasti, että niistä ei juurikaan ollut apua. Ilokaasua sain ja se helpotti kun sain keskittyä hengittämiseen kivun tullessa.

Pitkään en kerennyt ilokaasua käyttää kun supistukset olivat jo niin voimakkaita ja tulivat n 3minuutin välein, että kätilö ehdotti epiduraalin laittoa. Olin auennut vasta 3,5cm ja olin todella tuskainen. Noin kahden tunnin ajanjakso synnytyksessä olisikohan klo 14.30-16.30 on minulle aika hämärän peitossa. Muistan että minuun koski, mutta en millaista kipua se oli. Anestesialääkäri kävi laittamassa minulle epiduraalin. Muistan että katsoin kelloa 16.45 ja lääkäri sanoi että 15 minuutissa pitäisi alkaa helpottamaan. Epiduraalin laitto ei muuten koskenut eikä tuntunut mitenkään inhottavalta, josta olen tosi yllättynyt. Tämä tosin varmaan sen takia että supistukset olivat aikamoisia.

Epiduraali alkoi vaikuttamaan, mutta puudutti vain vasemman puolen. Oikealle puolelle jäi vielä sama kipu, jota jouduin tunnin? ajan kestämään, ennen kuin pystyivät lisäannoksen puudutetta laittamaan. Tämän jälkeen olikin ihana olo, kipu oli poissa! Melkein heti lisäanoksen jälkeen alkoi tuntua paineentunnetta ja aloin tärisemään kovasti. Kätilö tarkasti tilanteen ja olin sitten täysin auki. kello taisi olla 18 tuolloin. Kätilö sanoi että kun tunnet ponniatamisen tarvetta voit ruveta pikkuhiljaa ponnistamaan ja lähti pois huoneesta. Tällöin tuli hieman outo tunne kun jäätiin miehen kanssa kahdestaan ja mietin uskallanko oikeasti ruveta ponnistamaan ilman kätilön läsnäoloa. Jonkin aikaa meni ennen kuin tuli minkäänlaista tunnetta ponnistaa ja siitäpä sitten varovasti kokeiltiin. Sitten alkoi tuntumaan painetta enemmän ja soitettiin kätilö paikalle. Tarkasti tilanteen ja sanoi että nyt jos et ole vielä ähkimällä ponnistanut niin nyt saat sitten ihan kunnolla ponnistella ja taas lähti huoneesta pois. Siinäpä sitten ponnisteltiin ja olisikohan n 19.15 kätilö tuli takaisin paikalle ja lupasi ettei enää jätä meitä kahden.

Siitäpä alkoikin kunnon ponnistelut. Kätilö jo otti episiotomia välineet esille ja puudutteli paikkoja, sillä epäili ettei vauva sovi tulemaan. Niiden leikkausvälineiden näkeminen sai ponnistamiseen potkua ja niinpä sitten ilman episiotomiaa syntyi tyttö klo 19.47, ilman sen isompia repeämisiä. Kolme ommelta kätilö laittoi, yhden välilihaan ja sitten sisäpuolelle, ettei vessassa käyminen tuntuisi niin inhottavalle. Etukäteen pelkäsin ponnistusvaiheen koskevan, mutta olin niin puutunut, että en tuntenut kuin pientä kiristystä. Olin ihan ihmeissäni kun kätilö sanoi että puoli päätä on jo ulkona ja minä en tuntenut mitään!

Sain tytön rinnalle ja siinäpä sitten ihasteltiin miehen kanssa tyttöä parin tunnin ajan, ennen kuin itse sitten pääsin suihkuun ja mies mittailemaan tuoretta prinsessaa. Itku tuli kun tyttö syntyi, maailman ihanin tunne oli tajuta että oma pieni nyytti on nyt tuossa!

Synnytyksestä jäi siis todella positiivinen kokemus ja olen palautunut synnytyksestö todella hyvin. Seuraavana päivänä mietin että olenko oikeasti voinut synnyttää kun olo oli niin hyvä! Kätilö oli aivan ihana, vaikkakin oli melko vähän paikalla, sillä synnyttäjiä oli paljon. Vaikka parin tunnin ajan olikin kovaa kipua, niin olin kuvitellut avautumisvaiheen olevan kamalampaa. Olin pahimpien kipujen aikana sanonut kipuasteikolla kipujen olevan vähän yli 5 asteikolla 1-10. Miestä on tämä hieman jälkikäteen naurattanut, sillä oli kuulemma vaikuttanut jo kymppiluokan kivulta :) Mies oli ihana ja tukena koko synnytyksen ajan ja tytön syntymän jälkeen hänestä on syntynyt aivan mahtava ja rakastava isä! Sitä on ihana seurata vierestä, kun toinen muuttuu niin totaalisesti!

Lapsivuodeosastolla ei synnytystä käynyt kukaan kanssani läpi enkä saanut mitään epikriisiä mukaan, joten kellonajat ovat todellakin noin aikoja! En ole myöskään varma että mistä alkaen synnytys laskettiin käynnistyneeksi: lapsiveden menosta vai siitä tipan laitosta? ja milloin ponnistusvaihe alkoi. Harmaa muistikuva on, että kätilö olisi puhunut että laittoi ponnistusvaiheen kunnolla alkaneeksi klo 19.20. Tulipas pitkä kertomus! toivottavasti jaksoitte lukea :)

Kiitokset muuten vielä miljoonasti onnitteluista! Arvontaa en ole unohtanut, joten sen tulen toteuttamaan kunhan saan ajoiksi tehdä laput ja kirjoiteltua teidän osallistuneiden nimet :) Lähimmäksi nupun syntymää taisi veikata heidii, joten voisit laittaa minulle sähköpostiin osoitteesi, että voin palkintoa laittaa tulemaan :) olikin muuten ainut veikkaus tuolle päivälle! ja muuten tuo laskuri joka laski päiviä laskettuun aikaan oli tosiaankin maaginen ;)