Paluu blogielämään..

Niin se vain kesä hujahti ja huomasin että viimeisimmän postauksen tänne olenkin kirjoittanu viimeksi kesäkuussa. Tarkoitus oli pitää heinäkuun loppuun lomaa bloggailusta, mutta niinpä tää elämä heitti kuperkeikkaa ja elokuu menikin huomaamatta ohitse. Eräs läheinen menehtyi yllättäen, joten aika mennyt surutyötä tehdessä ja asioita järjestäessä.

Meidän pieni Nuppunen on kerennyt kesän aikana kasvamaan isoksi tytöksi!! 10,5kk tällä hetkellä ja kylläpä tuntuu hurjalta ajatukselta että kohta sitä pitää ruveta 1-vuotis syntymäpäiviäkin järjestämään. Toisaalta ihanaa, mutta toisaalta niin haikeaa.

Mitäkäs meille siis kuuluu. Meidän Nuppu on tällä hetkellä iloinen hymytyttö, joka ei vierasta oikeastaan ketään. Mutta huumorintajua meidän pienen pitäisi hieman harjoitella, sillä meidän lapselle ei saa kukaan nauraa.  Kun joku rupeaa nauramaan, niin meidän neidin alahuuli kierähtää alassuin ja siitäkös se parku alkaa... Välillä saa olla oikein kunnolla rauhoittamassa, kun nauramisesta tulee niin paha mieli.. Mietin että mistäkä ihmeestä Nuppu on tuollaisen oikein oppinut, niin mieheni siihen tokaisi että ihan samanlainen on kuin äitinsä ja niinpä niin ei omena kauas puusta putoa.. Minäkin olen herkkä suuttumaan jos joku minulle nauraa...

Nuppu ryömii, konttaa ja nousee seisomaan sekä brion taaperokärryn kanssa myös kävelee. Meillä konttausasentoon noustiin jo aikoja sitten, mutta ryömiminen vei aina voiton, niin kun pääsee paljon nopeammin eteenpäin. Ajattelin että meillä koko konttausvaihe ohitetaan, mutta niinpä tuo neitokainen viime viikolla rupesikin konttailemaan, mutta edelleen jos kiire tulee niin kyllä sitä vaan matovaihde laitetaan päälle :)

Höpötystä tulee paljon: koli, koli, kookeli, kookeli on vakio höpötykset meillä.Välillä myös tulee sanoja ilman että ne tarkoittavat vielä mitään: kirja, äiti, isi, nam, höpöhöpö, ei, joo.

Omaa tahtoa myös Nuppuselta löytyy. Nukkumaanmeno on tällä hetkellä maailman typerin asia (kuten myös pukeminen, vaipan vaihto ja syöminen) ja illalla mielellään kukuttaisiinkin pitkään. Aiemmin meidän tyttö nukahti illalla aina syliin, mutta nyt elokuun ajan onkin neiti nukahtanut paljon paremmin suoraan omaan sänkyyn. Muutaman minuutin ajan aina itketään ja sitten ollaankin jo unessa. (ainakin usein näin käy, välillä sitten taas huudetaan naama punaisena niin pitkään että joku tulee ja seisotaan sängyn laitaa vasten.) Öisin meillä nukutaan melko hyvin, 2-4kertaa joutuu tuttia laittamaan suuhun ja välillä ottamaan keskeen nukkumaan, mutta syömään ei enää herätä vaan yöunet ovat yleensä klo 22-8. Päiväunet nukutaan klo 10 aikaan parisen tuntia ja seuraavat unet 15-17 maissa, joskus jos on aikaisin herätty niin välillä nukutaan myös kolmannet pikaunet.

Meillä tosiaan syödään tällä hetkellä huonosti. Kun aiemmin puurot olivat herkkua, tällä hetkellä niitä ei haluttaisi syödä ei millään. Samoin kaikki lämmin ruoka on pahaa. Hedelmäsoseet menee silloin tällöin, mutta maito olisi herkkua! Nuppu itse lopetti imemisen, joten korviketta ollaan pullosta (hölmö minä annoin pullosta) juotu ja sitäkös voisi juoda aina! nyt siis edessä tuttipullosta vieroittaminen joka ei varmastikaan tule olemaan herkkua..

mutta tällaista meille.. nyt neiti herää päiväunilta, joten pitää lähteä kokeilemaan josko ruoka hieman maistuisi :)