Mieheni meni tyttömme kanssa nukkumaan yhtenä iltana aiemmin kuin minä ja kun vähän ajan päästä saavuin makuuhuoneeseen, etsiskelin tyttöämme ja tajusin että pieni Nuppu nukkuukin omassa pinnasängyssään. Voin sanoa että tämä oli kauhistus, sillä olen itse jo niin tottunut siihen että pieni tyttömme nukkuu meidän kanssa samassa sängyssä. Ensimmäisten tuntien ajan kävin vähän väliä kurkistamassa eihän peitto vain ole mennyt tytön naamalle ja hengittäähän pieni varmasti. Nukkunut en juuri lainkaan siihen asti kunnes kello neljän aikaan kuului nälkäitkua. Onnellisena hyppäsin sängystä ylös ja hain Nupun syömään ja nukkumaan viereeni, sitten äitiäkin nukutti!
Seuraavana iltana pistimmekin sitten makuuhuoneen järjestyksen uusiksi jos kerta pinnasängyssä nukkumista harjoitellaan. Aiemmin makuuhuoneessamme pinnasänky oli hieman kauempana sänkyämme. Nyt pinnasänky siirrettiin ihan kiinni sänkyymme, jolloin minä nukun rauhallisemmin ja minun on myös helpompi hoitaa tyttöä yöllä.
Mieheni kun on laittanut tytön nukkumaan muutamina iltoina, tyttö yleensä nukkuu noin kahteen asti omassa sängyssään sitten hän alkaa hinautua kohti pinnasängyn reunaa ja sitten tulee suuttumus kun pinnasängyn reuna pysäyttää eikä hän pääsekään äidin viereen. Hassua miten hyvin tuommoinen pieni pystyy sängyssä liikkumaan, vaikka ei vielä ole oppinut kääntymäänkään saati muutoin liikkumaan.
Neiti ei ole jäänyt minun laittamanani pinnasänkyyn ollenkaan nukkumaan vaan havahtuu heti hereille, ja sitten huudetaan kunnes pääsee viereen nukkumaan ja tämän jälkeen Nuppu oikein hinautuu minuun kiinni että tuntee minun hengityksen ja pitää kädellä kiinni minusta etten vaan karkaa mihinkään ja minä olen tästä sitten niin onnellinen, sillä huomaan että pieni tyttöni haluaa kanssa olla lähellä minua. Itse olen myös huomannut että nukun hieman levottomasti, sillä tytön ollessa pinnasängyssä minun on vaikea käydä nukkumaan ja sitten heräilen hirmu herkästi tytön äännähdyksiin ja heti pitää tarkistaa onko tyttösellä kaikki kunnossa. Askel kerrallaan, kunhan tähän nyt totutaan sekä äiti että tytär. Diagnoosi eroahdistus!
Meilläkin on samankaltaisia oireita.. Tiedän että pitäisi alkaa opettamaan poikaa omaan sänkyyn sillä silloin saisin itsekkin nukuttua paremmin, mutta kun.. On niin ihanaa nukkua kiinni toisessa :)
VastaaPoistaNo voi hitsiläinen. :)
VastaaPoistaMeillä ollaan nyt totuttu siihen, että Tyyppi pääsee aamusta, joskus 6-7 välillä äidin masun päälle nukkumaan ja siinä nukutaan sitten vielä sellaiset 2-3 tuntia ja molemmat on onnellisia, äiti kun pikkuinen ottaa lepoa lämpöpatterina ja pikkuinen varmaan, kun saa olla äitin masun päällä.
Mä herään lähinnä yöllä hätkähtäen siihen, että onko Tyyppi mulla vielä sylissä ja sitten yht´äkkiä tajuan, että olenhan siirtänytkin hänet jo omaan sänkyyn. Myös nuo masun päällä nukkumiset ahdisti jossain vaiheessa, kun pelkäsin, että Tyyppi voi vaikka pudota, mutta kyllä sitä niin kevyttä unta nukkuu, että koko ajan tiedostaa toisen olevan siinä lähellä. <3
Hienoa, kun nautit selvästi pienokaisesi läheisyydestä! Runsaalla läheisyydellä ei voi mennä kasvatus pieleen! =)
VastaaPoistaMä taas nukun paljon paremmin nyt kun tyttö nukkuu omassa sängyssä eikä vieressä. :D Nukuin todella levottomasti, koska pelkäsin pyörähtäväni tytön päälle unissani. Tyttö myös aina heräsi siihen kun käännyin sängyssä, kun sänky ilmeisesti heilahti aina sen verran. :D Nyt kaikki nukutaan tyytyväisinä eri sängyissä! Juu, mies kans nukkuu jopa eri huoneessa.. että jaksaa aamuisin nousta töihin. :D
VastaaPoistaHeh, tiedän tuon ikäväntunteen varsin hyvin! Varsinkin monesti kun tyttö on nukkunut useamman tunnin putkeen, tulee sellainen olo että eikö se ikinä herää. Usein tulee käytyä tutkailemassa pientä nukkuessa monta kertaa, että hengittäähän se :)
VastaaPoistaTsemppiä nukkumiskuvioihin! Tehkää niinkuin teille parhaalta tuntuu :)