Viimeinen lomapäivä

Niin se vaan neljä viikkoa lomaa on sitten pidetty! hurjaa miten nopeasti aika näin kesäaikana menee. Huomenna siis arkeen astelu vielä viideksi viikoksi ja sitten alkaisi tämä hieman toisenlainen loma: odottelun odotus :) Minusta on nyt toisaalta todella ihana mennä takaisin töihin ja nähdä ihanat työkaverit, mutta näin kesäaikana en voi kuitenkaan tehdä omaa työtäni vaan olen sijaisena toisessa yksikössä, eli näin ollen seuraavat kolme viikkoa tulee olemaan toisen työn tekemistä ja muistelemista että mitenkä sitä työtä tehdään. Työpaikalla ei myöskään ole toimivaa ilmastointia, joten huomiseksi pitää muistaa ottaa oma pöytätuuletin mukaan, sillä en ole ihan varma onko minulle siellä tuuletinta, viime kesänä ei ainakaan niitä kaikille riittänyt. Tällä hetkellä minulle tuuletin tulee varmasti olemaan ihan henki ja elämä sillä hikoilen kuin pieni sika! Voi asiakas raukkoja, jotka minulle joutuvat tulemaan, sillä jos nämä helteet jatkuvat niin voin vain kuvitella että olen aivan nuutunut työntekijä! Töihin lähteminen myös hieman pelottaa, sillä minun selkäni on oikkuillut jonkin verran. Liian paljon pystyssä oleminen ja istuminen tuntuvat illalla ja myös päivän mittaan selkäkipuna, joka säteilee myös reisiin. Eikä tarvitse mitään kummallista tekemistä olla kun selkä jo kipuilee, esim. pyykkien silitys tai kovalla istuminen. Sen babybelt tukivyön ostin, en kyllä tiedä onko siitä nyt niin hirmuisesti apua, tukeehan se, mutta on myös niin hiostava! Mutta katsotaan miten käy, neuvolalääkäri on 1,5 viikon kuluttua, joten silloinhan sitä voi tarvittaessa pyytää sairaslomaa. Toivon tosin, että pystyn loppuun asti töissä olemaan, sillä päivät kotona yksin voivat tuntua muuten hieman liian pitkiltä.

Kiitokset muuten viime postaukseni kommentointiin :) Ihanaa kuulla muilta kommentteja ja omia kokemuksia. Tervetuloa myös Pinkki Pingviini seurailemaan blogia! Minun mieheni tosiaan on niin tottunut äitinsä höyryämiseen ja kommentteihin, ettei oikeastaan ota niihin minkäänlaista kantaa, murahtaa vain välillä jotakin jos äitinsä liikaa jostakin asiasta mainitsee. Minun pitäisi opetella sama tyyli, olla välittämättä, mutta minun luonteeseeni kun kuuluu kaikenlaisten asioiden pähkäiy ja miettiminen ja nämä hermotkaan kun eivät aina mistään parhaimmasta päästä ole :) Uskon ja tiedän kyllä että anopistani on mieletön apu, kun vauva syntyy, kuten on jo nyt, mutta välillä vaan tunteet pääsevät pintaan ja viimeistä postausta kirjoittaessa näin pääsi käymään :) Eilen taas vietin päivän anoppini kanssa ja hän oli maailman paras anoppi :)

Eilen mökillä ollessa vauvan liikkeissä tuntui taas uusia muuveja :) Potkut tuntuivat paljon voimakkaammilta ja murusella olikin hirmuinen sporttituokio meneillään. Maha hyppi potkujen tahdissa, joka sai minut nauramaan ääneen! Vauva myös työnsi pyllyään ylöspäin, sillä maha meni ylhäältä ihan hassunmuotoiseksi ja vauvan liikkuminen ja itsensä työntäminen masua vasten tuntui ihan kunnolla! Siitä se vaan siellä kasvaa ja näköjään liikkeetkin alkaa tuntumaan aivan erilaisilta! Kyllä on ihmeellistä ja niin ihanaa! <3