Hormonihirviö

Kyllä, eilen  raskaushormonit nousivat todellakin pintaan ja tekivät minusta hormonihirviön.  Vau kirjan vauvan odotus kirjasessa lukee: "Tunteesi voivat ailahdella nopeasti ja olla niin voimakkaita ja yllättäviä, että ne tuntuvat jopa pelottavilta...." "Ja itkuakin riittää ilman mitään järkevää syytä". Minä jo hieman odottelinkin että milloinkahan minun mielialani alkavat vaihtelemaan ja eilenhän se sitten ensimmäisen kerran tapahtui. Tapahtuma sai alkunsa siitä, kun halusin miehenikin kuulevan kotidopplerilla meidän pienen höyryveturin äänen. Nooh, mies ei ollut minun mielestäni tarpeeksi kiinnostunut meidän murusesta, eikä jaksanut odottaa, että löysin äänet kunnolla kuuluviin vaan häivisi muuanne. Hän oli kerennyt jo keittiöön kun löysin äänet, minä innoissani huusin rakasta kuuntelemaan ja ei se tullut! Minä pettyneenä itkeskelin yksikseni makuuhuoneessa. Tulin yläkertaan ja miehelle jurputin, kun ei tullut kuuntelemaan. Hän minulle äksysi, että on tässä muitakin hommia. Mieheni korjasi astioita joita oli tiskipöydälle kertynyt hulluna, kun itse en niitä pysty siivoamaan. Likaiset astiat saavat laatan lentämään hetkessä. Mies murmatti hirmuisesti keittiössä astioista ja minä sitten vain rupesin taas itkemään ja itkin ihan hillittömästi kykenemättömyyttäni kotihommiiin ja väsymiseen ja huonoa oloa jne... ja vielä monet itkut kerkesin illallakin itkemään, ties mistä hölmöistä asioista.. että näin täällä....