keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Väsymystä

Kamalaa kun tuntuu jotenkin että ei ole mitään kirjoitettavaa, minun pääni on ollut viimeisen viikon ajan ihan tyhjä ja tuntuu kuin jokin olisi imaissut kaikki järkevät ajatukset pois. Minulla menee illat nukkuessa ja päivät teen töitä jossakin ihme koomassa odottaen, että pääsisin kotiin nukkumaan. Väsymystä näyttää olevan liikenteessä, sillä samaisesta oireesta kirjoitteli Evelyn blogissaan.

Tavoitteeni/lupaukseni noudattaa terveellistä ruokavaliota ja liikkua paljon raskausaikana on mennyt kuin kankkulan kaivoon, sillä ei puhettakaan että olisin sitä noudattanut. Jääkaapista syödään mitä sieltä sattuu löytymään ja lenkille lähtöä en pysty edes ajattelemaan. Voi meidän koira parkaa, kun senkin päivät menee vain sohvan alla nukkuessa kun emäntä on liian laiska/kykenemätön lähtemään lenkille. Lumitöitä olen pienesti tehnyt asuntomme oven edestä ja tämänkin jälkeen oksensin, näin käy aina jos yritän yhtään liikuntaa harrastaa.. Huoh! Millainenkohan pallero minä olen muutaman kuukauden jälkeen, kun syön ihan koko ajan. Nuo oksentamisetkaan ei taida auttaa siihen ettei paino nousisi. Minua pelottaa että olen muodoton möhkylä raskauden ajan ja minä en saa ollenkaan vauvavatsaa. Entä jos kukaan ei huomaakaan edes että minä olen raskaana, jos se vauvavatsa katoaakin makkaroideni uumeniin? Noh, sen varmaan näkee sitten kesällä viimeistään.

Viikonloppuna pitäisi lähteä ristiäisiinkin ja minä en tiedä mitä oikein päälleni laittaisin - minulla ei ole vaatteita! Kyllä nämä talvijuhlat ovat vihoviimeisiä, kun pitäisi olla jotakin lämpimämpää päälle pantavaa. Kyllähän minulta muutama Thaimaassa teetetty mekko löytyy, mutta nekin lyhyitä ja mahdollisesti liian hienoja ristiäisiin.. Tämä vaatemietintä kyllä taidetaan käydä joka juhlien yhteydessä olin raskaana sitten tai en... Onhan juhlissa lopulta ihan kivaa, mutta se valmistautuminen ja lähteminen, miten se voikin olla aina niin hankalaa :(

Löytyisiköhän jostakin jotakin positiivisempaa kirjoitusta, sillä tästä tuli hyvin negatiivinen valitusvirsi.. Noh, jospa viikonloppuna toinen ääni kellossa :)

Tervetuloa muuten uudet lukijani! :)

4 kommenttia:

  1. Sama fiilis täällä. Tuntuu että koko elämä menee ohi, kun on kokoajan vaan liian poikki tekemään yhtään mitään. Töitä tekee aivan liian hitaalla tahdilla ja sitten illalla koomaillaan kotona. Eilenkin tsemppasin niin pirusti, etten olisi nukahtanut ennen yhdeksää. Onnistuin meni ihan vartilla ylikin :) Energistä keskiraskautta odotellessa, eikö?

    Piti jo kommentoimani tuohon edelliseen postaukseen, että tuo eka ultra on varmaan jotain käsittämätöntä. Onnea! Meidän ekaan ultraan on vielä muutama viikko. Täällä ultrataan ekan kerran jo 9. viikolta alkaen. Suunnittelin kanssa tuota varhaisultraa, mutta ehkä maltan odottaa tuon muutaman viikon.

    VastaaPoista
  2. On pakko kommentoida että SAMAT SANAT. Meillä ei ole koiraa odottamassa lenkille lähtöä, toisaalta se voisi olla hyvä että olisi. En kykene tekemään mitään työpäivän jälkeen. En edes muista koska tiskasin viimeksi. Mies on hoitanut kaiken mukisematta, onneksi. Koskahan tämä väsymys loppuu. Nimimerkillä 6+0 :D
    Jaksamisia ja vointeja sinulle!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa kun ootte jättäny kommenttia, ei ole ihan niin yksin näiden oireilujen kanssa, vaikkakin kyllähän näitä kaiken maailman oppikirjoista ja netistä voi lukea, mutta ei se oo sama asia kuin kuulla muilta aitoja kokemuksia:) todellakin energistä keskiraskautta odotellessa :D

    Kaiho: Tuo eka ultra oli tosiaankin jotakin ihan käsittämätöntä! Tosin piti kyllä mieheltä kysellä jälkeenpäin että mitä se lääkäri sanoikaan ja mitä siellä näkyikään, kun ite olin ihan liian jännittyneessä tilassa. miun pitää vähän väliä vilkuilla tuota ultrakuvaa, on se nii ihana vaikka onki vielä vaan tuommonen toukka <3

    Tiitu: mukava kun jätit kommenttia, löysin blogisi ja nyt jäänkin lukijaksi :) Jaksamisia myös sinulle!

    VastaaPoista
  4. Heippa! Eilen oli sitten eka neuvola ja tänään ultra, masussa kaikki hyvin ja pieni sydän sykki ja kovaa :) Viikkoja ultrankin mukaan 7+0. Melkonen helpotus oli kyllä nähdä, että sikiö on elossa ja voi hyvin :) Vuotokin on täysin loppunut eikä lääkäri nähnyt mitään vuotokohtaa ultralla. Kivaa viikonloppua! :)

    - Noonis

    VastaaPoista