Ne, jotka tätä blogia ovat alusta asti seuranneet tietävät, että minun alkuraskauteni ei ollut mikään helppo. Voimakas raskauspahoinvointi seurasi helmikuun alkuraskausviikoilta aina kesäkuun loppuun jolloin oksensin viimeisen kerran, pahoinvointia oli vielä heinäkuussakin osittain kuumuudesta johtuen ja syömisiäni tarkkailin vielä elokuussakin, kun pelkäsin pahoinvoinnin tulevan uudestaan tai jonkun ruokalajin sitä aiheuttavan. Useaan kertaan makasin kevään aikana paikallisessa terveyskeskuksessa nesteytyksessä, kun mikään ruoka ei enää kestänyt sisällä. Olisi varmaan pitänyt käydä useamminkin, mutta alkuun sitä tuli vain sinniteltyä.
Kokeiltua tuli pahoinvoinninestolääkkeet, B-vitamiini, pahoinvointirannekkeet jne. Mistään ei loppupeleissään kuitenkaan oikeastaan apua ollut. Voin sanoa, että aloin jo pelkäämään syömistä, sillä kaikki tuntui aiheuttavan pahan olon ja oksentamisen ja se oli ihan kamalaa. Sairaslomalla olin melkein koko kevään, sillä töissä ollessani jouduin välillä katkaisemaan puhelun ja juoksemaan vessaan oksentamaan tai asiakkaiden välissä vietin aikani vesssassa. Illalla olin kotona uupuneena, sillä en ollut uskaltanut syödä paljonkaan työpäivän aikana ja oksentaminen väsytti tyystin. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin: en osannut nauttia alkuraskaudesta oikeastaan ollenkaan.
Kaikki tutut hehkuttivat raskausajan ihanuudesta ja kuinka siitä tulisi nauttia "pienistä" vaivoista huolimatta. Välillä tuntui, että kukaan ei tajunnut kuinka hankala minun oli olla. Sanoivat vain että pahoinvointi kuuluu raskauteen ja sitä nyt on kaikilla. Tunsin syyllisyyttä siitäkin etten osannut nauttia raskaudesta, sillä pahoinvointi tuntui ottaneen minusta vallan. Kotona en pystynyt aukaisemaan jääkaapin ovea tai täyttämään tiskikonetta, sillä hajut sai minut samantien oksentamaan. Siivoamaan en myöskään kyennyt, sillä fyysinen rasitus myös aiheutti oksentamisen. Olin niin heikossa kunnossa etten mitään pystynyt tekemäänkään. Pienillä lenkeillä kävin mieheni kanssa, niilläkin saatoin kesken kaiken oksentaa tai sitten fyysinen rasitus aiheutti oksentelun voimakkaana myöhemmin. Mieheni siis hoiti koko talouden kevään ajan ja siitä olen niin kiitollinen hänelle! Mitenkähän olisinkaan selvinnyt jos hän ei olisi kantanut mehujäätä nenäni eteen ja pakottanut syömään edes jotakin kun syömisestä lopulta tuli peikko! Ruoista eniten pahoinvointia aiheutti: jäätelö + muut maitotuotteet, mehut, salaatti,leipä, kana, liha, marjat, rasvaiset ruoat erityisesti pizza ja grilliruoka eli oikeastaan kaikki! Ja osaa näistä en pysty laittamaan vieläkään suuhuni.
Elokuu meni töissä, jolloin istuminen aiheutti kovaa selkäkipua. Töissä oli myös hirmuinen kiire ja yritin kovasti laittaa kaiken mahdollisimman hyvin valmiiksi sijaiselleni. Tämä vei voimia paljon! Ja toksemiaepäily aiheutti stressiä vielä lisää. Syyskuun ensimmäisen viikon olin lomalla. Tämä viikko meni vielä kovasti selkäkipuillen ja uupuneena. Mutta sitten tuntui kuin koko raskaus olisi kääntynyt päälaelleen. Minulla oli vihdoin energiaa!
Viimeisistä viikoista olen nauttinut suunnattomasti. Vaikka selkä välillä kipuilee ja yöunet jäävät vähiin, minulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen lepäämällä päivällä. Minulla ei ole kiire mihinkään ja saan tehdä asiat omaan tahtiin. Vihdoin minusta tuntuu että olen alkanut nauttimaan tästä raskaudesta ja tästä olen suunnattoman onnellinen, sillä luulin että sitä en tule kokemaan lainkaan! Minun on hyvä olla ja nautin täysin rinnoin siitä että pystyn laittamaan kotia valmiiksi vauvalle, seurustelemalla masuvauvan kanssa: paijaamalla ja juttelemalla. Minua ei pelota synnytys vaan olen tällä hetkellä hyvin rauhallisin mielin.
Tämä vauva on hyvin toivottu ja rakastettu ollut koko raskauden ajan! Olimme mieheni kanssa suunnattoman onnellisia kun saimme vihdoin kaipaamamme toisen viivan raskaustestiin, kun tunsin pienen ensimmäiset potkut, kun huomasin vatsani kasvavan, mutta se peikko siinä rinnalla esti nauttimasta tästä kaikesta täysin rinnoin, toisin kuin nyt, pystyn nauttimaan ja se on ihanaa!<3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
On kyllä ihanaa lukea, että olet päässyt oikeasti nauttimaan raskaudestasi, Tytti! Kirjoituksesi oli paljolti kuin omasta kynästä ja minä myöskin huomasin, että moni helpon raskauden kokenut ei tiedä kuinka raskasta raskaus voi olla. Harmillistahan sitä oli vierestä katsoa kun muut olivat elämänsä kunnossa ja oma elämä pyöri oksentamisen ympärillä ja päivät täyttyivät itsensä laahamisesta voimattomana sohvalta vessaan ja takaisin. Mulle kävi toisaalta myös niinkin, että jotkut valittelivat kauhuissaan pientä muutaman viikon etomista ilman oksentamista mutta kun kuulivat minun versioni, tajusivat päässeensä hyvinkin helpolla :)
VastaaPoistaMutta ihanaa, nauti nyt täysin rinnoin tästä ajasta ja loppuraskaudesta, se maailman paras palkinto odottaa jo ihan kulman takana <3
Kiitos Emma :) Tsemppiä ja jaksamista myös siulle, huomasin että sairaslomalla oot!
VastaaPoista