Eilen käytiin miehen kanssa sairaalan synnytysvalmennusta kuuntelemassa ja kokemus oli hyvä. Todella mukava kätilö oli kertoilemassa asioista sekä esittelemässä paikkoja ja tuli sellainen tunne että hyvillä ja rauhallisin mielin lähdetään sitten ajallaan synnyttämään.
Synnytysvalmennuksessa kerrottiin alkuun ihan käytännön asioista: tukihenkilön valinnasta ja tämän mukana olosta, milloin lähteä sairaalaan, mihin tulla, parkkeerata auto jne. (Tämän osion mieskin koki hyödylliseksi.) Synnytyksen eri vaiheet kerrottiin ja kivunlievitysmenetelmät. Tämä oli hyvin luentotyyppinen ja kätilö luki melko lailla suoraan dioista tekstit. Ja viimeisenä osiona oli vielä hieman parisuhteesta, jossa jouduttiin tekemään tehtävänä parille "rakkauskirje", jossa muisteltiin mihin alunperin toisessa ihastuttiin/rakastuttiin, mistä tykkää toisesta nyt, miten vauvan synnyttyä voitaisiin hoitaa parisuhdetta ja mitkä ominaisuudet puolisossa tekevät hyväksi äidiksi/isäksi. Minusta tämä osio oli aika ihana, sillä mieheni on hyvin puhumatonta sorttia ja nyt sai edes jotakin kirjoitettua ylös, vaikkakin vain vähän, mutta itku melkein tuli kun luin hänen kirjoittamansa asiat <3
Valmennuksen aikana kävimme myös katsomassa synnytyssalit ja lapsivuodeosaston, sinnepä siis suunta 7 viikon kuluessa :)
Kyselin muuten samalla tuosta antibioottitipasta että aiheuttaako se rajoitteita synnytyksessä, joka laitetaan sen streptokokki B:n takia ja kätilö sanoi että ammeeseen ei voi mennä, mutta muita rajoitteita ei ole :( Harmittaa, sillä se oli ainoa sellainen kivunlievitysmenetelmä mitä olin etukäteen ajatellut haluavani... Muuten en ole oikein mitään ajatuksia luonut tulevaan synnytykseen kivunlievitystä ajatellen, varmaan mennään sen mukaan miltä sitten tuntuu. Tosin aquarakkulat taidan jättää kokeilematta, sillä niistä olen kuullut vain huonoa palautetta...
Minkäslaisia kivunlievityksiä teidän synnytyksissä on käytetty (+kokemukset menetelmästä) tai mitä olette ajatelleet käytettävän sitten aikanaan?
Viime yö meni muuten taas hieman susille.. Meidän wannabe äiti (tällä kertaa en minä, vaan meidän pieni koiraneitokaisemme) itki "pentujaan" (=lelujaan) ja kuljetti niitä koko viime yön meidän sänkyymme. Arvatkaa oliko tämä oikeasti tuleva äiti hieman väsynyt kun aamu lopulta koitti..... Ihana valeraskaus on siis taas täällä! viimeisin valeraskaus koirallamme taisi olla tammikuussa. Mitenhän monta yötä menee sitten koiran takia valvoessa...?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiva kuulla, että valmennuksesta jäi hyvä maku suuhun ja se kannusti lähtemään synnyttämään rauhallisin mielin. Minäkin kävin valmennuksessa ja niinhän se on, että tieto on voimaa.
VastaaPoistaItse olen ajatellut mennä alkuvaiheessa ammeeseen, jos sellaiseen pääsen käsiksi, jos en niin kokeilisin mielelläni TENS-laitetta. Muuten ilokaasulla varmaan mennään, ja mahdollisesti epiduraalilla jos ei muuten kestä.
Ihana tuo rakkauskirje....oi että <3. Olispa täälläkin ollut. Tosin mies olis alkanut runoilemaan siihen jotain ihanaa ja sitten olisin porannut taas silmät päästäni, niinkuin viimeks syntymäpäiväkorttiani lukiessa. Hahah..joten tarkemmin ajateltuna. NOT A GOOD IDEA! :D
VastaaPoistaOstin käytettynä TENS laitteen ja ajattelin sillä alkuvaiheen mennä, sekä napata pari co-codamolia, jotka kuulemma on sallittuja. Suihkua, ammetta ja sellasta liikuntapalloa olen ajatellut kotona kokeilevani noiden lisäksi.
Sairaalaan mennessä toivon todella että amme olisi vapaana ja pääsisin sinne. Sinne tosin saa mukaansa vain ilokaasun...
Olen melkovarma että rukoilen saavani epiduraalin jo ennen ammeeseen pääsyä :D Hahaha...täällä kun sinne pääsee vasta kun on 5cm auki, ei ennen.
Aika uskomatonta että ollaan jo tässä vaiheessa eikö? :D
Mulla oli esikoisen synnytyksessä kivunlievityksenä amme, ilokaasu ja kohdunkaulanpuudute. Tuota puudutetta kyllä suosittelen, se ei sido sänkyyn samalla tavalla kuin epiduraali, sen kans voi liikkuakin. Ja mulla se tehos todella hyvin ja oon kuullut hyvää palautetta monelta muultakin. Tulevan synnytyksen suhteen mulla on toiveena, että ei tarvis käynnistää niinku esikoisen synnytys (käynnistetyt on kuulemma yleensä kipeämpiä) ja että pärjäisin mahdollisimman pitkälle ilman puudutteita, mielellään vaikka kokonaan ilman. Esikoista synnyttäessä mulle tarjottiin ilokaasua vasta kun puudute oli laitettu, luulen että se olis riittänyt melkein yksistäänkin. Kannattaa ottaa etukäteen selvää luonnollisista kivunlievitysmenetelmistä, jos ei lääkkeellistä halua, mutta lähteä kuitenkin synnyttämään avoimin mielin. Liian tarkkaan ei kannata miettiä ja suunnitella, ettei tuu pettymyksiä. Mun piti vähän tuota synnytystä työstää jälkikäteen, kun olin pettynyt siihen, että jouduin ottamaan puudutteen. Ja kun vauvakin joutui teholle, niin soppa oli valmis. Nyt oon onneksi ihan sujut tuon edellisen synnytyksen kans, niin on hyvä lähteä synnyttämään uudelleen. Toivon mukaan kaikki menee tällä kertaa vähän enemmän niinku haluaisin. :)
VastaaPoistakoitin aluksi ilokaasua, mutta se ei auttanut yhtään ja tuli vaan huono olo. sitten pyysinkin jo epiduraalin, joka vei kaikki kivut pois hetkessä ja sen vaikutus kesti mulla n. 1½ tuntia.. sen jälkeen ei enää ehdittykään antaa mitään kivunlievitystä kun sain alkaa ponnistaa.. ennen sairaalaan menoa kotona kävin lämpimässä suihkussa, joka vähän rentoutti ja koitin myös lämmintä kaurapussia vatsalla, mutten kokenut siitä olevan mitään hyötyä..
VastaaPoistaKivoja parisuhdetehtäviä!
VastaaPoistaMinä koin parhaaksi avuksi synnytyskivun lievittämiseen miehen kannustuksen ja henkisen tuen, oman henkisen valmistautumisen (omien voimavarojen ja pelkojen tiedostaminen ja käsitteleminen) sekä liikkeellä olon ja äänenkäytön synnytyksessä. Ainoana vars. kivunlievityksenähän mulla oli TENS, mutta luulen, että siitä oli loppupeleissä lähinnä henkistä apua, koska tehot olivat niin pieniä.
Lääkkettömistä kivunlievityksistä kannustaisin kokeilemaan akvarakkuloita (joillekin tosi tehokkaita!) ja TENS:iä, jos mahdollista (ei sovi korkeasta verenpaineesta kärsiville) koska niitä voi käyttää missä vaiheessa vain, ja ne on vauvalle täysin vaarattomia. PCB eli kohdunkaulan puudute on myös melko hyvä loppuvaiheen kivunlievitys monille, mutta sehän vaatii jatkuvaa sydänääniseurantaa, koska voi aiheuttaa vauvalle pulssin laskuja.
Epiduraalia suosittelen, jos synnytys pitkittyy, ja voimat tuntuu loppuvan kesken, koska sen avulla moni saa tehokkaan helpotuksen, ja mahdollisuuden ottaa vaikka pienet torkut, ja siten voimia säästyy synnytyksen loppurutistukseen.
Mutta yleisperiaatteena - mitä vähemmän lääkkeitä - sitä vähemmän toimenpiteitä ja puuttumista synnytyksen luonnolliseen kulkuun yleensä tarvitaan.
Ja kannattaa muistaa, että miten se synnytys menikin, niin se lopputulos - oma vauva sylissä - on kaikkein tärkeintä, ja synnytyskokemus kalpenee sen lopputuloksen ihastelun äärellä...
Tsemppiä!!
Itsekin olisin halunnut päästä ammeeseen, mutta se oli valitettavasti varattuna. Erityisesti alkuvaiheessa koin kaikkiein tehokkaimmaksi synnytyslaulun ja olen edelleen (synnytin viikko sitten) fiiliksissä siitä, että Haikaranpesän valmennuksissa esiteltiin tämä menetelmä. Lyhyesti ideana on siis pitää ääntä, esimerkiksi pelkkää aa:ta supistuksen aikana leuka rentona ja antaa äänen mukautua omiin tuntemuksiin ja kantaa kivun yli. Alkuperäisenä ajatuksena oli pyrkiä selviämään mahdollisimman pitkälle ilman puudutusta. Tässä mielestäni onnistuinkin oikein hyvin, vaikka epiduraaliin päädyttiinkin.
VastaaPoistaSynnytyslaulu, jumppapallo, lämpöpussi ja liikkuminen sekä ajoittaiset suihkureissut kantoivat minut lähes huomaamatta siihen asti, että oli otettava epiduraali, kun kivut alkoivat käydä kestämättömiksi varsinkin käyrällä ollessa. Synnytys laskettiin alkaneeksi klo 22 ja sairaalaan mentiin yhden maissa yöllä ja epiduraalin sain puoli yhdentoista aikaan aamupäivällä, joten aika pitkään mielestäni pärjäilin lääkkeettömästi.
Ennen epiduraalia kokeilin myös aqua-rakkuloita (kolmasti) ja ilokaasua. Rakkuloista oli hiukan apua, niiden laitto toki sattui, mutta se kipu katosi nopeasti ja kipu paikassa, johon ne oli laitettu lieveni hieman. Kannattaa mielestäni kokeilla, koska joillekin niistä on isokin apu ja ei se niiden laittamisesta aiheutuva kipu synnytyskipujen keskellä hirveästi haittaa. Ilokaasun taas koin haittaavan äänenkäyttöä sen verran, että siitä ei ollut oikeastaan mitään iloa ja sen ajoitus oli tosi hankalaa.
Epiduraali toimi omassa tapauksessani mainiosti. Kivut poistuivat niin, että sain otettua pienet torkut, jonka jälkeen jalat kantoivat hyvin ja avautumisvaihe sujui aika nopeasti loppuun. Ponnistusvaihe venyi yli tunnin mittaiseksi ja siihen en saanut mitään lisäkivunlievitystä, jos epparin puudutusta ei lasketa. Supistuskipuja en tuntenut ponnistusvaiheessakaan, mutta paineen, ponnistustarpeen ja synnytyskanavan kipuja kylläkin. Ponnistusvaiheen pitkittyminen ei kutenkaan nähdäkseni ollut mitenkään epiduraalin syy, vaan johtui vauvan virhetarjonnasta. Ponnistusvaiheen koinkin kaikkein vaikeimpana ja kivuliaimpana osana lähinnä juuri sen pituuden vuoksi, kun tuntui siltä, että raivokkaasta ponnistamisesta huolimatta edistystä ei tapahdu ja siinä väsyi kovasti ihan fyysisestikin. Vauva tuli kuitenkin onneksi ulos ilman imukuppia. Mutta kuten Tuittu sanoi, lopputuloksen äärellä tuo kaikki jää aika epäolennaiseksi.
Muista menetelmistä TENS-laitetta olisin voinut mielelläni kokeilla, mutta heräsin asiaan sen verran myöhään, että en enää sellaista löytänyt kun en viitsinyt ostaa omaksikaan. Tuitun mainioon kirjoitukseen kommentoisin muuten epiduraalista sen verran, että sopivaan aikaan annettu epiduraali voi nopeuttaa synnytystä. Kun kivut alkavat olla kestämättömiä, keho jännittyy, mikä voi hidastaa kohdunsuun aukeamista, että ihan äärirajoillaan ei välttämättä kannata kovin pitkään sinnitellä. Ikävä kyllä kokeilematta on mahdotonta tietää mikä on parasta synnytyksen etenemisen kannalta juuri omalla kohdalla. Mielestäni kannattaa tutustua eri menetelmiin huolellisesti etukäteen ja valmentautua sekä henkisesti että fyysisesti, mutta pitää kuitenkin avoin mieli, koska synnytys on niin arvaamaton tapahtuma, ettei sitä voi koskaan kokonaan suunnitella etukäteen.
Tsemppiä täältäkin!
Itselläni ainoa "kivunlievitys" oli lämmin kaurapussi. En suunnitellut mitään luomusynnytystä, en sen puoleen ollut muutenkaan suunnitelmia tehnyt vaan astuin tuntemattomaan avoimin mielin. Ja hyvin sen kivun vissiin kesti ilman mitään puudutuksiakaan. :D
VastaaPoista