Wau, taas yksi rajapyykki saavutettu! Mieletöntä että laskettuun aikaan on enää vain 50 päivää :) Ja vasta täällä blogissa hehkutin että 150päivää laskettuun aikaan! Kyllähän tuo aika näyttää kuluvan, vaikka välillä se tuntuu hitaasti menevänkin.
Kiitokset hirmuisesti eiliseen postaukseen kommentoineille. Odotankin mielenkiinnolla teidän postauksianne siitä mitä ohjeita te muut olette saaneet :) Ja tervetuloa uudet lukijat! teitäkin on mukavasti jo kertynyt ja ihan minulta huomaamatta on näköjään tullut monta uutta lisää!
Tänään oli käynti äitipolilla. Vauvan painoarvio on tällä hetkellä 2280g! Hurjaa miten "isoksi" meidän pieni onkin kerennyt jo kasvaa, mutta siis kuitenkin keskikäyrillä kuulemma mennään, eli ei mikään iso eikä pieni vauva. Vauvalla oli lääkärin mukaan kaikki hyvin, oli raivotarjonnassa, lapsivettö normaalisti ja vauvan pää kuulemma hyvin lähtöasemissa. Kohdunsuu oli vielä kiinni, pehmennyt ja kaulaa jäljellä 2,5cm. Ihana oli kuulla että kaikki oli kunnossa! <3 Iso kivi vierähti sydämeltä!
Verenpaineet ovat olleet nyt hyvät ja niitä sielläkin tänään mittailivat moneen kertaan. Kerroin että huimausta,hengenahdistusta ja selkäkipua on ollut, mutta vatsakipuilua ei, työkuntoinen en kyllä ole ollut mielestäni koko viikkoon. Neuvolasta ohjasivat lepäilemään ja olivat kovasti sitä mieltä että enää ei töihin ole asiaa, mutta äitipolilta en sairaslomaa saanut, levätä ei kuulemma tarvitse ja olen sen kuntoinen että pystyn hyvin loppuajan töissä olemaan, näillä viikoilla kun pitäisi vielä hyvin jaksaa.. Onneksi töitä tosiaan on enää sen pari päivää ja sitten alkaa reilun viikon loma ennen mammalomaa.
Ohjeet neuvolan ja äitipolin kanssa menivät kyllä kovasti ristiin, vähän jäi mietityttämään. Lääkäri ohjasi tänään että en saisi juoda niin paljon ja jos juon niin pitäisi juoda jotakin muuta kuin vettä, neuvolassa taas nimenomaan ohjasivat juomaan paljon, ettei turvotuksia tulisi. Sanoivat myös että suolaista pitäisi syödä ja neuvolasta ohjasivat sitä välttämään. Minulla natrium arvo oli hieman matalahko, tosin ollut koko raskauden ajan, mutta niitä turvotuksia kun on kuitenkin ollut... Viime yönä jouduin ensimmäisen kerran koko raskauden aikana turvautumaan avaavaan astmalääkkeeseen hengenahdistuksen vuoksi, tähän asiaan lääkäri ei ottanut mitään kantaa. Pitää kuulemma mennä lääkärille terveyskeskukseen astma-asioissa..
Minulle on kaikki sanoneet, että raskaana ollessa saa hyvin sairaslomaa mikäli tuntuu että työssä ei jaksa/kykene olemaan. Itseni kohdalla näin ei kuitenkaan ole ollut. Olen nyt loppuraskauden aikana pyytänyt kahdelta eri lääkäriltä sairaslomaa ja molemmat ovat olleet sitä mieltä että töissä pitää jaksaa käydä, kun enää niin vähän töitä jäljellä. Ja nyt on pakko kyllä sanoa että minä en koskaan pyydä turhaan sairaslomaa, minulla on vain vähän sairaslomapäiviä töistä ja oikeasti nautin työstäni ja oikeasti teen työni 100%:sti, joten tuntuu kyllä epäreilulta että sitten kun kokee ettei töissä kykene olemaan ei sitten uskota niitä tuntemuksia.
Oi tulipas tästä lopusta oikea valitus, mutta tuo lääkärikäynti pisti kyllä sapettamaan, vaikka olenkin superonnellinen että kaikki muuten oli kunnossa!
Olettekos muut saaneet miten helposti sairaslomaa mikäli sitä olette pyytäneet?
keskiviikko 31. elokuuta 2011
maanantai 29. elokuuta 2011
Lepäilyä kotona
Lepäilty on viikonloppu ja lepäiltyä tulee vielä ainakin kolmen päivän ajan. Lääkärillä kävin tänään ja hän kirjoitti minulle kolmen päivän sairasloman, sitten onkin käynti äitipolille, josta minulle tänään soittelivatkin. Lääkäri oli ollut sitä mieltä että haluaa tarkastaa tilanteen, joka minulle kyllä sopii paremmin kuin hyvin :) Ihanalta tuntuu kun huolehditaan niin hyvin!
Olo on siis ollut nyt ihan hyvä, samanlaista keskiviikkoista oloa ei ole enää ollut, mutta.. Voi tätä huimausta! Perjantaista alkaen minua on aina "rasituksessa" ruvennut huimaamaan. Tuo rasitus ei ole ollut mitään suurempaa, ihan vain pientä liikkumista kotona tai pieniä kotihommia. Verenpaineet on pysyneet todella hyvinä, mutta pulssi tykyttää yli satasta. Tekisiköhän se minulle hieman huonoa oloa? luulisin niin. Verikokeissa kävin tänään ja siellä ainakin alustavissa arvoissa kaikki oli ok, ei ollut enää proteiini plussalla virtsassa. Vielä muutamia arvoja puuttuu ja niistä lupasi lääkäri vielä tänä iltana soitella.
Selällään olosta tein muuten huomion eilen... Eilen saunassa ollessa erehdyin käymään pitkälleni lauteille, joka oli kyllä vihonviimeinen erehdys. Alkoi koko sauna kieppumaan ja minä luulin pyörtyväni siihen paikkaan, sain kuitenkin itseni istumaan ja olo helpottui! Tässäpä ainakin huomasin että ei tarvitse ainakaan kovalle alustalle käydä enää selälleen! Aiemmin on vielä onnistunut, mutta varmaan alkaa jo tuommoinen kova alusta painamaan verisuonia liikaa.. Vieläkös teillä muilla onnistuu selällään olo?
Kaiho kirjoitteli muuten blogissaan että oli lindexiltä tilaillut ihania vauvanvaatteita :) Minäkin erehdyin tänään siellä sivuilla käymään kun tajusin että verkkokaupan kautta onnistuu tilaaminen Suomessakin... ja voi että mitä ihanuuksia!! Minun on ehkä pakko tehdä tilaus, mutta psst ei kerrota minun miehelle ;)
Viikonloppuna muuten katsoin elokuvan "Vettä elefanteille". Tykkäsin ja kovasti, en ole pitkään aikaan katsonut noin hyvää leffaa, jokin siinä kosketti, joten suosittelen!:)
Olo on siis ollut nyt ihan hyvä, samanlaista keskiviikkoista oloa ei ole enää ollut, mutta.. Voi tätä huimausta! Perjantaista alkaen minua on aina "rasituksessa" ruvennut huimaamaan. Tuo rasitus ei ole ollut mitään suurempaa, ihan vain pientä liikkumista kotona tai pieniä kotihommia. Verenpaineet on pysyneet todella hyvinä, mutta pulssi tykyttää yli satasta. Tekisiköhän se minulle hieman huonoa oloa? luulisin niin. Verikokeissa kävin tänään ja siellä ainakin alustavissa arvoissa kaikki oli ok, ei ollut enää proteiini plussalla virtsassa. Vielä muutamia arvoja puuttuu ja niistä lupasi lääkäri vielä tänä iltana soitella.
Selällään olosta tein muuten huomion eilen... Eilen saunassa ollessa erehdyin käymään pitkälleni lauteille, joka oli kyllä vihonviimeinen erehdys. Alkoi koko sauna kieppumaan ja minä luulin pyörtyväni siihen paikkaan, sain kuitenkin itseni istumaan ja olo helpottui! Tässäpä ainakin huomasin että ei tarvitse ainakaan kovalle alustalle käydä enää selälleen! Aiemmin on vielä onnistunut, mutta varmaan alkaa jo tuommoinen kova alusta painamaan verisuonia liikaa.. Vieläkös teillä muilla onnistuu selällään olo?
Kaiho kirjoitteli muuten blogissaan että oli lindexiltä tilaillut ihania vauvanvaatteita :) Minäkin erehdyin tänään siellä sivuilla käymään kun tajusin että verkkokaupan kautta onnistuu tilaaminen Suomessakin... ja voi että mitä ihanuuksia!! Minun on ehkä pakko tehdä tilaus, mutta psst ei kerrota minun miehelle ;)
Viikonloppuna muuten katsoin elokuvan "Vettä elefanteille". Tykkäsin ja kovasti, en ole pitkään aikaan katsonut noin hyvää leffaa, jokin siinä kosketti, joten suosittelen!:)
perjantai 26. elokuuta 2011
Sairaslomalla
Neuvolassa käyty ja siellä oli onneksi kaikki kunnossa, kuten myös minun olonikin on pysynyt hyvänä! Viime yö meni kyllä todella huonosti nukkuessa, joten olo oli tosi tokkurainen kun heräsin. Arvelin jo että verenpaineethan kohoavat varmasti huimiin lukemiin pelkästään huonojen yöunien takia, mutta nyt olivat laskeneet ja näyttivät jo melko normaaleilta 130/82 :) Virtsassa ei ollut proteiinia, vauva liikkui hyvin ja sydänäänet kuului napakasti. Paino tosin oli maanantaista laskenut kilon verran, eli jonkin verran turvotusta näköjään on ollut viikonlopun jälkeen. SF mittakin oli vähemmän kuin maanantaina. Terveydenhoitaja oli sitä mieltä, että vauva on jo melko alhaalla näihin viikkoihin nähden. Mietti että olisikohan ne keskiviikon supistelut saaneet vauvan laskeutumaan?
Äitipolille soitteli terveydenhoitaja ja nyt pitäisi verenpaineseurantaa tehdä kotona, levätä ja maanantaina taas neuvolaan seurantaan. Eli sairaslomalla ollaan ainakin tämä päivä. Lääkärille löytyi aika vasta maanantaille, joten katsotaan mitä lääkäri kirjoittaa. Kovasti olivat neuvolassa sitä mieltä että töihin ei ensi viikolla olisi menemistä. Harmittaa vähän ja pitää nyt yrittää olla ilman huonoa omaatuntoa, kun jäi hommat siellä kesken, mutta tosiaan nyt pitää ajatella vauvaa ja omaa jaksamista! Minä tosiaan olen ollut kuin duracell pupu töissä viime viikot, kun olen yrittänyt oikein huhkia ja saada kaiken sijaiselle valmiiksi, mutta taisipa elimistö ja vauva olla eri mieltä äidin huhkimisesta. Kiitos rohkaisevista kommenteista edelliseen postaukseen!
Äitipolille soitteli terveydenhoitaja ja nyt pitäisi verenpaineseurantaa tehdä kotona, levätä ja maanantaina taas neuvolaan seurantaan. Eli sairaslomalla ollaan ainakin tämä päivä. Lääkärille löytyi aika vasta maanantaille, joten katsotaan mitä lääkäri kirjoittaa. Kovasti olivat neuvolassa sitä mieltä että töihin ei ensi viikolla olisi menemistä. Harmittaa vähän ja pitää nyt yrittää olla ilman huonoa omaatuntoa, kun jäi hommat siellä kesken, mutta tosiaan nyt pitää ajatella vauvaa ja omaa jaksamista! Minä tosiaan olen ollut kuin duracell pupu töissä viime viikot, kun olen yrittänyt oikein huhkia ja saada kaiken sijaiselle valmiiksi, mutta taisipa elimistö ja vauva olla eri mieltä äidin huhkimisesta. Kiitos rohkaisevista kommenteista edelliseen postaukseen!
torstai 25. elokuuta 2011
Raskausmyrkytys epäilyjä..
Eilisen päivän olot sai minut huolestumaan ja tänään sitten käytiinkin neuvolassa kontrollikäynnnillä.
Eilen puolen päivän aikaan minulla alkoi töissä selkäkipu, joka tuntui säteilevän vähän joka puolelle selkää, vatsaan myös alkoi koskemaan. Tuntui kuin vatsassa kiertäisi jokin, mutta maha ei kuitenkaan toiminut. Koko ajan oli epämiellyttävä olo, otin siihen panadolia, mutta ei apua. Pötköttelin töissä meidän lepohuoneessa, mutta ei siitäkään apua olotilaan ollut. Töissä olin loppupäivän normaalisti, mutta kun pääsin kotiin niin eipä se olo helpottunutkaan vaan jatkui vain, vaikka pötköttelinkin. Vauva oli tosi aktiivinen ja potki hulluna koko päivän ja illan, mutta itsellä oli sellainen tosi kummallinen olo. Kotona ollessa alkoi tuohon selkäkipuun liittymään myös kovotteluja. Otin taas panadolia, ei kovinkaan helpottanut. Vatsa oli koko illan kipeä ja erityisesti ylävatsalla tuntui epämukavaa tunnetta. Väsynyt olin jo tosi aikaisin ja kävin aikaisin yöunille. Yöllä vessassa käydessä ja aamulla herätessä vielä vatsa tuntui oudolta ja kovotteli, mutta kun sitten pääsin töihin niin olo olikin ihan normaali koko päivän.
Soittelin neuvolaan tänään päivällä ja siellä piti sitten mennä käymään töiden jälkeen. Siellä sattui olemaan kätilö töissä ja oli huolissaan ettei vaan olisi alkavaa raskausmyrkytystä. Mittasivat verenpaineet, jotka oli koholla 150/101, proteiini näytti hivenen olevan plussan puolta. Huolissaan kätilö oli myös turvottelusta ja painonnoususta, joita viime neuvolakäynnillä oli. Mietti jo että laittaako minut sairaalaan tänä iltana, mutta kun olin ihan hyvävointinen niin ei sitten tarvinnut lähteä. Huomisaamuna pitää mennä aamusta heti neuvolaan ja sitten soittelevat äitipolille. Kovasti olivat sitä mieltä että töihin ei nyt enää saisi mennä ensi viikolla. Saa nähdä mitä siis huominen tuo tullessaan. Hieman hirvittää, mutta onneksi olo on hyvä niin mielikin pysyy rauhallisena.
Minun piti eilen illalla lopulta pakata vauvalle kassi valmiiksi kun rupesi itseä mietityttämään, josko tästä pitääkin lähteä sairaalaan. Viime yönä näin taas unta että meille syntyi parikiloinen tyttövauva. Toivotaan nyt kuitenkin että vauva saisi rauhassa kasvaa vielä monta viikkoa ja minun olo pysyisi hyvänä ja tämä nyt olisi ihan vain väärä hälytys!
Onko teillä muilla ollut vastaavanlaisia oloja raskauden aikana?
Eilen puolen päivän aikaan minulla alkoi töissä selkäkipu, joka tuntui säteilevän vähän joka puolelle selkää, vatsaan myös alkoi koskemaan. Tuntui kuin vatsassa kiertäisi jokin, mutta maha ei kuitenkaan toiminut. Koko ajan oli epämiellyttävä olo, otin siihen panadolia, mutta ei apua. Pötköttelin töissä meidän lepohuoneessa, mutta ei siitäkään apua olotilaan ollut. Töissä olin loppupäivän normaalisti, mutta kun pääsin kotiin niin eipä se olo helpottunutkaan vaan jatkui vain, vaikka pötköttelinkin. Vauva oli tosi aktiivinen ja potki hulluna koko päivän ja illan, mutta itsellä oli sellainen tosi kummallinen olo. Kotona ollessa alkoi tuohon selkäkipuun liittymään myös kovotteluja. Otin taas panadolia, ei kovinkaan helpottanut. Vatsa oli koko illan kipeä ja erityisesti ylävatsalla tuntui epämukavaa tunnetta. Väsynyt olin jo tosi aikaisin ja kävin aikaisin yöunille. Yöllä vessassa käydessä ja aamulla herätessä vielä vatsa tuntui oudolta ja kovotteli, mutta kun sitten pääsin töihin niin olo olikin ihan normaali koko päivän.
Soittelin neuvolaan tänään päivällä ja siellä piti sitten mennä käymään töiden jälkeen. Siellä sattui olemaan kätilö töissä ja oli huolissaan ettei vaan olisi alkavaa raskausmyrkytystä. Mittasivat verenpaineet, jotka oli koholla 150/101, proteiini näytti hivenen olevan plussan puolta. Huolissaan kätilö oli myös turvottelusta ja painonnoususta, joita viime neuvolakäynnillä oli. Mietti jo että laittaako minut sairaalaan tänä iltana, mutta kun olin ihan hyvävointinen niin ei sitten tarvinnut lähteä. Huomisaamuna pitää mennä aamusta heti neuvolaan ja sitten soittelevat äitipolille. Kovasti olivat sitä mieltä että töihin ei nyt enää saisi mennä ensi viikolla. Saa nähdä mitä siis huominen tuo tullessaan. Hieman hirvittää, mutta onneksi olo on hyvä niin mielikin pysyy rauhallisena.
Minun piti eilen illalla lopulta pakata vauvalle kassi valmiiksi kun rupesi itseä mietityttämään, josko tästä pitääkin lähteä sairaalaan. Viime yönä näin taas unta että meille syntyi parikiloinen tyttövauva. Toivotaan nyt kuitenkin että vauva saisi rauhassa kasvaa vielä monta viikkoa ja minun olo pysyisi hyvänä ja tämä nyt olisi ihan vain väärä hälytys!
Onko teillä muilla ollut vastaavanlaisia oloja raskauden aikana?
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Onnea Tuittu!
En saanut jostakin syystä kirjoitettua onnittelua omaan blogiisi, joten tätä kautta mielettömän isot onnittelut pienestä ihmeestä!!
Täällä ihan kyynel vierähti poskelle, kun kuulin teidän odotuksen päättyneen onnellisesti! Sen verran paljon olen blogiasi seurannut, että uutinen kosketti kovasti <3 Halitus!
Täällä ihan kyynel vierähti poskelle, kun kuulin teidän odotuksen päättyneen onnellisesti! Sen verran paljon olen blogiasi seurannut, että uutinen kosketti kovasti <3 Halitus!
tiistai 23. elokuuta 2011
32+0 neuvolakuulumisia
Neuvolassa taas käyty ja siellä kaikki hyvin. Minulla vaihtui terveydenhoitaja kokonaan uuteen ja tästä olen todella iloinen. Ensimmäistä kertaa neuvolassa minulle tuli sellainen olo että tämä terveydenhoitaja tiesi mitä teki ja ohjauskin oli erilaista! Tykkään! Nyt luulen että neuvolassa käynnit loppuajastakaan ei tunnu mahdollisesti enää niin pakkopullalta kuin aiemmin. Aiemmat terveydenhoitajat ovat siis olleet tosi mukavia, mutta heillä kun kokemusta on vähemmän kuin nyt työhön palanneella niin se kyllä työssä on näkynyt.
Tarjonta kokeiltiin ja vauva oli raivotarjonnassa. SF mitta edelleen melko tasaisena kulkee keskikäyrällä, hieman suuntautui ylöspäin. hb hyvä 119. ja vauvan sydänäänet kuului napakoina, tosin sporttihetki laittoi sykkeet melko korkealla (166) menemään. Lähete synnytystapa-arvioon tehtiin, sillä minun lähisukulaiselleni on tehty kaksi kertaa hätäsektio sen takia että vauva ei ole mahtunut laskeutumaan alaspäin. Saa nähdä mitäkä keskussairaalasta mieltä ovat, tarvitseeko synnytystapa-arviossa käydä. Meidän keskussairaalassa kun ei sitä viimeistä ultraa automaattisesti ole.
Synnytysvalmennukseenkin ilmoittauduttiin, syyskuussa mennään sitten katsastamaan miltäkä se synnytyssairaala näyttää.
Minulla olisi töitä enää ensi viikko ja sitten alkaisi loma ja sen jälkeen äitiyslomalle :) Ihanaa!<3 Nyt olen töissä jaksanut melko hyvin olla. Istuminen ja käveleminen vihloo kovasti liitoksissa ja häpyluutakin on alkanut tuikkimaan, se ei tunnu kivalta, mutta katsotaan, josko se ei nyt pahenemaan näinä viikkoina lähtisi. Nyt minusta on ollut tosi mukava olla töissä, kun työkaveritkin ovat lomilta palautuneet ja saa tätä omaa työtä tehdä! Ihana on kyllä ollut asiakkailtakin saada palautetta että heille ikävä tulee kun pois olen jäämässä, lämmittää kovasti mieltä! Viikonloppuna tuli käytyä ostamassa kaikkea pientä tarvittavaa vauvalle ja itselle: liivinsuojia, tuttipullo, maidonkerääjä, talkkia, sinkkivoidetta jne. Alkaakin kohta olla jo kaikki tarvittava hommattuna, pitäisi vaan vielä paikat löytää tavaroille ja siivota kaappeja, jota jo koko ajan olen pikkuhiljaa tehnytkin. Viimeisin ostos vauvalle oli tällainen Eikös olekin ihana!! Pitkään mietin, että ostanko vai teenkö, mutta ihastuin niin tuohon pupujussikat kuosiin että pakko oli ostaa ja kun oli vielä tuo setti tarjouksessakin! Huuto-netistäkin katselin, mutta en jaksanut sitten lähteä huutamaan. Pitää sitten pinnasänkyyn itse ommella jotakin, että saa välillä vaihtelua tuohon pupujussikat juttuun.
ps. minä en nyt taas tajua mikä tätä bloggeria vaivaa, kun ei jaa tekstiä kappaleisiin :( Pahoitteluni taas että joudutte taas yhdestä pötköstä kuulumisia lukemaan. Onko muilla muuten samaa ongelmaa??
Tarjonta kokeiltiin ja vauva oli raivotarjonnassa. SF mitta edelleen melko tasaisena kulkee keskikäyrällä, hieman suuntautui ylöspäin. hb hyvä 119. ja vauvan sydänäänet kuului napakoina, tosin sporttihetki laittoi sykkeet melko korkealla (166) menemään. Lähete synnytystapa-arvioon tehtiin, sillä minun lähisukulaiselleni on tehty kaksi kertaa hätäsektio sen takia että vauva ei ole mahtunut laskeutumaan alaspäin. Saa nähdä mitäkä keskussairaalasta mieltä ovat, tarvitseeko synnytystapa-arviossa käydä. Meidän keskussairaalassa kun ei sitä viimeistä ultraa automaattisesti ole.
Synnytysvalmennukseenkin ilmoittauduttiin, syyskuussa mennään sitten katsastamaan miltäkä se synnytyssairaala näyttää.
Minulla olisi töitä enää ensi viikko ja sitten alkaisi loma ja sen jälkeen äitiyslomalle :) Ihanaa!<3 Nyt olen töissä jaksanut melko hyvin olla. Istuminen ja käveleminen vihloo kovasti liitoksissa ja häpyluutakin on alkanut tuikkimaan, se ei tunnu kivalta, mutta katsotaan, josko se ei nyt pahenemaan näinä viikkoina lähtisi. Nyt minusta on ollut tosi mukava olla töissä, kun työkaveritkin ovat lomilta palautuneet ja saa tätä omaa työtä tehdä! Ihana on kyllä ollut asiakkailtakin saada palautetta että heille ikävä tulee kun pois olen jäämässä, lämmittää kovasti mieltä! Viikonloppuna tuli käytyä ostamassa kaikkea pientä tarvittavaa vauvalle ja itselle: liivinsuojia, tuttipullo, maidonkerääjä, talkkia, sinkkivoidetta jne. Alkaakin kohta olla jo kaikki tarvittava hommattuna, pitäisi vaan vielä paikat löytää tavaroille ja siivota kaappeja, jota jo koko ajan olen pikkuhiljaa tehnytkin. Viimeisin ostos vauvalle oli tällainen Eikös olekin ihana!! Pitkään mietin, että ostanko vai teenkö, mutta ihastuin niin tuohon pupujussikat kuosiin että pakko oli ostaa ja kun oli vielä tuo setti tarjouksessakin! Huuto-netistäkin katselin, mutta en jaksanut sitten lähteä huutamaan. Pitää sitten pinnasänkyyn itse ommella jotakin, että saa välillä vaihtelua tuohon pupujussikat juttuun.
ps. minä en nyt taas tajua mikä tätä bloggeria vaivaa, kun ei jaa tekstiä kappaleisiin :( Pahoitteluni taas että joudutte taas yhdestä pötköstä kuulumisia lukemaan. Onko muilla muuten samaa ongelmaa??
perjantai 19. elokuuta 2011
Testaa puolisosi kipukynnys
Sain tänä aamuna sähköpostia Libero-kerhosta. Eräs sähköpostin sisältä puistatti hieman mieltä:
"Tulevalle isälle: Kun oikein koskee, on pakko huutaa ääneen! Voit aloittaa puolisosi auttamisen jo nyt. Testaa hänen kipukynnyksensä.
Linkki tälle sivulle"
Minkälaisen ensivaikutelman tämä kappale teissä saa aikaan? Mielestäni tämän lause voisi jopa rohkaista isiä väkivaltaan :( Linkissä nyt on selitetty asia ihan kivasti, mutta ehkäpä tuon linkin esittelyn olisi voinut tehdä toisella tavalla..
"Tulevalle isälle: Kun oikein koskee, on pakko huutaa ääneen! Voit aloittaa puolisosi auttamisen jo nyt. Testaa hänen kipukynnyksensä.
Linkki tälle sivulle"
Minkälaisen ensivaikutelman tämä kappale teissä saa aikaan? Mielestäni tämän lause voisi jopa rohkaista isiä väkivaltaan :( Linkissä nyt on selitetty asia ihan kivasti, mutta ehkäpä tuon linkin esittelyn olisi voinut tehdä toisella tavalla..
torstai 18. elokuuta 2011
2kk laskettuun aikaan
Kyllä tää vauvan odotus on ihanaa, kun tulee tilailtua vaikka mitä. Aina välillä ei muistakaan mitä on tilannut ja sitten löytyy iloinen yllätys postilaatikosta. Tänään ja eilen olen taas saanut postia Vaukirjalta ja sitten saapui myös tilaamani Flexi Bath-vanna vauvalle :) Vanna on ihanan värinen ja mikä ihaninta - mahtuu pieneen tilaan!! :)
Enää kaksi kuukautta laskettuun aikaan, tasan! Jännää, kohta saa jo melkein ruveta päiviä laskemaan (ihan kuin sitä ei jo nyt laskisi ;)) Ja kohta tää odotus on jo taakse jäänyttä ja oma nyytti tuhisee kainalossa <3 Voih, kun nää viikot nyt menisi nopeasti! On se mieletöntä miten jotakin tuntee rakastavansa jo niin paljon vaikka ei oo ikinä vielä nähnytkään! En ole muuten taas vähään aikaan päivitellyt masukuvaa, joten tällaiselta meikäläisen köllykkä näyttää 31+2
Enää kaksi kuukautta laskettuun aikaan, tasan! Jännää, kohta saa jo melkein ruveta päiviä laskemaan (ihan kuin sitä ei jo nyt laskisi ;)) Ja kohta tää odotus on jo taakse jäänyttä ja oma nyytti tuhisee kainalossa <3 Voih, kun nää viikot nyt menisi nopeasti! On se mieletöntä miten jotakin tuntee rakastavansa jo niin paljon vaikka ei oo ikinä vielä nähnytkään! En ole muuten taas vähään aikaan päivitellyt masukuvaa, joten tällaiselta meikäläisen köllykkä näyttää 31+2
maanantai 15. elokuuta 2011
Lukutoukka
Minä olen löytänyt sisältäni taas pitkästä aikaa lukutoukan. Viime viikkojen aikana olen kerennyt vihdoin lukemaan kesän alussa kirjastosta lainaamiani kirjoja ja näiden lukeminen todellakin kannatti. Tykkään todellakin nauttia kaikkea hömppäromanttista kirjallisuutta. Erityisesti Cathy Kellyn, Cecelia Ahernin, Marian Keysin ja Nora Robertsin kirjat ovat suosikkilistallani.
Kesän alussa löysinkin minulle aivan uuden kirjailijan ja onneksi sain lopulta luettua hänen kirjansa. Kyseessä siis kirjailija Jennifer Weiner ja tässä parin viikon aikana luin hänen kirjoistaan: "Lainakengissä" (josta muuten on se elokuvakin jossa Cameron Diaz näyttelee) ja nyt eilen sain loppuun kirjan "Pieniä maanjäristyksiä". Molemmat todella hyviä kirjoja ja nyt minun pitääkin sitten äitiyslomalle käydä etsimässä lisää kyseisen kirjailijan muita tuotoksia. Kirjasta "Pieniä maanjäristyksiä" tykkäsin varmaan paljon sen takia, sillä se kertoo raskaana olevista naisista: heidän raskaus sekä vauva-ajastaan. Tykkäsin, joten suosittelen lukemaan!
Äitiysloman ajalle (siis ennen vauvan syntymää) olin tosiaan ajatellut hankkia jotakin hyvää lukemista, joten pitääkin käydä katsastamassa kirjastosta mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyykään. Onhan minulla tosiaan äitiyslomalle paljon kaappien siivoamista, paikkojen järjestelemistä, ulkoilua kavereiden treffaamista sun muuta, mutta varmaan ihan hyvä myös ottaa aikaa itselleen ja rentoutua ihan kutkulleen :)
Mitenkäs te olette käyttäneet tai aiotte käyttää äitiysloman ennen vauvan syntymää?
Kesän alussa löysinkin minulle aivan uuden kirjailijan ja onneksi sain lopulta luettua hänen kirjansa. Kyseessä siis kirjailija Jennifer Weiner ja tässä parin viikon aikana luin hänen kirjoistaan: "Lainakengissä" (josta muuten on se elokuvakin jossa Cameron Diaz näyttelee) ja nyt eilen sain loppuun kirjan "Pieniä maanjäristyksiä". Molemmat todella hyviä kirjoja ja nyt minun pitääkin sitten äitiyslomalle käydä etsimässä lisää kyseisen kirjailijan muita tuotoksia. Kirjasta "Pieniä maanjäristyksiä" tykkäsin varmaan paljon sen takia, sillä se kertoo raskaana olevista naisista: heidän raskaus sekä vauva-ajastaan. Tykkäsin, joten suosittelen lukemaan!
Äitiysloman ajalle (siis ennen vauvan syntymää) olin tosiaan ajatellut hankkia jotakin hyvää lukemista, joten pitääkin käydä katsastamassa kirjastosta mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyykään. Onhan minulla tosiaan äitiyslomalle paljon kaappien siivoamista, paikkojen järjestelemistä, ulkoilua kavereiden treffaamista sun muuta, mutta varmaan ihan hyvä myös ottaa aikaa itselleen ja rentoutua ihan kutkulleen :)
Mitenkäs te olette käyttäneet tai aiotte käyttää äitiysloman ennen vauvan syntymää?
lauantai 13. elokuuta 2011
Pieniä vieraita
Eilen meillä kävi kylässä taas pitkästä aikaa pieniä vieraita (7kk ja 2v). Olipas oikeasti ihanaa vaihtaa kuulumisia lasten vanhempien kanssa ja nähdä miten pienet olivat taas kasvaneet. Saimme samalla myös testattua tuon "hoitopöydän" kylpyhuoneessa, sopivalla korkeudella on :) ja taas vähän katsottua koiramme reaktiota pieniin.
Meidän koira ilmeisestikin kokee nämä juuri kävelemään oppineet tai muuten pienet leikki-ikäiset hyvin uhkaavina, sillä eilen 2v kyläilijä sai moneen kertaan murinaa meidän koiraltamme, kun hieman liian nopein liikkein lähestyi. Mustasukkaisuutta koiramme myös näytti siinä vaiheessa kun mieheni ja 2vuotias kättelivät. Tarkkana piti kyllä olla koko ajan. Tämä 2v yritti myös pariin kertaan potkaista koiraamme, joten ei tainnut heillä oikein kemiat kohdata puolin eikö toisin..
Tähän pienempään möngertäjään koiramme ei ollut moksiskaan. Jo heti kun tämä pienempi kyläilijä tuotiin sisälle kantokopassa, huomasin että koiramme oli todella kiinnostunut erityisesti hänestä. Kovasti piti nuuhkia että mitä tuommoisessa kopassa oikein on. (Mietin että voisiko tämä johtua siitä että toimme oman kantokopan noin viikko sitten kotiin ja se meillä lastenhuoneessa on.) Pienimmän vieraan meillä sylissä ollessa koiramme ei näyttänyt minkäänlaisia mustasukkaisuuden merkkejä, ja kun hänet laitettiin lattialle köllöttelemään antoi koiramme tämän olla ihan rauhassa, haistelemassa kävi vain ja kävi pienen matkan päähän lattialle nukkumaan.
Mieheni ei oikeastaan ole aiemmin ollut lapsista kovinkaan innostunut. Vielä pari vuotta sitten kun tuo kylässä käynyt vanhempi poika syntyi, ei mieheni tainnut pitää ollenkaan koko poikaa sylissäkään. Meidän oman raskautemme aikana olen huomannut suuren muutoksen! Aina nyt vauvoja nähdessään hän omatoimisesti menee ottamaan pieniä syliinsä ja eilen nappasi melkein heti tämän 7kk ikäisen syliinsä ja onnistui jopa laittelemaan keittiössä kahvipöytää pienen ollessa sylissä :) Mieheni hyppyytteli tyttöä sylissä ja tyttö kikatteli ja nauroi ääneen. WAU! olipas muuten ihana näky! Ja entistä enemmän tuli sellainen olo että minun rakkaastani tulee todella hyvä isä! <3
Olettekos muuten huomanneet minkälaisia muutoksia omissa miehissänne oman raskauden aikana?
Meidän koira ilmeisestikin kokee nämä juuri kävelemään oppineet tai muuten pienet leikki-ikäiset hyvin uhkaavina, sillä eilen 2v kyläilijä sai moneen kertaan murinaa meidän koiraltamme, kun hieman liian nopein liikkein lähestyi. Mustasukkaisuutta koiramme myös näytti siinä vaiheessa kun mieheni ja 2vuotias kättelivät. Tarkkana piti kyllä olla koko ajan. Tämä 2v yritti myös pariin kertaan potkaista koiraamme, joten ei tainnut heillä oikein kemiat kohdata puolin eikö toisin..
Tähän pienempään möngertäjään koiramme ei ollut moksiskaan. Jo heti kun tämä pienempi kyläilijä tuotiin sisälle kantokopassa, huomasin että koiramme oli todella kiinnostunut erityisesti hänestä. Kovasti piti nuuhkia että mitä tuommoisessa kopassa oikein on. (Mietin että voisiko tämä johtua siitä että toimme oman kantokopan noin viikko sitten kotiin ja se meillä lastenhuoneessa on.) Pienimmän vieraan meillä sylissä ollessa koiramme ei näyttänyt minkäänlaisia mustasukkaisuuden merkkejä, ja kun hänet laitettiin lattialle köllöttelemään antoi koiramme tämän olla ihan rauhassa, haistelemassa kävi vain ja kävi pienen matkan päähän lattialle nukkumaan.
Mieheni ei oikeastaan ole aiemmin ollut lapsista kovinkaan innostunut. Vielä pari vuotta sitten kun tuo kylässä käynyt vanhempi poika syntyi, ei mieheni tainnut pitää ollenkaan koko poikaa sylissäkään. Meidän oman raskautemme aikana olen huomannut suuren muutoksen! Aina nyt vauvoja nähdessään hän omatoimisesti menee ottamaan pieniä syliinsä ja eilen nappasi melkein heti tämän 7kk ikäisen syliinsä ja onnistui jopa laittelemaan keittiössä kahvipöytää pienen ollessa sylissä :) Mieheni hyppyytteli tyttöä sylissä ja tyttö kikatteli ja nauroi ääneen. WAU! olipas muuten ihana näky! Ja entistä enemmän tuli sellainen olo että minun rakkaastani tulee todella hyvä isä! <3
Olettekos muuten huomanneet minkälaisia muutoksia omissa miehissänne oman raskauden aikana?
tiistai 9. elokuuta 2011
30+0 aaltoilua
Nyt on 30 raskausviikkoa takana! Laskettuun aikaan siis enää 10viikkoa, saa nähdä miten pitkään saa jännittää että vihdoin näkee pienen nuppusen, sitä nimittäin odotetaan niin paljon! Ja sen olen jo omista unistani viime aikoina huomannut.
Viimeisen viikon aikana olen nähnyt pelkästään vauva-aiheisia unia, milloin olen synnyttämässä tai jo synnyttänyt. Viimeisimmässä unessani näin unta, että sainkin kolmoset, joita ei oltu tajuttu ultrassa. Pieniä tyttöjä. Sairaalasta lähtiessämme sitten ongelmana oli että meillä oli vain yksi turvakaukalo, joten mies joutui sitten niitä metsästämään että pääsimme kotiin. Ihan hassuja unia, joille pitää sitten ihan nauraa seuraavana päivänä. Viime aikojen unissani olen aina synnyttänyt hyvin pienen tytön (2kg), liekkö alitajunnassa pelko ennenaikaisesta synnyttämisestä?
Aiemmin unet taas olivat sitä että näin unta että synnytin todella ison pojan, jolle eivät mitkään ostamani vaatteet mahtuneet.
Aiemmin vauvan liikkeet ovat olleet lähinnä potkuja siellä täällä lähinnä alavatsalla ja selässä, mutta eilen todellakin huomasin liikekuvioiden laajentuneen. Minun mahassani nimittäin oli oikea aaltokone!:) Miehenikin katseli ihmeissään, kun vauva liikuskeli ja sai mahani mitä kummallisempiin muotoihin :) Meidän nuppunen on varmaankin vaihtanut asentoa ja siitä innostuneena antoi meille melkoisen shown koko eiliseksi illaksi!:)
Viimeisen viikon aikana olen nähnyt pelkästään vauva-aiheisia unia, milloin olen synnyttämässä tai jo synnyttänyt. Viimeisimmässä unessani näin unta, että sainkin kolmoset, joita ei oltu tajuttu ultrassa. Pieniä tyttöjä. Sairaalasta lähtiessämme sitten ongelmana oli että meillä oli vain yksi turvakaukalo, joten mies joutui sitten niitä metsästämään että pääsimme kotiin. Ihan hassuja unia, joille pitää sitten ihan nauraa seuraavana päivänä. Viime aikojen unissani olen aina synnyttänyt hyvin pienen tytön (2kg), liekkö alitajunnassa pelko ennenaikaisesta synnyttämisestä?
Aiemmin unet taas olivat sitä että näin unta että synnytin todella ison pojan, jolle eivät mitkään ostamani vaatteet mahtuneet.
Aiemmin vauvan liikkeet ovat olleet lähinnä potkuja siellä täällä lähinnä alavatsalla ja selässä, mutta eilen todellakin huomasin liikekuvioiden laajentuneen. Minun mahassani nimittäin oli oikea aaltokone!:) Miehenikin katseli ihmeissään, kun vauva liikuskeli ja sai mahani mitä kummallisempiin muotoihin :) Meidän nuppunen on varmaankin vaihtanut asentoa ja siitä innostuneena antoi meille melkoisen shown koko eiliseksi illaksi!:)
maanantai 8. elokuuta 2011
Sweetest blog
Olipas ihana yllätys, kun töiden jälkeen tulin lukemaan blogikuulumisia ja Jii oli jättänyt kommenttia, että minulle on jotakin hänen blogissaan yksi raskaus ja pieni rusinapulla
Sieltäpä löytyikin tällainen herkullinen yllätys
Oikein isot kiitokset <3 Tämä piristi mukavasti päivää! Tunnustuksen saatuani minun pitäisi siis paljastaa kolme asiaa: lempiväri, lempiruoka ja paikka, jossa haluaisi käydä. Tässäpä siis minun vastaukseni :) Lempiväri: Tällä hetkellä sisustuksessa lempivärini on ehdottomasti vihreä (varmaan jo edellisen postauksen kuvista huomasi että meidän kylpyhuone vihretää, kuten myös muut huoneet tällä hetkellä!)vaaleanpunaisesta tykkään kyllä myös kovasti. Lempiruoka: Tuo raskausajan pahoinvointi taitaa nyt hieman vaikuttaa tähän lempiruokajuttuun, sillä on tosi vaikea miettiä että mikä se lempiruoka olisi.. Ennen raskautta varmaan lasagne ja tortillat, ne tällä hetkellä ällöttää aika paljon, eli jos tämän hetken lempiruoat pitäisi sanoa niin ne olisi ehdottomasti marjamaito ja jäätelö! ;) hihi :) (lasketaanhan nää ruoiksi) Paikka jossa haluaisin käydä: Niitä on niin monia!!! Varsinkin tällaiselle matkailuhöperölle, joka käyttäisi kaiken ajan ja rahan matkusteluun!:D Mutta oikein kovasti haluaisin joku päivä matkustaa Meksikoon tai Mauritiukselle! Ja tunnustusta jatkan minäkin eteenpäin: Tuitulle blogiin Pieni ihme ja sitten Tiitulle blogiin Enkeleitä onko heitä
Muoks, muoks.. Kovasti oon yrittäny muokata tekstiä, mutta minun koneella näyttää siltä että koko lopputekstissä ei olisi kappalejakoja ollenkaan (vaikka onkin) Voihan bloggeri sentään ja pahoittelut jos koko postaus on melkein yhdessä pötkössä.. Ei nyt tää bloggeri oikein tojeksi!
Sieltäpä löytyikin tällainen herkullinen yllätys
Oikein isot kiitokset <3 Tämä piristi mukavasti päivää! Tunnustuksen saatuani minun pitäisi siis paljastaa kolme asiaa: lempiväri, lempiruoka ja paikka, jossa haluaisi käydä. Tässäpä siis minun vastaukseni :) Lempiväri: Tällä hetkellä sisustuksessa lempivärini on ehdottomasti vihreä (varmaan jo edellisen postauksen kuvista huomasi että meidän kylpyhuone vihretää, kuten myös muut huoneet tällä hetkellä!)vaaleanpunaisesta tykkään kyllä myös kovasti. Lempiruoka: Tuo raskausajan pahoinvointi taitaa nyt hieman vaikuttaa tähän lempiruokajuttuun, sillä on tosi vaikea miettiä että mikä se lempiruoka olisi.. Ennen raskautta varmaan lasagne ja tortillat, ne tällä hetkellä ällöttää aika paljon, eli jos tämän hetken lempiruoat pitäisi sanoa niin ne olisi ehdottomasti marjamaito ja jäätelö! ;) hihi :) (lasketaanhan nää ruoiksi) Paikka jossa haluaisin käydä: Niitä on niin monia!!! Varsinkin tällaiselle matkailuhöperölle, joka käyttäisi kaiken ajan ja rahan matkusteluun!:D Mutta oikein kovasti haluaisin joku päivä matkustaa Meksikoon tai Mauritiukselle! Ja tunnustusta jatkan minäkin eteenpäin: Tuitulle blogiin Pieni ihme ja sitten Tiitulle blogiin Enkeleitä onko heitä
Muoks, muoks.. Kovasti oon yrittäny muokata tekstiä, mutta minun koneella näyttää siltä että koko lopputekstissä ei olisi kappalejakoja ollenkaan (vaikka onkin) Voihan bloggeri sentään ja pahoittelut jos koko postaus on melkein yhdessä pötkössä.. Ei nyt tää bloggeri oikein tojeksi!
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Pieniä valmisteluja vauvan tuloon..
Lupailin aiemmin tänään että laittelen kuvia makuuhuoneesta ja kylpyhuoneesta, kun ne nyt alkavat olla jo pienesti valmiita vauvan tuloon. Tällaiselta meillä siis nyt näyttää. Pinnasänky on minun vanha ja sen mieheni hioi ja maalasi (oli aiemmin puunvärinen), tuon verhokatoksen ompelin vanhasta lakanasta (tuo tanko ei ole vielä kunnolla paikoillaan, eikä nuo perhoset kiinni, mallasin niitä vain suunnilleen paikoilleen), ja lipasto on Ikean Hemnes-lipasto (joka on mielestäni todella tilava). Vielä pitäisi joku pieni lelumobiili rakentaa tai laittaa joku tuosta verhokatoksesta roikkumaan mitä vauva saisi sitten katsella tai sitten ehkäpä siihen tuleekin tuommoinen perhonen roikkumaan...saa nähdä!
Kylpyhuoneeseen mieheni kiinnitti eilen tuon hyllyn, jossa nuo pienet rottinkikorit ja minun eilisen päivän siivoiluni oli oikeastaan se että siivosin tuon valkoisen hyllyn sisällön ja raivasin sinne tilaa vaipoille, vauvan tarvikkeille ja pyyhkeille. Kylpyhuoneeseen oon nyt tosi tyytyväinen, sillä se on koko ajan aiemmin näyttänyt jotenkin tyhjälle. Nyt siinä on sitä jotakin!
Kylpyhuoneeseen mieheni kiinnitti eilen tuon hyllyn, jossa nuo pienet rottinkikorit ja minun eilisen päivän siivoiluni oli oikeastaan se että siivosin tuon valkoisen hyllyn sisällön ja raivasin sinne tilaa vaipoille, vauvan tarvikkeille ja pyyhkeille. Kylpyhuoneeseen oon nyt tosi tyytyväinen, sillä se on koko ajan aiemmin näyttänyt jotenkin tyhjälle. Nyt siinä on sitä jotakin!
Voihan selkä ja mokkula!
Onpas taas vierähtänyt melkein viikko siitä kun viimeksi postasin tänne blogiin. Meidän mokkula on ollut superhidas ja minua turhauttaa kun joutuu odottamaan niin pitkään ennen kuin mikään sivu latautuu :( Huoh!
Viikolla minulla oli lääkärineuvola. Siitä minulle jäi hieman paha maku suuhun. Olin viimeinen asiakas ja lääkäri teki tarkastuksen todella nopeasti ja hänestä huomasi että kiire oli, vaikka ottikin minut huomattavasti etuajassa sisälle. Sisätutkimuksessa kaikki siis oli kunnossa, lääkäri sanoi että vauva on hyvin ylhäällä ja kohdunsuu on kiinteä ja kaulaakin hyvin vielä jäljellä. Tarjontaa ei tunnustellut. VAuvan sydänäänet kuuluivat hienosti ja Sf mitta menee edelleen keskikäyrällä. Rautakuurilla ollaan edelleen, pitäisi nestemäiseen vaihtaa, mutta kun minä en voi niitä juoda! Ne on niin pahanmakuisia. Nyt olen siis yrittänyt ottaa päivittäin retaferia ja niin että maitotuotteiden otosta varmasti olisi aikaa ja paljon C-vitamiinia marjojen muodossa! Pitääpä tsekkailla töissä parin viikon päästä että lähteekö arvo nousuun, jos ei niin sitten pakotan itseni juomaan sitä litkua. Hb siis oli 119, joten samassa pysynyt kuin viime mittauksessakin.
Selkäkipua on ollut koko viime viikon, yleensä aina illalla ja panadolia olen joutunut käyttämään että saisin yöt hieman paremmin nukuttua. Lääkäriltä kyselin selkäkivusta ja tämä sanoi että panadolia kolmesti päivässä ja jos ei ala auttamaan niin panacodia voin ottaa jos ei panadol auta. Minusta kuulostaa kyllä hurjalta tuo lääkemäärä jos sitä nyt päivittäin joutuu käyttämään..:( onko teistä kukaan joutunut selkäkipujen takia käyttämään päivittäin särkylääkkeitä? Sairaslomaa kyselin, mutta lääkäri oli sitä mieltä ettei sitä selkäkivun takia tarvitse :( Eilen siivosimme kotona (minä lähinnä vain hyllyjä putsasin ja mies hoiti imuroinnin ja luuttuamisen) ja selkä oli tosi tosi kipeä, ja illalla tuntui että pitääkö toinen jalkakaan. Yöllä piti nousta ottamaan panadolia, kun ei meinannut pakotus loppua millään. Huoh, tällaistako sitä pitää sitten loppuaika kestää? Tukivyöstäkään ei valitettavasti oo apua..
Tänään olisi tarkoitus ommella pinnasänkyyn prinsessa/prinssikatos jos sen verran pystyisin touhuamaan, mies nimittäin sai pinnasängyn valmiiksi ja se jo odottaa nukkujaa makuuhuoneessa.. joten tulossa postausta ja kuvia meidän makuuhuoneesta ja kylppäristä, joita jo hieman laitettu valmiiksi vauvaa varten :)
Viikolla minulla oli lääkärineuvola. Siitä minulle jäi hieman paha maku suuhun. Olin viimeinen asiakas ja lääkäri teki tarkastuksen todella nopeasti ja hänestä huomasi että kiire oli, vaikka ottikin minut huomattavasti etuajassa sisälle. Sisätutkimuksessa kaikki siis oli kunnossa, lääkäri sanoi että vauva on hyvin ylhäällä ja kohdunsuu on kiinteä ja kaulaakin hyvin vielä jäljellä. Tarjontaa ei tunnustellut. VAuvan sydänäänet kuuluivat hienosti ja Sf mitta menee edelleen keskikäyrällä. Rautakuurilla ollaan edelleen, pitäisi nestemäiseen vaihtaa, mutta kun minä en voi niitä juoda! Ne on niin pahanmakuisia. Nyt olen siis yrittänyt ottaa päivittäin retaferia ja niin että maitotuotteiden otosta varmasti olisi aikaa ja paljon C-vitamiinia marjojen muodossa! Pitääpä tsekkailla töissä parin viikon päästä että lähteekö arvo nousuun, jos ei niin sitten pakotan itseni juomaan sitä litkua. Hb siis oli 119, joten samassa pysynyt kuin viime mittauksessakin.
Selkäkipua on ollut koko viime viikon, yleensä aina illalla ja panadolia olen joutunut käyttämään että saisin yöt hieman paremmin nukuttua. Lääkäriltä kyselin selkäkivusta ja tämä sanoi että panadolia kolmesti päivässä ja jos ei ala auttamaan niin panacodia voin ottaa jos ei panadol auta. Minusta kuulostaa kyllä hurjalta tuo lääkemäärä jos sitä nyt päivittäin joutuu käyttämään..:( onko teistä kukaan joutunut selkäkipujen takia käyttämään päivittäin särkylääkkeitä? Sairaslomaa kyselin, mutta lääkäri oli sitä mieltä ettei sitä selkäkivun takia tarvitse :( Eilen siivosimme kotona (minä lähinnä vain hyllyjä putsasin ja mies hoiti imuroinnin ja luuttuamisen) ja selkä oli tosi tosi kipeä, ja illalla tuntui että pitääkö toinen jalkakaan. Yöllä piti nousta ottamaan panadolia, kun ei meinannut pakotus loppua millään. Huoh, tällaistako sitä pitää sitten loppuaika kestää? Tukivyöstäkään ei valitettavasti oo apua..
Tänään olisi tarkoitus ommella pinnasänkyyn prinsessa/prinssikatos jos sen verran pystyisin touhuamaan, mies nimittäin sai pinnasängyn valmiiksi ja se jo odottaa nukkujaa makuuhuoneessa.. joten tulossa postausta ja kuvia meidän makuuhuoneesta ja kylppäristä, joita jo hieman laitettu valmiiksi vauvaa varten :)
tiistai 2. elokuuta 2011
Muistelua
Eilen tuli 2 vuotta siitä kun juhlimme hääpäiväämme, joka oli suurenmoinen, ihana ja ikimuistoinen! Päivääkään naimisissaolosta en kadu ja edelleen rakastan miestäni hyvin syvästi. Tässäpä pari ihanaa kuvamuistoa päivästä, joka on yksi elämäni onnellisimmista päivistä! Rakastan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
