Eilen meillä kävi kylässä taas pitkästä aikaa pieniä vieraita (7kk ja 2v). Olipas oikeasti ihanaa vaihtaa kuulumisia lasten vanhempien kanssa ja nähdä miten pienet olivat taas kasvaneet. Saimme samalla myös testattua tuon "hoitopöydän" kylpyhuoneessa, sopivalla korkeudella on :) ja taas vähän katsottua koiramme reaktiota pieniin.
Meidän koira ilmeisestikin kokee nämä juuri kävelemään oppineet tai muuten pienet leikki-ikäiset hyvin uhkaavina, sillä eilen 2v kyläilijä sai moneen kertaan murinaa meidän koiraltamme, kun hieman liian nopein liikkein lähestyi. Mustasukkaisuutta koiramme myös näytti siinä vaiheessa kun mieheni ja 2vuotias kättelivät. Tarkkana piti kyllä olla koko ajan. Tämä 2v yritti myös pariin kertaan potkaista koiraamme, joten ei tainnut heillä oikein kemiat kohdata puolin eikö toisin..
Tähän pienempään möngertäjään koiramme ei ollut moksiskaan. Jo heti kun tämä pienempi kyläilijä tuotiin sisälle kantokopassa, huomasin että koiramme oli todella kiinnostunut erityisesti hänestä. Kovasti piti nuuhkia että mitä tuommoisessa kopassa oikein on. (Mietin että voisiko tämä johtua siitä että toimme oman kantokopan noin viikko sitten kotiin ja se meillä lastenhuoneessa on.) Pienimmän vieraan meillä sylissä ollessa koiramme ei näyttänyt minkäänlaisia mustasukkaisuuden merkkejä, ja kun hänet laitettiin lattialle köllöttelemään antoi koiramme tämän olla ihan rauhassa, haistelemassa kävi vain ja kävi pienen matkan päähän lattialle nukkumaan.
Mieheni ei oikeastaan ole aiemmin ollut lapsista kovinkaan innostunut. Vielä pari vuotta sitten kun tuo kylässä käynyt vanhempi poika syntyi, ei mieheni tainnut pitää ollenkaan koko poikaa sylissäkään. Meidän oman raskautemme aikana olen huomannut suuren muutoksen! Aina nyt vauvoja nähdessään hän omatoimisesti menee ottamaan pieniä syliinsä ja eilen nappasi melkein heti tämän 7kk ikäisen syliinsä ja onnistui jopa laittelemaan keittiössä kahvipöytää pienen ollessa sylissä :) Mieheni hyppyytteli tyttöä sylissä ja tyttö kikatteli ja nauroi ääneen. WAU! olipas muuten ihana näky! Ja entistä enemmän tuli sellainen olo että minun rakkaastani tulee todella hyvä isä! <3
Olettekos muuten huomanneet minkälaisia muutoksia omissa miehissänne oman raskauden aikana?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Meillä myös mies tuntuu kiinnittävän eri lailla huomiota ympärillä näkyviin lapsiin, tai oikeastaan vauvoihin. Nyt aivan loppuraskaudessa hänellä on myös herännyt ennennäkemätön pesänrakennus- ja siivousvietti. Toivottavasti kiinnostus kotitöihin jatkuu vauvan synnyttyäkin :D
VastaaPoistaMeillä mies on aina tykännyt puuhailla ja pelmata sisarustensa lasten kanssa. Nyt sitä kiinnittää siihen vain hormoonihuuruissa vielä enemmän huomiota ja kivaltahan se tuntuu sitä katsella :)
VastaaPoistaMies on ruvennut tuijottelemaan ohimeneviä pikkulapsia ja vauvoja :) Jaksaisi katsella niitä jopa enemmän kuin minä! Sen sijaan hän ei oikein osaa toisten lapsia paijailla samalla tavalla. Masua taas silittelee monta kertaa päivässä :)
VastaaPoistaJa nauratti muuten tuo edellisen postauksen "aaltokone". Meillä taitaa olla kehkeytymässä jotain samantapaista...!
Tuittu: Vitsi tuo pesänrakennus ja siivousvietti unohtui miulla mainitakin! miunki mies on ihan innoissaan on laitellu nyt kotia kuntoon vauvaa varten :) Saa nähdä mitenkä kun laskettu aika lähestyy et mitä kaikkea vielä ilmenee..
VastaaPoistaLauraR:Totta, tuo hormoonihuuruisuus varmaan tekee siitä vielä miljoona kertaa ihanampaa :)
Verona: Miun mies ei oikein osaa silitellä miun mahaa, kyl se aina välillä silittelee tai tökkii, mut se on nii kärsimätön ettei oikein jaksa jäädä paikoilleen odottelemaan et millonka se potku tulee..
Kun saisikin tuosta aaltokoneesta otettua kuvan niin jäisi muistoksi että minkälaiseksi massu aina muotoutuu! Oota vaan se on kyl ollu nii ihmeellistä ja ihanaa ainakin vielä , tosin kohan ne liikkeet vielä laajenee ni en tiiä onko ne sit enää nii ihania..
Minen osaa sanoa onko miehessä sen suuremmin muutosta tapahtunu, kaupungilla se tosin hymyilee lapsille ja jutteleekin jos hyvin kohdalla sattuu, mut onpa se aina sitä tainnu tehdä.
VastaaPoistaMinä itse en koskaan ole ollut erityisen innokas ottamaan kyläileviä vauvoja tai kyläillessäni vauvoja syliin, en ihan pieniä, mutta en erityisemmin niitä hieman isompiakaan. Ja siis mä kuitenkin oon aina tykänny vauvoista ja lapsista, haaveillu omasta koko aikuisikäni, hoitanu pikkusiskojani (ikäeroa meillä on 17v ja 22v) ja tehny vuosia töitäkin päiväkodissa. Ja siis toki mä lapsia päiväkodissa töissä ollessani pidän sylissä ja teen sen mielellänikin. Mut en mä mene kylään ja heti nappaa muksua syliin, otan kyllä jos lapsi on itse tullakseen, mut saatan kieltäytyä myös jos aikuinen vauvaa tarjoaa :) Mutta, monta monta vierailua vauvaperheessä tai vauvan meillä vieraillessa on menny niin etten ole vauvaa sylissä pitäny.