Koiramme on alusta asti tottunut lapsiin. Hän leikkii lasten kanssa ja tykkää siskoni lapsista paljon, kuten myös muistakin, mutta mustasukkaisuutta on kyllä välillä havaittavissa . Kun vauvavieraita on ollut kylässä on vauvat saaneet köllötellä lattialla rauhassa, neiti on käynyt yleensä hieman nuuhkimassa, antanut pienen pusun ja sitten käynyt pienen matkan päähän viereen köllimään. Olimme katsomassa jokin aika sitten kummityttöämme ja koiramme oli myös kylässä mukana. Istuimme mieheni kanssa vierekkäin sohvalla ja sain sitten pienen kummityttöni syliin. Koiramme oli nukkunut ihan rauhassa matolla, mutta kun tajusi että minun syliini tuli pikkuinen nyytti, hyppäsi hän heti pystyyn ja ja hyppäsi mieheni syliin ja yritti sitä kautta tulla minun syliini. Näin käy yleensä aina silloin kun olen mieheni kanssa jossain. Jos olen yksin ja otan vauvan syliin, ei hän koe tilannetta mitenkään uhkaavaksi vaan silloin saa vauvat köllötellä ihan rauhassa sylissä. Hmm.. Mietinpähän vain, että mitenkähän meidän neiti suhtautuu kun oma vauva tulee kotiin?
Lelut on toinen asia mitä mietin. Meidän koirallamme on leluja melko paljon ja hän tykkää erityisesti pehmoleluista. Vauvallemme olen itse ostanut yhden pupu pehmolelun ja Rooman tuliaisina saimme tämmöisen Ruu pehmolelun ja ruokalapun.
Yleensä tämmöiset pehmolelut saa koiramme, mutta tällä kertaa hän ei saanutkaan. Kyllä oli neidillä kiehnäys kyljessä kova ja yritti vaikka millä keinoin saada minut laskemaan Ruun alas, jotta pääsisi leikkimään ja murmatti kovasti kun en lelua hänelle antanut. Siis apua? entä sitten kun pitäisi olla koiran lelut ja vauvan lelut??
Siis kertokaahan kokemuksia miten koira on suhtautunut vauvan tuloon ja hyviä vinkkejä meille?
Meillä alku on suoraan sanottuna aivan helvetin stressaavaa. Koiralla kokoa reilut 65 cm ja 55 kg, vauva pieni kolmen kilon rääpäle pelokkaan äidin sylissä... Koira oli mielettömän kiinnostunut vauvasta, pyrki haistelemaan ja jos pääsi, koitti tökkiä ja nuolla. Minnuu pelotti, että jos koira tökkimisellään vahingoittaa vauvaa, joten meillä otetiin alkuun sääntö, että vauvaan ei kosketa ollenkaan. Koira ei ennen vauvaa ikinä edes yrittänyt nousta sohvalle, mutta vauvan myötä tämäkin sääntö siltä unohtui ja monet kerrat oli tulossa vauvan luo, kun hän oli sohvalla sylissä. Hyvä, ettei itellä sektiohaavat ravenny kun menetin hermoni ja tönäisin koiran vauhdilla alas... :o Ne äidinvaistot ja suojeluhalu on näköjään aivan valtavaa...Siinä unohtuu haavat aika vauhdikkaasti.
VastaaPoistaItkuun koira reagoi vahvasti. Meni hämilleen. Alussahan meillä oli vauvan huoneen oviaukossa portti, koira sai katsella ja kuunnella siellä ilman että kukaan käskee tai kieltää.
Pikkuhiljaa arki alkoi sujumaan luontevammin, ilman stressaamista. Toki itseä nyt mietityttää miten käy kun Mila lähtee liikkumaan... ja alkaa osoittaa kiinnostusta koiraan.
Ohjeena antaisin, että huomioikaa koiraa mahdollisimman paljon mutta tehkää selväksi se, että se on arvoasteikossa vauvaa alempana. Kun koira tietää paikkansa, se on tyytyväinen eikä sen koko aikaa tarvitse yrittää pyrkiä ylemmäksi asteikossa.
Tuosta, että koira reagoi voimakkaammin vauvaan miehesi ollessa läsnä. Sama homma meillä. Kun ollaan kolmistaan kotona, koiraa ei juurikaan edes näy vaikka tyttö huutaisi kurkku suorana. Mutta kun mies tulee kotiin, aloittaa koiraa jaloissa pyörimisen. En tiiä siis, että pitäiskö mies laittaa ulkoruokintaan rauhallisen ilmapiirin säilyttämiseksi? :D
Meillä on kaksi kissaa, ja jo nyt, vaikka lasta vasta yritetään on kyllä mielessä pyörinyt että mitenköhän ne suhtautuu. Ovat nimittäin molemmat ihan äärettömän uteliaita, kaikkialle pitää päästä. Ja nuoremmalla kissalla on tapana nuolla käsiä ja naamaa aina kun tulee syliin. Noh, onneksi uskoisin kissojen olevan aika hyviä adaptoitumaan.
VastaaPoistaEnsinnäkin, aivan ihana blogipohja! :)
VastaaPoistaMeilläkin on 2 kissaa ja ollaan jo pitkään miehen kanssa mietitty, että mitenkähän meidän yhteiselo lähtee sujumaan sitten kun vauva tulee. Meidän asunto on aika pieni ja kissankarvoja on joka paikassa. Helpointa olisi, kun pääsisimme heti pian syntymän jälkeen muuttamaan isompaan taloon jotta jokaiselle olisi hieman enemmän omaa reviiriä mutta en usko sen olevan vielä silloin mahdollista.
Meidän kissat tapasivat elämänsä ensimmäistä kertaa vauvan pari viiikoa sitten. Sitä oli aika huvittavaa seurata :) Katit tuijottelivat vauvaa muutaman metrin päästä "turvaetäisyydeltä" ja kun vauva pärähti itkuun, katit lähtivät hiippailemaan häntä koipien välissä turvallisemmille vesille. Ne siis hieman pelkäsivät vauvaa! :)
Ehkä tuo onkin vähän parempi aloitus kuin liiallinen uteliaisuus. Uskon kuitenkin, että koiraa on helpompi kouluttaa kuin kissoja joten varmaan teillä lähtee sujumaan aivan hyvin kun tosiaan teette pelisäännöt alusta selviksi!
Mape: Kiitos vinkeistä, kiva tosiaan kuulla kokemuksia! Voin vaan kuvitella mikä pelko siulla on ollu, kun miulla on jo pelko tuommosesta pienestä kirpusta ja teijän koira on niin iso! Joo kannatetaan, miehet ulkoruokintaan :D
VastaaPoistaLauraR ja Verona: meillä taas kissoja on aika paljon tässä naapurustossa ja kuljeskelevat vapaana. Yksi kesä jätin vähäksi aikaa oven auki, kun menin pyykkejä laittamaan ja takaisin tullessa meiltä juoksi hirmuisella vauhdilla sisältä vieras kissa. Minä saan siskoltani semmoisen kehikon vaunujen päälle, että kissat ei pääse vaunuihin hyppäämään. Kuulin, että niitä taitaa tuo maidon tuoksu kiinnostaa aika paljon... 9kuukautta lehden 1/2011 numerossa, oli pieni juttu: lemmikki ja vauva saman katon alla,oli jonkin verran vinkkejä, mutta tosiaan olisi voinut olla ehkä hieman pidempikin kirjoitus kyseisestä aiheesta.
Siinä 9kk lehdessä olleessa jutussa oli mun mielestä vähän outo näkökanta tuohon lemmikkiasiaan. Esimerkiksi kehotettiin totuttamaan lemmikki nukkumaan eri huoneeseen (NOT gonna happend ainakaan meillä!) Silloinhan eläin juuri tuntee olonsa syrjäytetyksi. Meidän koira myös nukkuu meidän sängyssä ja en halua että siltä viedään sekin ainoa läheisyysaika, jonka se ehkä muuten menettää kun ei saa enää niin paljoa huomiota. Lehdessä lukee myös että "tärkeintä on pitää vauva ja lemmikkieläin erossa toisistaan" Minusta sekään ei ole oikea tapa tutustuttaa vauvaa eläimelle, että sitä suojellaan niin ettei koira pääse edes nuuhkaisemaan uutta tulokasta. Tiedän että meidän koira on varmasti mustis alkuun, mutta ennemminkin pelkää lapsia ja vaikuttaa olevan niistä kiinnostunut. Sukulaistyttöäkin (nyt 2v) tykkää haistella ja joskus jopa yrittää pussata. Pienempänä kun tyttö oli mulla sylissä, hyppäsi koira syliini toiselle polvelle.. Mutta siihen jäi istumaan. Luotan siihen että meidän koira kuitenkin hyväksyy tilanteen ja tuntuu että nyt jo aistii jotenkin jotain muutosta tms.. Ja siis meidän koira on kanssa sellainen 6-kiloinen pikkuhauva.
VastaaPoistaMeillä on kissa ja kuulin odotusaikana miljoona kommenttia siitä että kissaa ei missään nimessä saa päästää makuuhuoneeseen ja se tukehduttaa vauvan jne. No, meidän kissa ei tullut vauvaa lähellekään ensimmäiseen 3 kuukauteen eli ihan itse siirtyi omaan rauhaan pois makuuhuoneesta. Ja edelleenkin jos vauva on yksin lattialla niin kissa tekee mutkan, ei siis tule metriä lähemmäs (vauva siis nyt 6kk). Äitiäni nauratti että ai, se väistää vieläkin. Äitini siis oli yksi niistä, jotka olivat kovin huolissaan vauvan turvallisuudesta, no, eipä ole enää :D.
VastaaPoistaUskon että samaan talouteen sopii hyvin vauvat ja lemmikit kunhan molemmille muistaa antaa huomiota ja arvojärjestys on selvä.
Hurjin tilanne muuten meillä on ollut kun minulla oli vieressä sekä vauva että kissa ja vauva nappasi kissaa hännästä ja puraisi sitä. Onneksi meidän kissa on niin cool ettei tehnyt elettäkään lyödäkseen tassulla tms. Se vain katsoi minua närkästyneenä että voisitko tehdä jotain :D.
Enna: Joo, toi nukkumisjuttu ei tuu myöskään meillä tapahtumaan! Kyllä haluun et meidän koira nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa! Ihan yksinäiseksi ja syrjäytetyksi toinen muuten itsensä tuntisi:( Just tän takia halusinkin kommentteja tänne, kun tuntuu et kirjallisuudessa/lehdissä tuntuu vaan olevan kieltoja! Tulehan sit vauvan syntymän jälkeen kertomaan, miten teidän hauva asiaan suhtautui :)
VastaaPoistaL-E: kiitos kokemuksesi jakamisesta :) Ihana kuulla positiivisia kokemuksia. Aika paljonhan sitä turhaan mieltänsä etukäteen vaivaa kaikenlaisilla jutuilla, mutta hyvin ne asiat yleensä kuitenkin menee! Hui, tuota tilannetta, mahtoi häntä maistua hyvältä :)! Taitaa kuitenkin eläimet aika usein vaistota kun kyseessä on lapsi, ettei tarkoituksella toista satuta..
Joo pitää tulla sitten kertomaan! :)
VastaaPoistaMeillä on kaksi koiraa (n.7+12 kiloiset) ja sukulaiset pelottelivat ennen vauvan syntymää, että ei siitä mitään tuu, joudutaan antamaan koirat pois jne. Mutta pah! Ihan väärässä olivat kaikki! Kun vauva tuli kotiin, koirat toki osoittivat kiinnostustaan, mutta olivat nätisti ja mustasukkaisuuttakaan ei ole ollut. Nykyään pienempi koira on meiän yksivuotiaan paras kaveri ja isompi koira lähinnä menee karkuun kun lapsi lähestyy. Isompaa pitää toki vähän vahtia kun se voi olla joskus vähän arvaamaton, mutta ihan turhaan meitä peloteltiin ettei tuosta lapsi+kaksi koiraa yhdistelmästä tulisi mitään. Ja kun vauva-aikana välillä vauva nukkui meiän kanssa sängyssä, pikkukoirakin mahtui hyvin joukkoon. :) Ei siis kannata etukäteen turhaan murehtia eikä välittää muiden "ei tosta tuu mitään" -kommenteista. :)
VastaaPoista