Nyt sit alkaa jännääminen..

Mitenkähän sitä oikein taas jaksaa nää jännät päivät odottaa ja varsinkin ku tietää että se ovis on mahdollisesti tapahtunu.. Eilen näkyi vielä hymynaama , mutta tänään ei enää mitään näkyny ovistestissä, joten siis dpo 1? Tässä kierrossa pudotaan kovaa ja korkealta jos pudotaan. Kamalaa kun päästää toiveet nousemaan kattoon, niin siinäpä sitä sitten ollaan.

Onkos teillä muilla yleensä mitä oireita ovulaation aikaan? Mulla oli tosi huono olo eilisen päivän ja tämän aamun. Tuntui että oksennus tulee, mutta ei tullutkaan. Toivottavasti siis johtui oviksesta eikä mistään alkavasta mahataudista. Mahaa on myös nippaillut, mutta eipä juuri mitään muuta oiretta... Mutta mutta... Pää kun kerta miettii kaikenlaista niin rupesin miettimään että entäs jos tuo PCO vaan huijaa ja mitään ovulaatiota ei oo tapahtunutkaan? Voi kun ei tarviis ajatella niin paljon.........

Hymynaama!!!!

Voi apua katsokaa tätä!!!! ja mie jo luulin että mie en tule ikinä ovuloimaan, nyt tuli ihan itku!!! Ensimmäisen kerran viime toukokuun jälkeen minä mahdollisesti ovuloin!! Muru tule äkkiä kotiin!

kp 19, missä ovis luuraa??

Hohhoijaa.. Tänään mennään jo kp 19 ja oviksesta ei edelleenkään ole tietoakaan. Hieman jomottelua on alamahalla, mutta ei mitään sen kummempaa. Onkohan tuo Clomiannos liian pieni, eikä riitä? Noh, tällä menolla ens kierrossakin niitä popsitaan ja sitten annos nousee 2tbl/pvä kp 3-7. Tänään piti käydä ostamassa lisääkin noita digitestejä, että saan tikuteltua vielä lisää.. Saas nähdä mitä seuraavat päivät tuo tullessaan- Toivottavasti hymynaaman!

Tänään leffapäivä, oma muru on tosiaan reissussa ja palautunee varmaan joskus yöllä. Itse aion lökötellä sohvalla peiton alle kääriytyneenä ja katsoa leffoja. Tänään vuorossa Wall street -money never sleeps ja the greatest. Yritin etsiä ihania lällyleffoja, mutta mihin lie kaikki hävinneet... Silloin kun niitä kaipaisi niitä ei ikinä löydy. tai sitten olen jo kerennyt katsoa kaikki. Olen nimittäin mahdoton leffafriikki ja mieheni kanssa tuleekin vuokrailtua elokuvia melkein joka viikonloppu. Mutta olisiko kenelläkään suositella joitakin ihania hemppisleffoja vastaisuuden varalle?

Kaikille lukijoille toivotan oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Painajaisia

Olen aina ollut kova näkemään unia ja muistan monia unia siltäkin ajalta kun olin hyvin pieni. Viime viikkoina painajaisia ja muuten sekavia unia on ruvennut tulemaan uniini ennätyspaljon. Ihan kamalaa! Aamulla tuntuu siltä ettei olisi nukkunut yhtään ja yöllä jos satun heräämään niin tuntuu ettei uskalla laittaa silmiä kiinni, jos vaikka uni vielä jatkuu. Muutaman kerran olen herännyt hiestä märkänä, tai tyyny märkänä kun olen itkenyt unissani. Minulla on ollut töissä paljon stressiä ja tuleehan sitä näissä vauvamietteissäkin stressattua, parisuhteessa on kuitenkin kaikki paremmin kuin hyvin, joten välillä minun on todella vaikea ymmärtää unia joita näen.

Monet viime aikaiset uneni ovat koskeneet parisuhdettamme. Näen unta, että mieheni jättää minut toisen naisen takia tai sen takia että emme ole saaneet vauvaa. Nämä unet toistuvat usein. Näihin yleensä herään yöllä ja on pakko tarkistaa että onhan se muru vielä vieressä. Pari yötä sitten taas näin unen, jossa pistotapaturman yhteydessä sairastuin B-hepatiittiin, emmekä voineet mieheni kanssa enää miettiäkään vauvaa. Kyseisessä unessa muistan vielä miettineeni että minulla on A-hepatiitt rokotus ja itkin että miksi en ottanut aiemmin yhteisrokotetta. Joissakin unissa taas teen hulluna raskaustestejä ja ovulaatiotestejä ja kaikki näyttää negatiivista. Jotkut unet taas ovat ihan päinvastaisia, joissa teen positiivisen raskaustestin tai synnytän vauvan, herätessäni on taas niin pettynyt olo... Olisipas ihanaa, kun saisi nukkua muutaman yön ihan ilman mitään unia, sillä eihän se mitään levollista unta ole.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä unista, mutta näen myös monia muita unia joita en aamulla muista kunnolla. Näissä juoksen pakoon jotakin tai sitten niissä on jotakin pahaa. Muistan kun olin joskus harjoittelussa mielenterveysasiakkaiden kanssa, näin unta aina yhdestä samasta miehestä joka yritti käydä minuun kiinni. Tällöin saatoin huutaa unissani tai jopa huitaista miestäni, jolloin mieheni yleensä herätti minut unesta pois. Näen myös usein unta käärmeistä, hämähäkeistä ja muista ötököistä, joita luulen olevan makuuhuoneessamme ja silloin usein puhu unissani. Miehelläni on aamulla hauskaa, kun se kyselee että mitenkäs iso käärme/hiiri se oli joka sängyn alla luikerteli.

Onneksi en kuitenkaan ole ainoa, vaan siskoni myös näkee unia näistä ötököistä. Erään kerran siskoni luona yöpyessä heräsimme yöllä molemmat ja kiljuimme:missä se on!. Ruvettuamme kyselemään toisiltamme että mitä olimme nähneet olimme molemmat nähneet hämähäkin. Kuitenkin aivan eri paikoissa, mutta molempien näkemä hämähäkki oli ollut nyrkin kokoinen. Vähän aikaa mietitttyämme rupesimme nauramaan hillittömästi, sillä tajusimme että eihän Suomessa sellaisia hämähäkkejä ole! Toinen meistä oli siis varmaan puhunut unissaan hämähäkistä ja toinen taas tullut mukaan toisen uneen. Todella hassua!! Tämä jaksaa vielä tänä päivänäkin naurattaa meitä vaikka tapahtuneesta on jo kulunut monta vuotta,

Olettekos te muut miten villiunisia? ja näettekö painajaisia? onko kenelläkään hyvää vinkkiä miten näistä pääsisi eroon?

Ihania neuletöitä ja oviksen bongailua

Tänään postilaatikkoon oli tipahtanut jujukerhon kuukauden kirja: Neulojan vuosi. Tällä kertaa pakko myöntää, että olin ajatellut perua kirjan, mutta unohdin. Onneksi näin, sillä ihastuin kirjaan täysin ja odotan vain että pääsisin tarttumaan puikkoihin ja neulomaan kaikkea ihanaa. Erityisesti vauvalle tarkoitetut tossut ja nuttu ihastuttivat. Onneksi sukuun on vasta syntynytkin pieni, joten pääsen hieman harjoittelemaan :) Nyt siis puikot heilumaan! Pysyykös teillä muilla puikot käsissä?

Täällä on muuten yritetty ovista bongailla.. Tuloksena pelkkää ympyrää! Tänään siis kp 16, saas nähdä miten käy. Toivotaan että ovis tulis ennen perjantaita tai olis vasta sunnuntaina, sillä miun mies on lähdössä reissuun... Pitäkää siis peukut pystyssä! Mites muiden ovisbongailut? Mymmelillä ainakin näytti tulleen haluttu tulos ovistestistä :) Onnea!

ps. Onko muuten muilla kuvien lisäämisessä ongelmaa? Palvelin näköjään hylkää kaikki kuvat mitä meinasin tänne laittaa, vaikka omia kuvia onkin?

totuuksia wiin suusta

Nintendo wii totesi tänään, että olen ylipainoinen, oikeammin sanottuna kärsin merkittävästä lihavuudesta.  BMI:ni menee yli 31, joten asialle todellakin olisi tehtävä jotakin. Onneksi olen ottanutkin itseäni niskasta kiinni ja tehnyt asialle jotakin, mutta paino on näköjään tiukassa tippumaan. Auts! eihän sen näin pitänyt mennä. Onneksi tämä taival on vasta alussa, joten ei ole syytä masentua. Olisi vaan niin ihanaa, kun se paino lähtisi näin alkuun putoamaan oikein urakalla, jolloin saisi itsellekin kunnnon tsempin päälle. Yksi merkittävä tsempittäjä kuitenkin on: VAUVA! joten yritetään alkukankeudesta huolimatta, jospa se paino olisi helmikuun loppuun mennessä pudonnut hieman enemmän kuin kilon. Nyt tosiaan paino on tippunut vain kilon verran, toisaalta tämä tahtihan olisikin ideaali, jotta paino myös pysyisi pudotetussa.. Mutta miksi ihmisen pitää olla niin kärsimätön! Jos vauvaa ei ala kuulumaan ja joudun samalle gynekologille vielä menemään haluaisin että olisin saanut painoa edes jonkin verran tippumaan. Näyttää gynekologille, että kyllä tässä oikeasti yritetään! Pitäkää siis peukkuja, toivottavasti kun postaan kuukauden päästä, paino alkaisi kasilla eikä ysillä! Mites muiden painonpudotukset ja liikunnat?? Minun kalenteriini tuli viime viikolla 4 rastia liikunnasta, eikös olekin hyvin :D Oletteko muuten huomanneet että sivustolla kiloklubi voi pitää ruoka/liikuntapäiväkirjaa ilmaiseksi?

Matkahaaveita

Tänään tuli katsottua elokuva "eat pray love" ja kylläpäs matkakuume taas iski! Ihania maisemia Balilta, Intiasta ja Italiasta. Olen matkustushullu. Suunnittelen jo seuraavia matkoja vaikka joku matka olisikin jo varattuna. Euroopan maita olen kerennyt jo koluta vaikka kuinka paljon, mutta kaukomaita olisi vielä vaikka minkä verran näkemättä! Ja toki vielä Eurooppaakin. Huoh, kun olisikin lomaa ja rahaa niin paljon että pystyisi matkustelemaan monta kertaa vuodessa. Tälle keväälle päätimme olla varaamatta matkaa kun on niin kiirusta töissä ja harrastuksissa, mutta kesällä tai syksyllä olisi ihana lähteä. En kyllä uskalla katsoakaan matkatoimistojen sivuille, ettei vaan tulisi "vahingossa" varattua matkaa ;)

Monet ystäväni ovat matkailleet raskaana ollessaan Thaimaassa, Malesiassa ja monissa euroopan maissa. Hyvin ovat matkat sujuneet raskaudesta huolimatta. Itsekin voisin lähteä, mutta minua varmaan pelottaisi jos saisikin jonkin ruokamyrkytyksen, sairastuisi, joutuisi tapaturmaan tms. Jossittelua, mutta pelottavaa sellaista.
Oletteko matkustelleet raskaana ollessanne tai matkustaisitteko mikäli olisitte raskaana? Minkäs ikäisen lapsen kanssa voisitte kuvitella lähtevänne ulkomaanmatkalle?

Tässäpä hieman tietoa raskaana matkustamisesta terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta sekä helistimen artikkelista "suunnitteletko lentomatkaa raskaana?"
 

Valeraskauden aikaa...

Meillä eräs perheenjäsenistämme on valeraskaana. Se en kuitenkaan ole minä! Tätä valeraskautta olemme nyt päässeet todistamaan noin viikon ajan. Kyseessä nimittäin on koiramme. Koiramme rakastaa kaikenlaisia vinkuleluja ja pehmoleluja ja leikkii niillä mielellään. Viime viikonloppuna koiramme kuitenkin alkoi käyttäytymään hieman epätavallisemmin. Se meni tuolin alle ja alkoi uikuttamaan todella valittavalla äänellä, olin juuri keränny lelut koriin. Mietin oliko sille sattunut jotain, mutta kunnossa näytti olevan. Sitten se hyppäsi sohvalle ja alkoi kuopsuttamaan peitosta pesää itselleen, kipsutteli lelukorin luo ja kävi yksi kerrallaan hakemassa kolme vinkulelua pesään ja siellä alkoi sitten niitä hoivaamaan: nuoli ja piti ne oikein lähellään, kun yksi vinkuleluista tippui maahan alkoi uudelleen uikutus... Tätä jatkui koko illan ja samanlaista touhua koko viikon, pelkästään päivän aikana, yöt kuitenkin nukuttiin rauhallisesti. Kunnes to-pe yö koitti! Koko yön ajan se ravasi ylä- ja alakerran väliä ja kävi yksi kerrallaan hakemass leluja makuuhuoneeseen, uikutti sängynalla. Välillä uikutettiin yläkerrassa ja välillä alakerrassa. Itse kävin pariin kertaan vessassa ja olikin mukava yllätys kun palasin sänkyyn ja yhtäkkiä altani kuului "fiu".. Koiramme oli kuljettanut kaikki "pentunsa" (vinkulelut) minun paikalleni peiton alle sänkyyn. Vaikka siirsin ne pois oli sänkymme ja makuuhuoneemme aamulla täynnä leluja! Huh mikä yö, unen päästä sain oikeastaan vasta aamu viiden aikaan ja olipas emäntä pirteänä lähdössä töihin. Koiramme taas oli hyvin uupunut yöpuuhailuistaan ja mieheni mukaan oli pelkästään nukkunut koko päivän ajan ja vielä illallakin väsytti. Onneksi viime yö kuitenkin sujui hyvin ja saimme nukkua rauhassa, ilman ylimääräisiä petikavereita!

Projekti: Jouluksi 2011 kotiin

Löysinkin itselleni mukavan projektin, toivottavasti projektin lopputulos onnistuu :) Lisätietoa projektista löytyy Lyydian blogista tai projektin kuvaa klikkaamalla blogini oikeasta laidasta. Meitä blogiin osallistuneita onkin jo ihanan paljon, joten kannattaa käydä vilkaisemassa!

Vahinko-ostoksia

Mymmeli kirjoitteli blogissaan ihanista mammavaatteista ja kyseli mitäpä kotiin on jo hankittuna. Samaisesta aiheesta meinasin minäkin tänään kirjoitella.. Mitään suuria hankintoja ei ole vauvan varalle tullut hommattua, eikä niitä kotona ole,  mutta paljonhan tuota olisi saatavilla siskolta ja ystäviltä, mikäli tulisin raskautumaan. Jotakin pientä kuitenkin löytyy jo vauvan varalle, on tullut hankittua valmiiksi lahjaksi tai tehtyä itse ja niin siinä vain kävi että eihän niistä sitten lopulta raaskinutkaan luopua... 

Häämatkallamme ihailin vauvanvaatteita eräässä tavaratalossa ja niinhän siinä kävi kun niin halpoja olivat että ostetaan nyt jotakin,  tuleehan niitä vauvoja ystäville joille voi lahjaksi antaa. Tässä siis ensimmäinen "vahinko-ostos", josta en sitten lopulta pystynyt luopumaan vaikka ystävät vauvoja ovat saaneet. Onhan tämä sentään meidän häämatkaltamme ostettu.

Sitten seuraavalla reissulla eksyin taas vahingossa vauvanvaateosastolle ja tarkoitus oli kuin olikin antaa nämä lahjaksi, mutta niin ne vaan kaappiin ovat jääneet ja tykästynyt olen niin kovasti että eiköhän nämä joskus oman vauvan päältä löydy...

Tämän taas ostin yhdeltä reissulta ja varmaan lastenhuoneeseen joskus päätynee väristä huolimatta oli poika tai tyttö tulossa

Tykkään myös tehdä paljon käsitöitä, joten kotonta löytyy paljon pehmoleluja, joita olen itse tehnyt, tilkkupeitto, tyynyjä jne. Raskausaikana jos pystyisi/jaksaisi niin lastenhuoneeksi varattu huone tulisi varmaan täyttymään paljon kaikella itsetehdyllä käsityöllä. Syöttötuoli ja pinnasänky odottavat myös restauroimista, saa nähdä uskallanko aloittaa niitä tekemään valmiiksi vai jääkö miehen tehtäväksi minun raskausaikanani hioa ja maalata ne. Uusia en halua ostaa, sillä niillä on kovasti tunnearvoa ja niistäkin saa varmasti mahtavan näköiset kun ne laittaa uuteen uskoon..

Mitenkäs teillä? Onko tullut "vahinkohankintoja" tai tarkoituksella ostettua? Ostatteko uutta, restauroitteko vai saatteko käytettynä tavaraa?

Rotinat käyty, nyt kiinnostaa kestovaipat..

Olipas ihana, ihana, ihana vauva!!! Haluan oman pienen nyytin: nyt heti, kiitos! :)

Kun olisikin ihan noin helppoa tehdä tilaus, noh, mutta onneksi saa aina välillä sylitellä hyvien kamujen vauvoja. Niitä kun tällä hetkellä riittää, tänäänkin sain eräältä ystävältäni viestin että tyttö tuli! Uusia rotinoita siis odotellessa :)

Oletteko muuten etukäteen ajatellut kestovaippailua? Itse olin aikaisemmin kuullut todella paljon juttua ja lukenut lehdistäkin, mutta en tiennyt miten hyviä ne käytännössä ovat  ja miten paljon niissä säästää! Ystäväni oli tilannut vaippoja Kiinasta ebayn kautta ja saanut ne superhalvalla! Vajaalla sadalla eurolla siis käydään läpi koko vauvan vaippa-aika, kuulostaa mahtavalta! Ja ihokin tykkää! Mikäli tässä joskus niin pitkälle päästään, että tarvitaan vaippoja niin täällä otetaan kokeiluun!! ja  muistakaa muistuttaa että täällä blogissa olen tämän asian luvannut!

Huh, mitenkähän monta lupausta vielä tässä blogiaikana kerkeän antaa, antakaahan sanallista sapiskaa mikäli alkaa tulla liikaa tyhjiä lupauksia!!

Eräs puhelinmyyjä on yrittänyt muuten tavoittaa minua viikkokausia. Erittäin sinnikäs.. Tänään päätin päästää pälkähästä ja tiedättekö mitä lehteä myyjä kaupitteli??No mitäpä muutakaan kuin vauva-lehteä.. Olin jo pitkään miettinyt että tilaisinko kyseisen lehden, kun tykkään juttuja lukea. Hölmönä vaan tulee ajateltua että se tuo varmasti huonoa onnea jos lehden tilaan... Noh, nyt ei auta harmitella mikäli vauvantulo kestää, sillä helmikuun alusta alkaa tilaus ja mukana tulee rintareppu, saas nähdä minkälainen rotiskoreppu sieltä tulee. Kaupanpäälliset kun yleensä on vähän sieltä tännepäin..

Kuumia aaltoja ja rotinoita...

Tämän kierron viimeinen clomifen otettu aamulla. Monelta keskustelupalstalta olin jo alunperin lukenut, että suurimmalla osalla haittavaikutuksena clomifeneista on kuumat aallot. Minulla siis oireita olivat ensimmäisessä kierrossa vain pahoinvointi, huimaus ja alavatsakivut. Nyt ajattelin että säästyin näiltäkin vaivoilta. Kunnes eilisiltana.. Kuuma!! siis niin kuuma... Ensi en heti tajunnut mistä moinen johtuu, kunnes tajusin että nämä näitä kuuluisia kuumia aaltoja siis ovat. Nukahtamiseen meni kyllä jonkun aikaa, sillä ensin tuli kaamea hiki ja sitten vähän ajan päästä paleli kamalasti ja sitten taas uudestaan kuuma ja peittoa pois... Luulen että minulla nämä olivat melko lievinä, mutta kuitenkin erikoista se oli! Esimakua siis vaihdevuosista, huh! :)

Tänään olen ollut ahkerana, tosin leipomisen suhteen. Huomenna olisi tarkoitus lähteä katsomaan hyvän ystävän vauvaa,siis rotinoille! Ihana oli hypistellä vauvanvaatteita kaupassa ja etsiä mahdollisimmman suloista viemistä. Päädyin sitten bodyyn, puolipotkareihin ja sukkahousuihin. Olisin muuten kuvan laittanut, mutta kaupantäti kerkesi jo nämä ihanuudet paketoida pieneen pakettiin.Olen aivan innoissani kun pääsen pitkästä aikaa sylittelemään vauvaa. Vaikka itse tekeekin mieli omaa vauvaa, minusta on ihanaa että hyvät ystävät saavat vauvoja. Muutaman kerran on itku päässyt vauvauutisia kuullessani, mutta se on onneksi mennyt äkkiä ohi ja en tietenkään ole itkeä tillittänyt ystävän läsnäollessa, vaan oman murun kainalossa ennen nukkumaanmenoa.
Miten te muut olette ottaneet hyvien ystävien vauvauutiset? Pystyttekö iloitsemaan vai kaivaako itseä sisältä? Moni muukin on tainnut blogeissaan viime päivinä samaista asiaa miettiä..

Ihanaista alkanutta viikkoa kaikille! :)

Testejä tilattu nyt siis vain ovista odotellaan..

Eilen sain sitten vihdoin pyörähdettyä nettiostoksilla ja päätin tilata digitaalisia ovistestejä, kun noista liuskatesteistä en sitä ovista ole oikein kertaakaan kunnolla bongannut, nähtävästi viimekään kierrossa ei ovista tapahtunut ollenkaan. Kiitos siis suuresti Mymmelille vinkistä, testit tilasin www.halpa-testi.fi sivustolta 30€ 7kpl, saa nähdä miten tässä kierrossa käy. Viime kierrossa vahvin viiva ovulaatiotestiin taisi tulla vasta kp 20, joten kovin aikaisin ei taida tarvita aloittaa tikuttelua.. Pitkä odotus siis taas edessä... Nyt siis kp 6 ja neljännen clomifenin nappasin tänä aamuna. Mutta missäs ne clomifenin aiheuttamat oireet on? ensimmäisessä Clomikierrossa niitä oli, mutta nyt ei yhtään mitään ??? Tarkoittaakohan tämä oireettomuus että annos ei riitä? Jos tässä kierrossa ei plussaa tule niin kolmas clomikierto olisi tarkoitus mennä 2tbl 3-7kp... niin olikos/onkos muilla ultraseurantaa clomien aikana ja millaisia oireiluja pilleri on teille muille aiheuttanut?

Painonpudotukseen pitäisi nyt panostaa enemmän! Kun tässä parin kuukauden aikana saisikin sen -5kg tiputettua niin pääsisi hyvään vauhtiin. Taidanpa tähän listata joitakin sääntöjä, joita pyrkisin noudattamaan..

- Ei vaaleaa leipää ja mielellään leipääkin päivän aikana vain vähän
- Iltaisin hedelmiä/marjoja iltapalaksi (tässä olen jo hyvin onnistunutkin)
- Vähintään 3x viikossa hikiliikuntaa (jääkaapin ovessa on liikuntakalenteri, johon saan rakseja liikuntasuorituksista laittaa)
- Herkkupäivä vain lauantaisin ja jos on juhlia esim. syntymäpäivät ja silloinkin vain kohtuudella!! (en valitettavasti pysty kokonaan herkuista luopumaan ja näin ollen ei ehkä tule repsahdettua niin helposti)
- Säännölliset ruoka-ajat, paljon kasviksia ( ei napostelua)
- Vettä vähintään 1,5l päivässä!

Tässäpä siis muutamia säännöksiä helpottamaan painonpudotusta, pari viikkoa tammikuuta jo takana ja paino näyttää samaa. Nyt on otettava järeämmät aseet kehiin ja itseltä on nyt löydyttävä pikkuisen enemmän selkärankaa! Tänään taitaa personal trainerina toimia wii, sillä niin kova pakkanen ulkona että taitaa koiran tassut jäätyä jos lenkille lähtisin.

Plussaa kuitenkin tälle viikolle: 3 rastia liikuntakalenterissa, jee hyvä minä! Tästä se lähtee!:)

viikonloppu!

Voi miten onkaan ihana aloittaa viikonloppu virkistävällä kasvohoidolla ja ihanalla uudella kampauksella! :)  Mitähän sitä muuta viikonloppuun keksisi?? menkkakipuja rauhoittavaa lenkkeilyä kenties? koira ainakin tykkäisi ja samoin tämä mahan röllykkä, joka kovasti odottaa että omistaja tekisi jotakin sen pienenemisen eteen ja tietysti myös toisessa mielessä suurentumisen eteen, mutta silloin siellä saisi kypsyä jotakin muutakin kuin makkaraa :D Eli siis huomenna lenkille ja kenties tänäkin iltana, mikäli keli tuosta hieman paranee.. Täällä nimittäin tuiskuttaa lunta ja paljon! Hyvä että löysin töiden jälkeen autoni parkkipaikalta. Eikös lumisateen pitäisi loppua kun pakastuu? Minä kyllä rakastan lunta, mutta silloin kun se on maassa ja kimmeltää kauniina auringon paisteessa tai mikä jottei illalla kirkkaan tähtitaivaan alla..

Minä tykkään lukea kirjoja. Välillä rohmuan niitä monta kirjaa peräkkäin, välillä taas on pidempikin tauko etten edes koske kirjaan. Tällä hetkellä on siis tämä rohmuamisvaihe käynnissä ja vuorossa Danielle Steelin kirja siskokset. Tätä kirjaa olen viime päivät ahminut ja nukkumaanmenokin on venynyt kun en malttaisi kirjan lukemista lopettaa, eli siis tykkään! :) Kirja herätti minut taas miettimään miten tärkeä oma perhe oikeasti on.

Minulla on siis todella läheiset välit omaan perheeseen sekä mieheni perheeseen ja olemme yhteyksissä lähes päivittäin, mutta entä jos jollekin sattuisi jotakin? -Se olisi ihan kamalaa! Muutaman kerran meidän perheemme jäseniä on joutunut läheltäpiti tilanteisiin: mieheni ja isäni, jolloin oikeasti säikähti ja mietti miten sitä ilman heitä tulisi pärjäämään. Tämä myös on yksi syy miksi alun perin aloin vauvasta haaveilemaan. Haluan ja toivon yli kaiken että minun omalla murusellani/murusilla olisi molemmat isovanhemmat mahdollisimman pitkään elossa samoin tädit ja mahdollisesti myös isoisovanhemmat. Ja tämän pienen murusen tahdon nimenomaan minun rakkaani kanssa! Mieheni on minulle kaikki kaikessa ja vaikka pitkältä odotus tuntuukin, rakkaus (niin kliseeltä kuin se kuulostaakin) tuntuu vain vahvenevan välillämme. Niin ainakin itse ajattelen ja tunnen.  Onneksi vielä näin päin, sillä olen kuullut että monelta pitkään yrittäneeltä rakkaus/yhteys sammuu nimenomaan sen takia että odottaminen on niin rankkaa. Miten te pidätte huolta siitä että rakkaus säilyy, vaikeista ajoista huolimatta?

Minun mummoni kuoli joitakin vuosia sitten, se oli kova paikka. Muistan että ensimmäisenä ajattelin että nyt mummo ei näe minun häitäni, lapsia eikä ole läsnä tulevaisuudessa. Muistan itse miten ihanaa oli olla lapsi kun oli mummo ja ukki. Tätä minä toivon omille lapsilleni, ihanaa tulevaisuutta rakastavassa perheessä! Isossa sellaisessa! Toivottavasti sen pystyn jonakin päivänä lapsilleni tarjoamaan.

Kuukuppi

Se niistä niukoista kuukautisista!! Hohhoijaa, rättiä saisi olla vaihtamassa vähän väliä, mutta... Oletteko muut löytäneet maailman parhaan keksinnön: kuukupin? Itsellänikin oli epäilyni kuukupin suhteen aiemmin, mutta työkaverin kanssa käyty keskustelu rohkaisi kokeilemaan. Ja niin siinä kävi että Lunette tuli jäädäkseen. Oman kuukuppini ostin apteekista. Alkuun ajattelin että mitenkä noin iso kuppi sisään mahtuu, mutta pienen harjoittelun jälkeen ei ongelmia ollenkaan. Kipuja lukuunottamatta ei edes tiedä että on kuukautiset, mitä autuutta! Suosittelen siis kokeilemaan, säästöäkin tulee, sillä kuppi maksoi vain jotakin 35€ ja säilyy pitkään. Ainut että itse leikkasin sen tapin kokonaan pois kupin tyvestä, sillä se tuntui paikalla olleessaan, mutta pienen operaation jälkeen ei enää ja hyvin sen sinne paikalleen ja pois ilman tappiakin saa :) Tässäpä vielä tällaista mainoshehkutusta iltaan...ja vastaukseksi mietintöihinne: ei en ole mikään kuukuppiedustaja, hihii :)

Huomenna saan muuten uuden tukan ja pääsen taivaallisen ihanaan kasvohoitoon samalla, kiitos ihanalle kampaajalleni jonka jälkeen tunnen olevani uudestisyntynyt :) Toivottavasti siis vielä huomisenkin jälkeen tuntuu samalta!

yk 8 mietteitä

Kun kesäkuussa aloitettiin "yrittämään" vauvaa en olisi ikinä uskonut. että tässä näin pitkäänkin menisi. Vaikka kyllähän sitä tietoa nyt ammatinkin puolesta on, ettei aina niin helppoa lapsen saaminen ole ja sitäpaitsi eihän meillä loppupelissään vielä edes pitkään ole mennytkään. Kaikki ystävät/tuttavat vaan tuntuivat tulleen niin helposti raskaaksi. Monella ystävällä kun jo lapsia on, kertoilivat että ensimmäisellä yrityksellä jo tärppäsi, osa oli yrittänyt neljän kierron ajan ja se oli heistä tuntunut todella pitkältä ajalta.
Luulen että neljännen yrityskierron jälkeen olikin kaikista hankalinta hyväksyä että vauvaa ei ole tulossa, ohjeena siis kaikille vauvahaaveileville, kun päätätte jättää ehkäisyn pois: Älkää ikinä tuudittautuko siihen ajatukseen että vauvan saaminen on helppoa! Itse tein sen virheen ja sen takia olenkin varmaan niin addiktoitunut tähän kaikkeen. Tunnustan hölmöyteni: ajattelin että kun kerta muillakin meillä varmasti tärppää parin ekan kierron aikana! Tunnustaako kukaan muu olleensa yhtä naiivi?

Nyt tosin varmaan on menossa jokin turta-kausi, kun ei ole itkettänyt pitkään aikaan menkkojen tulo, onkohan siihen nyt niin tottunut? Välillä tulee itkuinen olo että eiköhän sitä ikinä omaa vauvaa tule, mutta sitten taas on ihan että ehkä ensi kuussa. Nämä on taas näitä alkukierron mietteitä. 

Pitäisi muuten ostaa ovista varten testejä, mutta en tiedä vielä että mistä ja minkälaisia. Netistä varmaan tilaan. Vinkkejä hyvistä ovistesteistä? Viime kierrossa oli käytössä prismasta ostetut testit ja ne oli ihan ok. Nyt olisin voinut jopa ostaa digitaalisia että oviksen bongaaminen olisi helpompaa..

Menkkamietintöjä ja ehkäisyhistoriaa...

Hormoniehkäisystä alkaakin olla jo monta vuotta kun olen viimeksi käyttänyt. Hirmuinen hittarahan se oli silloin 19-kesäisenä pillerit käyttöön saada, kun nykyisen mieheni kanssa hynttyyt yhteen laitettiin. Alkuun käytössä mulla oli Mirelle olisikohan ollut n. 1,5v ajan, se kuitenkin aiheutti hirmuista kuivuutta limakalvoilla eikä seksi kiinnostanut tippaakaan. Päätettiin opiskeluterveydenhoitajan kansa vaihtaa nuvaringiin, se olikin hyä ehkäisy siihen asti kunnes alkoi jatkuvat hiivakierre ja haluttomuus seksin suhteen. Nuvaringia myös kerkesin käyttää n 1,5 vuotta, kunnes heivattiin renkaat nurkkaan ja päätettiin miehen kanssa jatkaa kumilla! Se toimi, voi ihanuus kun teki mieli ja mokomat hiivatulehduksetkin vähentyivät! Silloin päätin että hormoniehkäisyä en enää käytä ikinä! onneksi en kovin montaa vuotta kerennyt kuitenkaa käyttää. Ajattelin vielä kun lopetin, että nyt kerkeää elimistö hyvin palautua hormoneista kun aloitetaan vauvapuuhiin. Toisin kävi ei tainnut munasarjat herätä unilta.. Mites pitkiä hormonihistorioita teillä muilla on? Vieläkö raskauden jälkeen ottaisitte hormoniehkäisyn käyttöön?

Pillereiden aikana kierrot oli normaaleja ja tuli aina ennustettavasti tiettyyn kellonaikaan tiettynä päivänä! Pillereiden lopetuksen jälkeen kierrot venyi 42, välillä 46 ja sitten säännöllistyi melko hyvin 30-42 välille. Ajattelin sen olevan normaalia. Nuorempana ei tosiaan pahemmin tullut pidettyä kirjaa kuukautisista enkä muista millaisia kierrot tuolloin olivat, sen muistan että tulivat melkein joka kuukausi! Liekkö PCO ollut jo tuolloin? Painon suhteen sain ainakin kamppailla koko ajan ja karvaisuuttakin oli joka on melko yleistä PCO:sta oireileville.

Nyt kierrot yrityksen aikana ovat olleet melko lailla alkuun 30, kunnes syksyllä ne alkoivat taas pidentyä vähän kerrassaan, 38 on ollut pisin kierto.
Mutta nyt clomien aloitettua kierto oli 30päivää ja menkatkin tuntuu niukemmilta..  onkohan tämä clomien ansiota? onkos muilla tullut minkälaisia kierronpituuksia clomien kanssa tai ylipäänsä mitä oireita?

Täti tuli kylään....

Ja niin siinä vain sitten kävi että täti tuli kylään. Elellään siis kp 1/30-42 yk 8, ja siis 2. kierto clomeilla. Nyt ei tullut edes itku, jotenkin alkaa turtumaan koko hommaan. Mutta nyt alkaa vasta 2. kierto clomeilla, joten jospa nyt tää ois se plussakierto. Toivotaan niin ainakin kovasti! Katsotaan mitä oireita nää clomit tässä kierrossa aiheuttaa, viime kierrossa nimittäin miulla oli huonoa oloa, huimausta, vatsakipuja ja lantion alueella muutenkin kipua. mutta kuumia aaltoja ei ollu mitä ne kai melko usein monelle aiheuttaa.

Eniten pelottaa että jos miehen simppatestissä löytyiskin jotakin poikkeavaa. Ite jotenkin näitä hommia tulee niin paljon ajateltua, mutta jos miehen kohdalle niin kävisi niin silloin se olis varmasti tosi kova isku miehelle. Se on jo etukäteen sanonu et ei halua mihinkään testiin itse mennä.. Ei jotenkin ymmärrä sitä että vikaa vois olla meissä molemmissa.. Mutta katsotaan. Armon aikaa siis vielä kahden kierron verran, toivotaan että sen mieli muuttuu sen tutkimuksen suhteen sillä muuten mie romahdan :(

Painonpudotusta

Kun kävin lääkärissä marraskuussa lääkäri sanoi todetessaan PCO: n että 5-10% painonpudotuksesta voisi olla melko suuri apua vauvahaaveiden suhteen. Olen itseäni yrittänyt kovasti ottaa niskasta kiinni ja nyt päätin että paino lähtee. Kamppailua se tulee olemaan, mutta myös oman terveyteni kannaltahan se olisi tärkeää!
Eli nyt julistetaan myös täällä blogissa tavoitteeni: -10kg, aikaa puoli vuotta! (tai plussaukseen asti)
Tsemppiä kiitos ja vinkkejä kaipaillaan :) Kotona nintendo wii ja personal trainer odottaa ja sillä on jo ohjelmaa aloitettu tehdäkin. Kotona myös koira, joten lenkkeiltyä tulee!

Luulen/tiedän kuitenkin että ruokavaliosta tämä pudottaminen on enemmän kiinni. Omat ongelmakohtani ovat: liian suuret annokset, paljon hiilareita (rakastan pastaa, vaaleaa leipää ja muutenkin oon oikea herkkuhiiri) sekä liian vähän vettä! Nyt siis olisi ruokaremontin aika. Tiedän että saan 5kg tiputettua  kuukaudessa kun aloitan oikeanlaisen ruokavalion, sen kun saisi pidettyä päällä. Häitä varten tuli aikoinaan tiputettua 7kg, mutta jostakin kumman syystä kilot ovat päässeet hiipumaan takaisin. Kurjuus! Mutta nyt siis tervetuloa uusi terveellinen elämä! ja sen kun saisi raskausaikanakin pysymään. Työterveyslääkäri sanoi että raskauden aikanakaan ei saisi paino nousta ollenkaan, mutta jotenkin epäilyttää onko tervettä ns. laihduttaa raskausaikana? Kokemuksia? Jostakin tuli luettua että se voisi aiheuttaa lapselle diabetesta tai paino-ongelmia? Noh, eiköhän nuo lääkärit sitten sano kun se plussa testiin pärähtää että miten sitä sitten pitää elää :)

Tervetuloa seuraamaan vauvakuumeilua :)

Tervehdys vaan!

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin laittaa oman blogin pystyyn purkaakseni jatkuvasti kasvavaa vauvakuumetta ja omia tuntemuksiani.Olen itse tämmöinen pähkäilijäluonne ja nämä vauvajutut mielessä pyörii yhtenään, mies jo välillä hermostuu, joten parempi purkaa tuntojaan jossakin muuallakin kuin kotona :) Minulla ja miehelläni on tosiaankin ollut jo pitkään haaveena saada esikoinen ja kesäkuussa 2010 ollaankin aktiivisesti yritetty omaa nyyttiä saada. Molemmat olemme 26vuotiaita ja takana jo useita vuosia yhteistä taivalta. Meillä on oma koti, tällä hetkellä työpaikat, joten mitään "estettä" ei taloudellisesti vauvan tulemiselle olisi.

Viime syksynä minulla kuitenkin todettiin PCO eli monirakkulaiset munasarjat, kun kävin ultrassa muuten vaan tutkituttamassa onko kaikki kunnossa. Mitään epäilyä minulla ei siis ollut, eikä kenelläkään suvussa tätä ole esiintynyt tai ei ainakaan ole löydetty, joten hieman järkytyksenä tuli. Se tietysti jonkin verran selitti sitä minkä takia paino ei lähde putoamaan ja herkkään kiipeää ylöspäin ruokavalion tarkkailusta ja liikunnasta huolimatta. PCO myös selittää karvaisuuteni sekä vaihtelevan kuukautiskierron, kierto vaihtelee välillä 30-42, välillä tulee hyvinkin säännöllisesti, mutta sitten taas välillä vaihtelee todella suuresti. Lääkäri sanoi ettei ovulaatiota tapahdu kuin ehkä kerran vuoteen, jos välttämättä sitäkään. Hoidoksi näin alkuun sain Clomifenit, joilla yritetään ovulaatiota saada aikaiseksi. Tällä hetkellä menossa ensimmäinen clomikierto kp 30/30-42 yk 7. Epäilen kovasti että tämä kierto ei tuota tulosta, sillä selkeää ovisplussaa en saanut tikutettua. Ja nyt hieman menkkajomotuksiakin tuntuu.. Mutta yritetään olla positiivisia, tämähän on tosiaan vasta ensimmäinen clomikierto!

Tervetuloa siis seurailemaan miten meillä homma etenee, kommentit enemmän kuin tervetulleita! Jospa tätä kautta löytyisi muitakin kohtalotovereita jännäilemään :)