Valeraskauden aikaa...

Meillä eräs perheenjäsenistämme on valeraskaana. Se en kuitenkaan ole minä! Tätä valeraskautta olemme nyt päässeet todistamaan noin viikon ajan. Kyseessä nimittäin on koiramme. Koiramme rakastaa kaikenlaisia vinkuleluja ja pehmoleluja ja leikkii niillä mielellään. Viime viikonloppuna koiramme kuitenkin alkoi käyttäytymään hieman epätavallisemmin. Se meni tuolin alle ja alkoi uikuttamaan todella valittavalla äänellä, olin juuri keränny lelut koriin. Mietin oliko sille sattunut jotain, mutta kunnossa näytti olevan. Sitten se hyppäsi sohvalle ja alkoi kuopsuttamaan peitosta pesää itselleen, kipsutteli lelukorin luo ja kävi yksi kerrallaan hakemassa kolme vinkulelua pesään ja siellä alkoi sitten niitä hoivaamaan: nuoli ja piti ne oikein lähellään, kun yksi vinkuleluista tippui maahan alkoi uudelleen uikutus... Tätä jatkui koko illan ja samanlaista touhua koko viikon, pelkästään päivän aikana, yöt kuitenkin nukuttiin rauhallisesti. Kunnes to-pe yö koitti! Koko yön ajan se ravasi ylä- ja alakerran väliä ja kävi yksi kerrallaan hakemass leluja makuuhuoneeseen, uikutti sängynalla. Välillä uikutettiin yläkerrassa ja välillä alakerrassa. Itse kävin pariin kertaan vessassa ja olikin mukava yllätys kun palasin sänkyyn ja yhtäkkiä altani kuului "fiu".. Koiramme oli kuljettanut kaikki "pentunsa" (vinkulelut) minun paikalleni peiton alle sänkyyn. Vaikka siirsin ne pois oli sänkymme ja makuuhuoneemme aamulla täynnä leluja! Huh mikä yö, unen päästä sain oikeastaan vasta aamu viiden aikaan ja olipas emäntä pirteänä lähdössä töihin. Koiramme taas oli hyvin uupunut yöpuuhailuistaan ja mieheni mukaan oli pelkästään nukkunut koko päivän ajan ja vielä illallakin väsytti. Onneksi viime yö kuitenkin sujui hyvin ja saimme nukkua rauhassa, ilman ylimääräisiä petikavereita!